Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Käyttökokemuksia Traveler’s Notebookista lompakkona

Halusin kokeilla passport-kokoista Traveler’s Notebookia (jatkossa TN) lompakkona ja tuumasta toimeen, tein sellaisen itselleni. Kirjoitin heinäkuun alussa lompakko-TN:n suunnittelupostauksen blogiin ja nyt on aika tehdä yhteenveto käyttökokemuksistani kesän ajalta.

Minulla oli lompakko-TN mukanani useilla koti- ja ulkomaan matkoilla, ja täytyy sanoa, että se toimi loistavasti. Sain kaikki tarvittavat, eli rahat, luottokortit, passin ja matkaliput samaan paikkaan talteen lopakko-TN:ään.

Etelänlomalla oli helppoa kuljettaa lompakko-TN:ää mukana rannalla, koska se mahtui hienosti aurinkorasvan ja aurinkolasien kanssa mukana kulkevaan pussukkaan.

Hotellilla oli todella hauskaa istua omalla parvekkeella ja tuunata TN:ää, kun sai nauttia auringosta ja lämmöstä, eikä tarvinnut palella, vaikka ulkona olikin. Suomessa olen kaivannut mahdollisuutta ulkona tuunaamiseen, mutta yleensä silloin, kun lämpötila on ollut sopiva, on tuullut niin lujaa, ettei tuunaamisesta ole tullut mitään.

Kävin Ruotsissa lomalla ja myös siellä lompakko-TN oli mukanani. Oli helppoa ja kätevää kuljettaa sitä pienessä käsilaukussani. Olin laittanut eurot ja Ruotsin kruunut eri paikkoihin lompakko-TN:ssäni, joten maksaminen sujui helposti, kun eri maan valuutat eivät olleet sekaisin lompakossa.

Vaikka lompakko-TN toimii itselläni hyvin matkoilla, haluan arkielämässäni käyttää tavallista lompakkoa ja kalenteria lompakko-TN:n sijaan. Koen olevani kuitenkin sydämeltäni enemmän rengasplanner-tyttö kuin TN-tyttö. Niinpä lompakko-TN saa oleskella hyllyssä, josta nappaan sen aina matkoille mukaani.

-Piia

Jonain päivänä sitten

Oon aika varma, että jokaiselta kalenterimaanikoksi itseään kutsuvalla – ja varmasti myös monella muullakin – löytyy kätköistään ainakin yksi kalenteri, vihko, muistikirja tai joku muu, johon katse osuu säännöllisesti. Se yksi kaunis ja ihana, jolle täytyy kerta toisensa jälkeen todeta vain ”jonain päivänä sitten.”

Ostin joskus älyttömän kauan sitten ihanaakin ihanamman Recollections-vetoketjuplannerin Heidin Korttipajalta. Kaunis yksisarviseni asuu vieläkin hyllyssäni täysin käyttämättömänä, enkä oikein tiedä edes miksi.

Vuodenvaihteessakin pohdin viikkojen ajan, minkä kalenterin ottaisin käyttööni. Päädyin ostamaan kokonaan uuden kalenterin Kalenterimanian kirppikseltä, vaikka tämä ihanuus olisi löytynyt suoraan hyllystäni. Tämä taisi olla toinen vuosi putkeen kun skippasin tähän siirtymisen, ja Recollections sai jäädä odottamaan vuoroaan.

Yksisarvisestani luopuminen tuntuu kuitenkin turhan mahdottomalta ajatukselta, joten veikkaan että kuiskailen tälle ”jonain päivänä sitten” vielä pitkään myymisen sijaan. Onneksi kalenterit ovat niin kärsivällisiä, että ne jaksavat odottaa kunnes aika on oikea niiden ottamiselle käyttöön.

– Milja