Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Kuinka minä kesytin kaaoksen?

Kirjekuoren kulmaan raapustettuja puhelinnumeroita, hukkaan joutuvia post it -lappuja, tapaamisia, jotka unohtuvat tai tuplabookkauksia. Tätä mun elämä on ollut vuosia: tuskattuttavaa kaaosta. Taisin löytää Kalenterimanian jo viitisen vuotta sitten (vai neljä, onko sillä niin väliä?) ja sen myötä olen kokeillut lukemattomia erilaisia kalentereita. Traveler’s Notebookit eli TN:t, Mambin (Me and My Big Ideas), valmiskalenterit, palannut takaisin lippulappusotkuun ja aloittanut kierroksen alusta. Eli ihan käsittämätön määrä turhautumista, hukkaan heitettyä rahaa, eikä mistään silti ole ollut minulle apua. Rakastan listoja, taulukoita ja selkeyttä, vaikka itse olen yksi sekametelisoppa.  

Kerta toisensa jälkeen lueskelin Bullet Journal -menetelmästä ja tilasin Ryder Carrolin kirjan. Aloitin siis ihan alusta: luin kirjan ja tein muistiinpanoja. Tilasin ensimmäisen Nuunani (tai oikeastaan kolme, koska en osannut päättää), hypistelin niitä ja lopulta uskalsin vetää ensimmäiset viivat valitsemaani vihkoon. Ensin tein orjallisesti Carrolin ohjeilla sisällysluetteloa ja avain -listan (key list). Käytännössä ne ovat minulle täysin turhat ja mieluummin merkkaan asioita sivuihin laitetuilla washiteipeillä, klemmareilla ja vastaavilla merkeillä. Yhdessä kohtaa jätin kuukausinäkymän pois kuun alusta, mutta se oli virhe. Onneksi se virhe oli helppo paikata seuraavalla kuulla. Future log on tärkeä, vaikka minulla suhteellisen vähän onkin pitkän ajan päähän sijoittuvia merkattavia menoja. Mutta sitten kun on, niin ne ovatkin todella tärkeitä. En todellakaan muista ensi kesänä, että Mersu pitää katsastaa heinäkuussa.  

Bujon loistavuus on sen muokkautuvuudessa. Jokainen bujo näyttää tekijältään. Omani tärkeimpiä aukeamia on esimerkiksi listat ensi vuoden vasikoiden nimiehdotuksista. Lasten terapia-asiat ja “muista ostaa T:lle uudet kumisaappaat” kulkee mukana siinä missä ensi viikon hierojan ajankohta ja suunnitelmat miehen joululahjoista. Ensimmäisen oikean bujoni aloitin huhtikuussa. Olen kohta kuluttanut muistikirjan täyteen, joten tammikuusta on ihana aloittaa taas puhtaalta pöydältä uuteen muistikirjaan.

Tai miten määritellään puhdas, ensi vuoden bujon rakennetta aloin hahmotella jo elokuussa, ensimmäiset aukeamat tein syyskuussa ja tätä kirjottaessa tammikuun kk-aukeama on valmis ja osa viikkoaukeamista. Olen varma, että ensi vuoden vihkoon tulee vähemmän hutiaukeamia, kun ensimmäiseen, mutta takuulla tulen tekemään erilaisia turhia sivuja. Mutta se ei haittaa. Se on elämää.  Oman bujoni koristelu menee laidasta laitaan, välillä hyvin minimalistista, välillä “parempi överit kun vajarit”, aina kulloisenkin fiiliksen mukaan. Siitä voisi kirjoittaa pitkästi, mutta se on tässä kohtaa sivuseikka. 

Ihan yhdellä muistikirjalla en kuitenkaan pärjää. Bujo on turhan massiivinen käsilaukussa kannettavaksi, joten kukkarokalenterina kulkee personal-koon TN, jossa on kalenterivihko ja eräänlainen brain dump -vihko, mihin kirjaan muistiin asiat ja siirrän ne sitten kotona bujoon paikoilleen. Työkalenterina on äärimmäisen yksinkertaistettu bujo vihreässä Letussa (Leuchtturm1917). Se on lähinnä vain Lettuun tehty kalenteri parilla lista-aukeamalla. Lisäksi erikseen on luettujen ja kuunneltujen kirjojen vihko, koska iski yhtenä unettomana yönä askartelufiilis ja tuli mieleen sellainen tehdä. Uutena, hieman takavasemmalta mukaan hiipi keltaiseen Lettuun asettunut Muutos -valmennus, kurssimateriaalimuistiinpanot ja omat mietinnät.  

Oma kokemukseni siis on, että jokaisen kannattaa ainakin kokeilla bujoilua. Siitä on niin helppo tehdä juuri omanlaisensa, ei tarvitse miettiä mistä löytää kalenterin vaakapäivillä tai jollain muulla tietyllä leiskalla. Sen kun tekee siitä sellaisen. Tai vaikka joka kuu erilaisen, niin minä muuten teen. On pari kolme lempileiskaa, mitä käytän useammin, mutta harvemmin kahta kuukautta peräkkäin. Lisäksi kokeilen hyvinkin ennakkoluulottomasti Pinterestistä tai muualta näkemiäni vaihtoehtoja. Mutta en kuitenkaan liikaa tuijota niitä superhienoja kuvia, koska niistä tulee turhia paineita, vaan rävellän omaan tyyliini. Joskus onnistuu ja joskus ei.

– Sini

Luontopäiväkirja

Taustani luontopäiväkirjan pitäjänä ulottuu 1980-luvun loppuun. Kirjasin yläastelaisena ja innokkaana luontokerholaisena kahden vuoden ajan lintuhavaintojani ruutuvihkoon, jonka kannessa komeili WWF:n pandatarra ja tussilla teksti ”Havis”, havaintovihko. Viime kesänä innostuin kasveista ja samalla aloitin uudestaan luontopäiväkirjan pitämisen. Tällä kertaa käytän mustakantista Fabrianon A5-kokoista luonnoskirjaa, jossa on tukevahko paperi.

Oman tyylin löytämisessä kesti hetkinen. Itse asiassa se on muotoutumassa edelleen. Niin kuin tykkäänkin tarroista ja washiteipeistä, luontopäiväkirjassani en niitä osaa käyttää. Koska valokuvaan paljon, keksin tulostaa maisemakuvia retkiltä ja kiinnittää niitä valokuvakulmien avulla päiväkirjan sivuille. En ole harjaantunut piirtämään realistisia kuvia, mutta yritän silloin tällöin riipustella jotakin Pigma Microneilla ja puuväreillä, sillä kaikenlaiset piirustukset elävöittävät tekstiä kivasti. Joitakin sopivia leikekuvia olen myös liimaillut kirjaan.

Luontopäiväkirjaa voi pitää ainakin parilla tapaa. Yksi tapa on kantaa sitä mukana aina ja varsinkin luontoretkillä, kirjoittaa havaintoja ja luonnostella kuvia jo välittömästi maastossa. Kömpelöstäkin piirroksesta voi olla apua vieraan lajin tunnistamisessa. Toinen tapa on täyttää luontopäiväkirjaa kotona retken jälkeen. Itse merkkaan havaittuja lajeja luonnossa ihan vain kännykän muistiinpanoihin ja kirjoitan varsinaisen retkiraportin luontopäiväkirjaan vasta kotona. En enää yritä olla muka tieteellinen, kuten biologin urasta haaveilevana teiniä taisin olla, vaan kirjoitan
varmaan yhtä paljon luonnonhavainnoista kuin retkien herättämistä tunnelmista ja mielialoistakin. Oikeaa tai väärää tapaa ei ole.

Vinkkejä:

– Aloita heti. Ei kannata jäädä odottamaan sitä tulevaisuuteen lykättyä kansallispuistoretkeä. Lähiluonnossakin on kaikenlaista kiinnostavaa. Retki voi olla esimerkiksi reissu lähimetsikköön tai -puistoon.
– Tai aloita talvella. Jos tarkoituksenasi on oppia tunnistamaan eri lajeja, talvi on mitä parasta aikaa aloittaa luontoharrastus ja luontopäiväkirjan pito. Lajeja ei ole liiaksi, joten niistä harvoista on helppo lähteä liikkeelle.
– Mieti luontopäiväkirjasi tarkoitus ja tapa pitää sitä. Haluatko siitä mukana kulkevan havaintovihon, johon kirjaat säntillisesti kaikki havaitsemasi eläimet, kasvit tai vaikkapa sienet vai ikuistatko mieluummin esimerkiksi säätä tai yleisiä luontotunnelmia? Ehkä leikkaat lehdistä rauhoittavia luontokuvia, kirjoitat luontorunoja, prässäät kasveja ja liität niitä kirjaan? (Poimithan vain tuntemiasi kasveja, jotka eivät ole rauhoitettuja!) On myös ihan ok vaihtaa tyyliä ja tapaa pitää luontopäiväkirjaa, jos vanha ei palvele ja tyydytä sinua enää.
– Hiljennä. Havainnoi luontoa kaikilla aisteilla. Tee moodtracker jokaisesta luontoretkestäsi. Havainnoi myös mitä sinussa tapahtuu, kun olet luonnossa.
– Hae inspiraatiota, mutta älä vertaile liiaksi muihin. Esimerkiksi #naturejournal ja #naturediary -hashtageilla löytyy somesta hengästyttävän upeaa taidetta ja luontopäiväkirjoja. Tee rohkeasti omaa juttuasi!

Bonusvinkkinä pari opaskirjaa luontopäiväkirjan pitämisestä:
John Muir Laws: The Laws Guide to Nature Drawning and Journaling
Clare Walker Leslie: Keeping a Nature Journal. Deepen Your Connection with the Natural World All Around You


Niistä suosittelen etenkin jälkimmäistä teosta. Jos olet tottunut ja halukas piirtämään, myös Lawsin kirjasta on varmasti iloa.

-Katja