Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Kittien syyssiivous – elokuun tuunaushaaste

Syyssiivoustunnelmissa olen pitänyt elokuun ajan itselleni haastetta käyttää vanhoja tuunausmateriaaleja pois. (Uskokaa tai älkää, olen myös ostanut AIVAN LIIKAA myös uutta materiaalia). Oma kalenterin koristelutyyli on pikkuhiljaa siirtynyt enemmän journaling-puolelle, oma tapa tehdä tuunauksia alkaa pikkuhiljaa löytyä, ja nyt useamman vuoden harrastelun (ja hutilaukausten) seurauksena mulla on aivan tajuton kasa erilaisia kittien jämiä. Näiden suurin ongelma on, että niitä on vaikea sekoitella keskenään, itseäni ainakin häiritsee, kun fontit on erilaisia, värit eivät ihan sovi yhteen, ja ihanat tarrat lojuvat ”hillokellarissa” turhan panttina.

Siispä elokuun ajansuunnitelmana oli käyttää vanhoja kittejä pois niin ahkerasti kuin pystyisin. Syteen tai saveen!

Alkutilanne on tämä: Kitit ovat edelleen siisteissä nipuissa, mutta kaikista puuttuu ”se olennainen”. Lemppariboksit on jo käytetty, omiin tarpeisiin sopivat tekstitarrat ja headerit on jo aikoja sitten laitettu kalenteriin, tästä kaaoksesta pitäisi nyt sitten rakentaa yksi kuukausiaukeama ja neljä viikkoaukeamaa!
Mulla on lojunut tuo Hobonichi Cousin vähän turhana mukana, kun työt jäivät pois, mutta elokuussa se pääsee ainakin tämän kokeilun ”uhriksi”.

Avaan kuukausinäkymän yleensä silloin kun sovin menoja tai joku kysyy, sopiiko päivä X. En ole koskaan panostanut kuukausinäkymiin kalenterissa läheskään niin paljon kuin viikko- tai päivänäkymiin. Ne eivät tunnu koskaan onnistuvan niin hyvin kuin haluaisin. Muilla tuntuu aina olevan kauniimpi lopputulos! Tarroja piti kuitenkin käyttää, eikä toisiin itseään vertaaminen tässä tilanteessa ole kovinkaan tuotteliasta, joten oli päästävä olkapäällä istuvasta, nalkuttavasta kalenteridemonista yli ja ruvettava hommiin. Kuukausinäkymän tärkein tehtävä on kuitenkin näyttää yhdellä vilkaisulla kaikki tärkeimmät kuukauden menot, ja siinä tässä onnistuttiin. Sain myös aukeamaan ängettyä aika paljon tarroja, joille muuten ei ole ollut käyttöä!

Tämä kitti on lojunut valehtelematta kolme vuotta laatikossa. Se näytti kaupan sivulla niin nätiltä, mutta käytännössä se ei kuitenkaan omiin tarpeisiini sopinut. Tarroja oli vielä aika paljon tämän kuukausinäkymän jälkeen jäljellä, joten sain myös ensimmäisen viikon aukeaman tehtyä. Tästä tuli erittäin tuhti, huomasi, että lähdin uuteen haasteeseen into piukeana ja merkitsin kaiken mahdollisen ylös ja käytin tarroja mahdollisimman paljon.

Laatikkotarroja ei todellakaan ollut enää tarpeeksi jäljellä, joten piti käydä luovaksi ja säästää ne vain isoimpia merkintöjä varten. Normaalit boksitarrat eivät myöskään sovi suoraan Hobonichin A5-kalenteriin, joten pientä leikkelyä vaati saada ne mahtumaan sarakkeisiin.

En yleensä koskaan pysty suunnittelemaan viikkojani etukäteen hyvin, tilanne elää koko ajan ja monesti joudun tekemään puolet kalenterista ”backplanningia” eli jälkikäteen merkitsemisenä. Myös tarrat löytävät helpommin oman paikkansa, kun viikko etenee. Olen huomannut, että kannattaa muuten liukuvat merkinnät ja ennakkosuunnitelmat kirjoittaa aluksi lyijykynällä ja siistiä myöhemmin!

Elokuun toiselle viikolle pääsin jo vaihtamaan kittiä. Tässäkin oli sama ongelma – kivoimmat tarrat olivat jo menneet käyttöön, ja jämiä riitti useamman arkin verran.

Tällä viikolla viikonlopulle ei tullut mitään merkintöjä, ja seuraavan viikon iso teksti sotkeutui läpi paperista, joten heitin viikonlopun päälle vain koristeeksi journaling cardin. Huomio ihanat tyhjät arkit!

Elokuun puolessa välissä hyppäsi uusi haaste kuvioihin – aloitin uudessa työssä! Viikot alkoivat olla kaoottisia ja tekemistä riitti, aivot olivat ”aivan tiloissa” ensimmäisen parin viikon ajan. Nautin hyvästä kiireestä ja pöhinästä, mutta kiire korreloi suoraan kalenterituunailuun riittävän jaksamisen kanssa. Seuraavalla viikolla en jaksanut panostaa sarakkeiden täyteläisyyteen enää yhtään niin paljon:

Viimeinen viikko elokuulta oli niin työntäyteinen, että en ehtinyt panostaa kalenteriin enää ollenkaan. Tähän myös käytin vähän uudempaa kittiä samalta kesältä, koska halusin ehdottomasti Turun Pride-viikolle vähän sateenkaaria kalenteriin. Vaikka kitti oli uudempi, se oli luokitukseltaan myös ”vähän jämä”, eli olin jo osan tarroista käyttänyt aiemmin kesällä. Tämä oli ehdottomasti huonoin viikkonäkymä, aiemmat viikot olivat omaan makuun ihan onnistuneita.

Tavoitteeseeni pääsin kuitenkin, vaikka kuun viimeisellä viikolla tekeminen vähän nikotteli jo. Lopputulos – ilahduttavan paljon tyhjiä arkkeja!

Ja tämän kuukauden oppi oli se, miksi olenkin lopettanut kittien ostamisen ja käyttämisen suurimmalta osin – en osaa tehdä niillä kivoja aukeamia, jotka omaan silmään näyttävät hyvältä! Tarroja on usein liikaa yhdelle viikolle, mutta liian vähän kahdelle viikolle. Tärkeimmät funktionaaliset tarrat tulee käytettyä heti alkuun, ja lopputuloksena on valtava kasa tarroja eri sivuilla, jotka eivät sovi yhteen keskenään! Tämä on tietysti henkilökohtainen dilemmani, todella monet saavat tarrakiteillä aikaiseksi aivan uskomattoman kaunista jälkeä.

Usein myös merkintöjen määrä vaihtelee viikosta toiseen ja on vaikea pitää mitään tiettyä rakennetta boksien kanssa, tarroja jää myös paljon yli. Varsinkin headeri-tarrat, eli pienet palkit tai otsakkeet, ovat itselle vaikea hyödyntää.

Ja mitäs sitten niille ihan pahnan pohjimmaisille pienille rippeille, jotka projektista jäi yli? Ne pääsevät kittien jämät -tarrakirjaan, josta poimin silloin tällöin tietynvärisen tai -tyylisen tarran kun niitä tarvitsen.

Toivon, että voin tällä postauksella inspiroida muitakin käyttämään vanhoja jämiä pois, kuten huomaat, näistäkin sai ihan toimivia sivuja, vaikka aluksi tuntui, että eihän näistä mitään tule!

Ihanaa syksynjatkoa kaikille, nähdään ryhmässä! <3 Emmi

Helmin kalenterimatka

Tervehdys! Tässä tulee rivijäsen Helmin ensimmäinen blogipostaus! Olen Helsingissä asuva sosiaaliduunari, ja liityin Kalenterimanian Facebook-ryhmään joskus reilu vuosi sitten.

Olen harrastanut paperiaskartelua ja kuvataidejuttuja lapsesta asti, ja kaikenlainen näpertely on aina ollut tärkeä osa elämääni. Tarrojen länttäily on kivaa, enkä ole järin suuruudenhullu lopputulosten suhteen. Kohtahan on käännettävä taas uusi viikkoaukeama! Tulee tosin valtavan hyvä mieli siitä, että saan positiivista palautetta, ja kenties rohkaistua muitakin kokeilemaan uusia tekniikoita! Aikuisiällä voi löytää uusia terveellisiä tapoja päästellä höyryjä ja jäsennellä päänsisäistä kohinaa, ja tässä sitä nyt olisi. Kalenteri on täydellinen alusta matalan kynnyksen taiteilulle, koska lähtökohtaisesti sen parissa ei tarvitse miettiä säilytysratkaisuja itse ”teoksille”, ne sattuvat vain asumaan ajanhallintavälineen kansissa.

Askartelulla hoidan siis mielenterveyttäni ja teen sitä omilla ehdoillani ja hellästi vaalimilla materiaaleillani. Aikaisemmin askartelin huvikseni lähinnä kollaasimaisia kortteja lehdistä leikellyistä kuvista ja teksteistä. Vaihtelin niitä ystäväni kanssa kirjeitse, ja luokittelisin tekeleemme genreen shitpost tai dada, sellaista, jossa ei ole muuta sanomaa kuin visuaalinen ja tekstuaalinen hassuttelu. Kuvat lienevät epäsopivia, sillä lempiaiheemme liittyivät aina politiikkaan, alapääjuttuihin, päihteisiin ja jumalanpilkkaan. En kehtaa sanoa kollaasejamme punktyylisiksi, mutta haastan mielelläni auktoriteetteja, kapitalismia ja normeja niin arjessa kuin taiteessanikin.

Kalenteria olen pitänyt kouluajoista lähtien joka vuosi. Lukuvuosikalentereita kertyi, ja aloin lukiossa tuunailla niiden kansia mieluisiksi. Tuli yliopistokalenterit ja sitten ammattiliiton ihanan kompaktit kierrekansialmanakat. Pandemian alussa elvyttelin askarteluharrastustani, ja väsäilin zineä, johon kokosin fiiliksiä ja työttömyysahdistusta. Löysin Etsyn, josta saisi ikonitarroja, joita voisi käyttää päivittäin omassa kalenterissa. Siis tarrojen liimailua, päivittäin? Kyllä kiitos! Aloin seurata ehkä Instagramissa jotakuta tarravalmistajaa, ja jostain löysin ehkä maininnan Kalenterimania-ryhmästä. Kuka tietää mitä kävi! Riemastuin, kun opin että on olemassa suuri ryhmä muitakin aikuisia, jotka rakastavat tarroja ja koristeteippejä! Ja kaikenlaisissa Facebook-ryhmissä sitä nyt ollaan.

Tällä hetkellä pidän kahta kalenteria: A5-kokoinen on kotikäytössä ja A6-kokoista kannan repussani töissä ja reissun päällä. Hommasin molemmat kirpputoreilta. En ole merkkiuskollinen enkä haluaisi kaupallisuuden olevan ehtona ajanhallinnalleni. Seuraan kalentereissa menojani ja kaikkea sellaista, mitä haluan muistaa. Eli ihan arkisia missä olin mitä tein kenen kanssa -juttuja, koska lähimuistini on käyttökelvoton ilman kirjallisia lähteitä. Siksi kotikalenterini on myös pienimuotoinen päiväkirja, johon kirjoitan päivistäni jälkikäteen. Usein loppuviikko jää sisällöltään höttöisemmäksi, mikä on myös hassu ilmiö. Mitä enemmän vapaa-aikaa minulla on, sitä vähemmän raportoin mistään.

Koristelen viikkoaukeamat pari kuukautta etukäteen. Pyrin tekemään samanlaisen tematiikan ja värimaailman kullekin viikolle molempiin kalentereihin, jotta hahmotan päässäni ajankulun järkevästi. Käytän siis samoja papereita, tarroja, washeja ja kenties tusseja. Visuaalinen yhdenmukaisuus auttaa hurjasti! Rakastan värejä, ja minusta tuntuu, että fuskaan, jos en käytä vuoden aikana tarpeeksi kaikkia sateenkaaren värejä, mustan ja valkoisen ja ruskean sävyjä unohtamatta.

Olen tehnyt näissä almanakoissa pohjat tyhjille aukeamille jaottelemalla ne ensin viikonpäiviin ja päiväämällä sitten viikonpäivät ja päivämäärät ensin kynällä, sitten tarroilla. Jaan päivien rajat eri tavoilla, joskus piirrän viivat tussilla tai mustekynällä, toisinaan käytän pohjalla kivoja papereita taktisesti erottamaan päivät toisistaan. Washiteipit ovat hyviä myös viivoittamisessa koristelun ohella. Boksitarrat antavat kirjoituspohjaa täyteen koristelluilla sivuilla. Leikkelen myös kaikenlaisista esitteistä ja lasten tieto- ja satukirjoista kuvia koristeiksi; ne ovat litteämpiä ja tarttuvat paperiliimalla paremmin kuin valmiit die cut -kuviot, jotka tarvitsevat sivun paksuutta lisäävää kaksipuoleista teippiä. Kuvien etsiminen on yksi hauskimpia juttuja askartelussa.

Palataan taas, olisi mukava jakaa projektikuvia täällä toistekin. Ihana lukea ja nähdä muiden tekstejä ja kalentereita, saan sisällöistänne paljon inspiraatiota! Voimaa ja valoa ja piristäviä happy maileja kaikkien syksyyn! 🙂

-Helmi