Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Plannerointihetki päivässä pitää mielen virkeänä

Arjen keskellä kaikilla on omat haasteensa ja niksinsä toteuttaa itselleen tärkeitä asioita. Tuntuu, että ei aika riitä, oli tätä ja tuota, ei jaksanut ja niin edelleen. Minäpä kerron omasta plannerointirutiinistani ja kuinka minä löydän aikaa toteuttaa tätä minulle niin rakasta harrastusta!

Olen hoitovapaalla ja teen kaksi työvuoroa viikossa. Olen ehtinyt melkein puolessatoista vuodessa oppia hyvin mukautumaan lapsen tarpeisiin ja rytmeihin. Paljon on muuttunut, mutta yksi on säilynyt: rakkaus päiväuniaikoihin. Kahvikuppiini lasittunein silmin kukonlaulun aikaan tuijotellessani näen kuitenkin valon: kohta on aamun päiväuniaika! Saan tytön nukkumaan, teen kotihommat pois alta ja kampaan naamani – sitten on aika istahtaa ruokapöydän ääreen. Kaivan plannerini ja mietin mitä haluaisin tänään tehdä. Usein aamulla syntyy viikko- ja kuukausiaukeamia. Jotain raikasta, valoista ja iloista – kuten aamun kuuluukin olla, jotta päivä lähtee käyntiin! Haalin sieltä täältä, tuollaista ja tällaisen – kun olen materiaalihamstrannut niin pääsen aloittamaan. Ja ihan sen aamun fiiliksellä mennään!

Ei ole mitään parempaa kuin keskellä päivää saada mahdollisuus istahtaa, laittaa napit korville ja keskittyä hetki omiin ajatuksiin. Tätä varten minulla on nimenomaan passport-kokoinen Traveler’s notebook! Se kulkee mukana joka paikassa ja toimii minulla päiväkirjana mihin voi äkkiä rustata jotain tärkeää (tai vähemmän tärkeää). Sen hypistely ja täyttäminen kaikella pienellä kivalla tuo minulle valtavasti iloa. Pieni penaali siihen kylkeen niin AJ is ready to go! Voitko uskoa, että näin kesäinen kuva on oikeasti napattu huhtikuussa? Se oli ihana, aurinkoinen kevätpäivä omalla terassilla. Ja kohta niitäkin saadaan lisää! Plannerit messissä, tottakai.

Illalla kun tyttö käy nukkumaan siinä klo 20 jälkeen niin minulla on yleensä vielä virtaa jollekin pienelle kivalle. Jonkin verran samaa kaavaa löytyy minulta illasta kuin aamustakin. Ensin kotihommat, iltapala ja suihku – sen jälkeen voi istahtaa ja ajatella, että tänään ei tarvitse tehdä enää mitään! Silloin joko tulee se tunne tuunailusta tai sitten ei. Usein se tulee ja rustaan jotain pientä, kirjoitan ylös pari lausetta päivästä tai sitten jonkun kivan, voimaannuttavan jutun joka tulee mieleen. Niitä myös kirjoitan paljon ylös. Vaikka planneriinkin eksyy silloin tällöin sitä negatiivista, niin yritän pitää sen sellaisena joka pääasiassa tuottaa minulle hyvää mieltä. Project Me-tyyppinen kirja minulla on ja se saa kerätä kaiken sen negan ja muut jutut – ja jäädä kotiin. Näitä minä kuljetan mukana ja haluan täyttää ne sellaisella positiivisella energialla, joka näkyy ja tuntuu! Etenkin iltaisin haluan keskittyä niihin hyviin juttuihin ja rauhoittua yötä kohti. Silloin syntyy jotain tunnelmallista, tsemppaavaa ja nostalgista.

Näin minä saan Kalenterimaniaa jokaiseen päivään! Oma hetki omille ajatuksille on aina erittäin voimaannuttava ja hieno asia saada mahtumaan arjen keskelle. Tätä minä teen kaikkein mieluiten kun otan hetkisen itselleni.

Miltä Sinun tuunausrutiinisi näyttävät?

 

-Anna-Johanna

Matkalla työpöytäihmisyyteen

En ole koskaan ollut työpöytäihmisiä. Tämä johtuu siitä, että kaikki omistamani työpöydät ovat poikkeuksetta toimineet kissojen makuualustana, tavaroiden dumppauspisteenä, lautasten kerääjänä tai muuten vain tavararöykkiönä. En ole koskaan omistanut kaunista, funktionaalista työtasoa, jonka ääressä voisin laittaa planneriani – piirrän useimmiten epäergonomisessa asennossa sohvalla, näin tuunasin aiemmin myös kalenterini sivuja. Jossain vaiheessa kuitenkin päätin roudata (keskellä yötä) omistamani ikivanhan työtason yksiöni sisälle, jotta saisin tavaroilleni lisää tilaa.

Taiteilijakäyttöön tarkoitetun, lasisen ”valopöytäosuuden” omaavan IKEA-roinan hyllymäinen lisäosa pysyi kuitenkin vielä vuoden parvekkeella ilman, että jaksoin sitä kiinnittää itse tasoon. Vähän aikaa saitten kuitenkin sain hirveän hingun laittaa tavarani oikeasti järjestykseen niin, että minulla olisi kerrankin elämässäni ”se oma nurkka”, jonka ääressä lisätä tarroja planneriini. Vaikka asun yksin, on tällainen puhtaasti näpertelyyn tarkoitettu tila jotenkin tosi miellyttävä idea. Oma pieni kalenterinurkka.

Kaatuvat tarrapinot, putoilevat kynät ja maalitahrat saivat siirtyä uuden tieltä. Koitin rakentaa pöydästä omannäköiseni, mutta samalla käytännöllisen. Lontoon maisema on vanhan peltisen keksipurkin kansi, ja jostain nurkkiini päätyneestä keraamisesta purkista löytyy sekalaisia kyniä, joita keräsin pöydältä yhteen paikkaan.

Työtason takaosa on magneettitaulu, johon lisäsin askartelulipastostani pienen nauhan, johon ripustelin kaikkea hauskaa pöydältäni. Ryhmäläiseltä ATC-vaihdossa saatu kaunis kortti, söpö kahvikuppiaiheinen die cut, magneetteja, kalenterikoru ja muuta hauskaa. Oikean reunan Slytherin-solmio on mulla (näin muka aikuiseksi ihmiseksi) naurettavan usein käytössä – nyt silläkin on oma, näyttävä ja kiva paikka, josta saan sen aina napattua halutessani mukaan. Magneettitaululta löytyvät lasikapussimagneetit on tehty itse kynsilakoilla koristelemalla.

Äidilläni turhina pyörineet pienet Aalto-maljakot saivat uuden elämän kynä- ja klipsipurkkeina. Kalenterien päälle en ole vielä onnistunut löytämään kätköistäni välihyllyjä, jotta saisin lisätilaa vielä niiden avulla plannereiden ylle. Kunhan paikallistan puuttuvat levyt, saan nyt hieman kyseenalaisessa läjässä olevat jutut siistimmin omille paikoilleen.

Toisesta reunasta löytyy ihanat Mermaid Markerit, sakset, täysin epäkäytännöllinen mutta sitäkin hauskempi haikynä ja liuta muistikirjoja. Tällaiset pienet ja turhat elementit saavat pöydästä vielä enemmän näköiseni, enkä tahdo että pöytäni olisi millään tapaa minimalistinen, yltiösiisti tai väritön. Pallerohaikynä sopii hyvin minulle.

Haluankin upottaa pöytäni ympärille paljon yksityiskohtia ja sellaisia asioita, joiden ympärillä luovuuteni pääsee hyvin valloilleen. Pastellililoja muistilappuja, spiraalisia klemmareita, Slytherin-kynä, sekä rasia josta löytyy musteita, sinettivahoja ja muita tarpeellisia juttuja. Päälle vielä mielestäni tosi rumat aurinkolasit, jotka vaan näyttävät hauskalta purkin päällä. Vielä kun keksisin, mihin saisin sijoitettua kaikki tarrat ja washit, niin pöytä olisi oikeasti toimiva ja järjestelmällinen ratkaisu.

Vaikka tarrani ja washini ovatkin vielä muovipusseissa lattialla, on mulla ja mun pinkillä ukulelella vihdoin oma askartelunurkkaus. Tämän ääressä on hieman helpompi tehdä livejä, kalenteriaukeamia ja muuta, kuin aiemman, alati uudesta reunasta romahtavan tavararöykkiön luota. Tämä on jonkinlainen alku – tai sitten vain esimakua seuraavan tavararöykkiön muodostumista edeltäneestä tilanteesta. Ehkä mustakin kuoriutuu vielä työpöytäihminen.

– Milja