Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Kun Aura tuli taloon

Ei koskaan saa sanoa ei koskaan. Olen koko Kalenterimanian olemassaolon ajan ollut vahvasti sitä mieltä, että bullet journal ei vain ole juttuni. Että minä tarvitsen valmiin viikkopohjan, etten jaksaisi panostaa, eikä taiteellisuuteni todellakaan riittäisi. Edelleen olen sitä mieltä, että taiteellisuuteni ei riitä, mutta muuten olen pyörtänyt sanani ja siihen on vain yksi syy: Aura. Minä sain omani yhteistyön kautta Ainoalta.

Pääsin seuramaan Auran kehitystä jonkin verran jo matkan varrella, Aino jakoi kanssani kuvia ja minulla loksahti suu auki. Herranjumala miten kaunis tuote. Odotus tuntui pitkältä, todella pitkältä. Tuli viivästyksiä ja lopulta, kun tiesin että muistikirja on vihdoin postitettu, olin kirjaimellisesti nenä kiinni olohuoneen ikkunassa vahtaamassa postimiestä. Ja tietenkin juuri sinä päivänä, posti oli myöhässä.

Lopulta Aura oli käsissäni ja tein heti siitä liven ryhmään. Toivottavasti livestä välittyi se kaikki innostus, se kaikki rakkaus mitä tunnen tuota tuotetta kohtaan. Mikään kalenteri, mikään kynä tai mikään tarrapaketti ei ole pitkään aikaan inspiroinut minua näin. Tässä on vähän samaa fiilistä kuin aikanaan kultapalloisessa Heidi Swappissani. Odotus oli pitkä ja se kannatti.

Minulla meni pitkään niin, etten jaksanut tehdä mitään tämän harrastuksen osalta, ei vaan kiinnostanut. Auran myötä inspiraationi on lähtenyt uudestaan lentoon ja olen saanut valtavasti aikaan. Olen mennyt pois omalta mukavuusalueeltani monellakin tapaa, ja toivottavasti sama linja jatkuu myös loppuvuonna. Tiedostan, että osaa harmittaa ja ärsyttää Auramaniani, mutta sorry, joudutte sitä kestämään, sillä Aura on todellakin vienyt sydämeni.

-Mirppu

Kantapään kautta oppimisesta

Marraskuun puolivälin tienoilla minä ja Mira bongasimme internetin ihmeellisessä maailmassa The Witches Plannerin. Taikuuksien maailmoihin taipuvaisina innostuimme ikihyviksi ja suunnittelimme omien versioiden ostamista. Totesimme, että valmiiksi printattujen sivujen postikulut nousisivat pilviin, ja sitten huomasimme printattavan version.

Klik, klik ja meillä oli tiedostot sähköpostissa. Tulostin ne kerran, toisen, kolmannen.. ja tietenkin täysin pieleen. Sivujärjestys oli väärin, tai sivuja tulostui arkille neljä, mitä milloinkin.
Jotkut ehkä seurasivatkin ryhmässä tämän farssin etenemistä. Mira oli yhteydessä valmistajaan, ja minä uhkasin mennä lopun iäkseni tulostuslakkoon.

Sitten alkoi käsillä olla jo plannerin alkupäivät ja minä olin tietenkin lykännyt ja lykännyt tulostamista, koska se aiheutti minulle erinäisiä harmaita hiuksia. Sitten, viikko ennen joulua, se tapahtui. Tulostin vielä pariin kertaan testiosioita pieleen, sitten meille väännettiin facebook-chatissa rautalangasta, mikä tiedosto ja miten se pitää tulostaa.

Lopputulemana tietenkin pääsimme toteamaan, että niin no, nämä ohjeethan saattoivat lukea siinä saatetekstissä joka tiedostojen ohessa tuli. Mutta tapani mukaan kun tiedostot kilahtivat sähköpostiini, klikkailin ne vain auki ja printtailin menemään ilman mitään hienosäätöjä, jotka jälkeenpäin osoittautuivat kultaakin kalliimmaksi. Vikaan menneillä arkeilla olisi nimittäin varmasti lämmittänyt tätäkin tupaa yhden talven.

Ilman rakkaan ystävän hellää painostusta ei olisi tästäkään taas tullut mitään, joten allekirjoittanut huokaisee nyt helpotuksesta ja jää odottamaan sopivaa hetkeä rei’ittää nämä sivut kansiinsa ja uppoutua noituuden maailmaan! Jos tästä jotain pitäisi oppia, niin se ohjeiden lukeminen etukäteen.

Suvi