Kategoria: Maanantaimania

Ylläpidon terveiset

Ja kirjan kannet kiinni – AJ

Aloitetaas tämän luvun alusta. Löysin kalenterituunauksen 2017 helmikuussa kun olin äitiyslomani alkumetreillä. Olen aina kirjoittanut ja pitänyt päiväkirjoja, vaikka se jäikin tauolle pitkäksi, pitkäksi aikaa jossain vaiheessa. Niinä aikoina muistan kovasti kärsineeni siitä, ettei minulla tuntunut olevan tapaa toteuttaa itseäni tai keinoja saada päässäni pyöriviä ajatuksia ulos. Kun löysin Kalenterimanian, oli kuin olisin tullut kotiin. Harrastus itsessään kolahti ja kovaa, sekä lämmin ja aktiivinen ryhmä harrastajia sen ympärillä oli kuin iso joukko uusia hyviä ystäviä. Ryhmässä oli hyvä olla, opetella ja saada uusia vinkkejä ja inspiraatiota omille ideoilleen!

Lähes koko sen ajan kun olen kuulunut ryhmään, olen ollut myös yksi Kalenterimanian ylläpitäjä. Ylläpitohommat ovat tuoneet uudenlaista kokemusta ryhmässä toimimiseen ja toki myös mahdollistaneet ihan uusia juttuja, kuten tämän blogiin kirjoittamisen. Vaikka me ylläpitäjät asumme eri puolella Suomea ja näemme todella harvoin, on porukasta tullut tiivis ja töitä tehdään paljon yhteisen tavoitteen eteen. Se tavoite on säilyttää Kalenterimania innostavana hyvänmielen ryhmänä ja sellaisena juttuna, joka innostaa ja ihastuttaa niitäkin jotka eivät vielä tiedä kyseisestä harrastuksesta mitään! On ollut hienoa kuulua porukkaan, joka vie tätä juttua eteenpäin!

Vuosien aikana olen ehtinyt kokeilla kaikenlaista harrastukseen liittyvää! Toisaalta tiedän, että vähintäänkin yhtä paljon on vielä löydettävää ja ihasteltavaa. Ylläpidossa olen myös saanut – ja joskus vähän joutunutkin! – menemään sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle osoittaakseni muille, että hei: kannattaa kokeilla vaikkei osaisi vielä ollenkaan. On ollut huippua huomata, että on onnistunut esimerkillään rohkaisemaan muita saman epävarmuuden voittamisessa, jota itse tuntee. Sen lisäksi samalla on löytänyt itsestään ihan uusia puolia kuin vahingossa. Sen siitä saa kun on suuna päänä kaikessa mukana!

Tämä harrastus on tullut minulle todella isoksi osaksi elämää ja antaa minulle paljon. Se näkyy kaikilla elämäni osa-alueilla: töissä, lapsen muistojen keräämisessä, päiväkirjoina, kalentereina, korttiaskarteluna ja lukemattomina laatikoina kaikenlaista sekalaista sälää, jota aina pengon innostuksissani kun saan jonkun idean. Jopa mies joutui osalliseksi tästä kerran… tai pari.. Tämän on mahdollistanut mahtava ryhmä sekä kanssamaanikoiden tuki ja innostus, mutta myös ihanat yhteistyökumppanimme. Se mahtava palvelu ja laaja tuotevalikoima on murtanut minulta monta ostolakkoa, repinyt monet ostohousut ja rutistanut kassavarani rusinaksi, mutta mitään en kadu. Niistä kaikista aarteista on syntynyt jotain ihanaa ja muisteltavaa, ja niitä ei voi rahassa mitata sen jälkeen enää koskaan. Eli: Se Hämeenpuiston vihkokauppa, Chic Company, Heidin Korttipaja, Teippitarha, Klemmarikellari, Käsitellen, Ajasto ja Pikkuleppis, iso kiitos: ihan aina löytyy uusia lempituotteita!

Kalenterimania on tuonut minulle tavan toteuttaa itseäni, tavan purkaa tunteitani ja ajatuksiani rakentavasti ja tehdä niistä jotain kaunista. Se on tuonut minulle ystäviä, vienyt minut ulkomaille ja tuonut jopa takaisin. Huh, paljon mahtuu kolmeen vuoteen harrastamisen saralla! Sepä se, kun kyse on olevinaan ”vain” harrastuksesta. Omalla kohdallani, ja tiedän monen muunkin niin sanoneen, puhuisin jo elämäntavasta. Ja aion pysyä valitsemallani tiellä – on tää huippuhommaa!

Yhden valinnan olen tehnyt toisin viime viikon aikana. Valitsen olla jatkamatta Kalenterimanian ylläpitäjänä. Minulla on ollut paljon elämänmuutoksia viime vuosien aikana. Toisaalta ylläpitäjänä olo on antanut paljon enkä ole halunnut siitä luopua. Nyt muutoksille ei näy loppua ja omat resurssini eivät enää riitä vastaavaan panostukseen, jota muut ylläpitäjät pystyvät antamaan. Kyse on myös priorisoinnista ja tällä hetkellä koen, että se vähä arjen liikenevä aika on menossa muualle kuin vaativaan ylläpitotyöhön, jota meidän kokoisen ryhmän pyörittäminen vaatii. Yllättävää on, että en koe suurta luopumisen surua. Keksin kuitenkin mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että tiedän saavani pitää harrastuksen tuomat ystäväni ja harrastus jatkuu kaikesta huolimatta, ehkä enemmänkin voimissaan kun nyt. Koen tehneeni oikean ratkaisun ja uskon sen tuovan itselleni aikaa keskittyä muihin itselleni tärkeisiin juttuihin enemmän kuin pitkään aikaan.

Tämä on viimeinen blogipostaukseni ylläpitäjänä ja tämä päättää yhden niin hienon luvun näiden vuosien ajalta. Ylläpitäjä-AJ kiittää ja kumartaa näistä kolmesta vuodesta, mutta ryhmäläinen-AJ sanoo, että plan on!

Nähdään ryhmässä <3

-AJ

Ylläpidon Linksu esittäytyy

Moikka kaikille!

Sain kunnian liittyä Kalenterimanian ylläpitotiimiin ”mafiaan” vuoden alusta ja nyt on pienen esittelyn paikka. Ryhmässä minut tunnistaa nimellä Tia, mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä ja kavereiden kesken Linksu.

Asun Turun kupeessa perheeni kanssa, johon kuuluu 4-vuotias tyttäreni, 6-vuotias poikani, kihlattuni, sekä 9-vuotias koiramme Alma.

Muutama fakta minusta:

– Olen käsityöihminen henkeen ja vereen, innostun kaikesta, teen kaikkea ja haaveilen kaikesta. Askartelu, piirtäminen, virkkaus, ompelu sekä joskus nikkarointi vievät kaiken oman aikani ja jos aika sekä rahat riittäisivät, käyttäisin loput remontointiin ja sisustamiseen.

– Rakastan ruuanlaittoa, leivontaa ja emännöintiä, vaikkei se mieheni silmissä siltä kuulemma aina näytäkään, heh. Olen parhaimmillani paineen alla.

– Livemusiikki on parasta. Rokki on lajini, mutta olen todella kaikkiruokainen.

– Nykyään viihdyn myös kotona. Kaiken kiireen keskellä on ihana vaan olla ja harrastaa omia juttuja, sekä olla perheen parissa.

– Pidän mustasta, lilasta, turkoosista, kiiltävästä, yksisarvisista, Disneystä, peuroista, maagisista asioista kuten luonto ja noituus, pääkalloista, kosmisista tähtisumuista ja vesivärityylistä. ”Muutaman” asian mainitakseni.

Kalenteriharrastus on jollain tasolla ollut läsnä yläasteelta lähtien. Silloin piirtäen ja tarroja keräillen, mutta vasta Kalenterimanian löytämisen jälkeen harrastus räjähti niin sanotusti käsiin. Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaa juuri kuopuksemme synnyttyä, kun Mirppu kyseli sosiaalisessa mediassa olisiko kalenteriryhmälle tarvetta. Ilmoitin heti että todellakin ja loppu onkin historiaa. Olen ollut alusta asti ryhmän jäsen ja voi vitsi mikä matka siitä alkoikaan. Nykyään someaikani kuluu täysin Kalenterimanian ympärillä.

Olen aiemmin kertonut tarinastani kalentereiden kanssa. Viime vuosi 2019 yllätti ja pitäydyin vain yhdessä kalenterissa, Burden Scribblessä, unohtaen rakkaan rengasplannerini. Rinnalla oli pieni Putinki-merkkinen Muumi -lukuvuosikalenteri, mutta se pääsi kunnolla käyttöön vasta nyt vuoden vaihteessa 2020. Kalenteri loppuu heinäkuussa ja olenkin nyt ottanut rinnalle opetteluun personal kokoisen Traveler’s Notebookin, jossa minulla on kaiken kattava sisältö koko vuoden kuukausinäkymästä viikkonäkymään heinäkuusta alkaen, tracker seurantaa sekä inspiraatiolle tilaa. Kannet ovat Webster’s Pagesin, jotka sain Mirpulta. Hyvä kiertämään <3

#maniaperhe! Kirjoitin sen Mirpun korttiin helmikuussa 2017 ja en olisi ikinä uskonut, että se jää niin vahvasti elämään. Mutta sitä tämä ryhmä on; perhe, ystäviä, yhteisö, jossa tuetaan sekä kannustetaan ja olen ylpeä, että saan olla osana sitä <3 Elämäni on rikastunut, olen löytänyt ystäviä ja saan hypettää saman henkisten ihmisten kanssa esimerkiksi kuinka ihania tarroja olen löytänyt kalenteriini.

Ylläpidon vastuualueisiini kuuluu ryhmässä muun muassa teemahaasteet, mutta oli asia mikä tahansa, toivon että lähestytte minua rohkeasti. Miiteissä olen se kovaääninen, jolla on huono huumori ja vielä huonompi nimimuisti, pahoittelen jo valmiiksi. Nimikyltit ovat siis tarpeen. On ilo olla mukana, inspiroidaan toisiamme ja nähdään ryhmässä.

Rakkain terveisin

-Linksu <3