Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Jennin fiiliksiä

Moikka kaikki!

Vihdoin koitti se päivä, kun mulla on useamman viikon jälkeen aikaa palata kalenterin pariin. Mun viimeiset kolme viikkoa on ollut yhtä hulabaloota kun aloitin koulussa opiskelemaan eläintenhoitajaksi töiden ohella. Aikaa ei ole juurikaan jäänyt kalenterin tuunaamiselle tai muillekkaan harrastuksille.

Mulle kalenteri on ollut ennen vain väline merkata kotityöt ja työvuorot ja ennen teinkin bullet journalia, mutta sen kanssa pohjien tekeminen vei aikaa, että siirryin syksyllä valmiskalenteriin. Nykyään kalenterista on tullut mulle elintärkeä ajanhallinnallinen väline, jonne voin merkata kaikki elämän menot ja tekemiset.

Mun bujo ja kalenteri on ollut aina tosi minimalistinen ja selkeä ja esimerkiksi tarrojen käyttö ollut hillittyä. Nyt kun kalenteri on menoja täynnä, on tämä myös vähentänyt koristelua entisestään, kun tilaa vain ei ole. Kuitenkin jonkinlainen kalenterituunaus on ollut aina tärkeää ja olen yrittänyt ne vähäiset tilat koristella jotenkin. Olen saanut ihan kivojakin sivuja omasta mielestä aikaan.

Tällä hetkellä mulla on käytössä väliaikaisena kalenterina Burden Study -kalenteri siihen saakka, kunnes pääsen uuden Hobonichi Cousinin kimppuun vuoden vaihteessa. Olen ehkä vähän myös siitä syystä säästellyt koristelussa ja hillonnut ne kaikki parhaat washit ja tarrat Hoboa varten! Tässähän melkein repeää liitoksistaan, kun ei malttaisi odottaa vuoden vaihteeseen. On tässä jo tovi sitä silitelty… Hoboon olisi tarkoitus sitten yhdistää kalenteri ja päiväkirja, kun siinä on jokaiselle päivälle on paljon tilaa myös ajatuksien ylös kirjaamiselle. Totta kai on myös ihanaa, että pääsee erikseen koristelemaan kaikki eri viikko- ja kuukausiaukeamat ja jokaiselle päivälle voi tehdä vaikka isomman sommitelman kun tilaa on!

Vaikka oon ollut menossa viimeset viikot aamusta iltaan, on mulla silti ollut aikaa kytätä mm. Kalenterimanian Kirppiksen tarjontaa ja ostella tuunausta varten ihania koristeita. Pitkään on ollut oma tyyli hakusessa, mutta nyt olen löytänyt oman suunnan niillekin. Omia suosikkeja on vintagetyyliset jutut, tummat sävyt ja tietysti kissat. Kissajuttuja olenkin onnistunut hamstraamaan itselleni jo oivan läjän! Mulla on paha tapa, etten raaskisi käyttää mitään tarroja, etenkään niitä kissatarroja, kun ne on niin hienoja… Mut ainahan niitä voit sit hommata lisää!

Mulle kalenterituunaus oli aina vähän sellanen juttu, että tuntui kuin olisin ollut yksin tuunailemassa, eikä kukaan muu tehnyt sellaista. Sitten löysin Kalenterimanian ja olin ihan onnessani, vihdoin löysin porukkaa, joka rakastaa samoja asioita kuin mä! Ihmisiä joiden kanssa voi höpötellä loputtomiin uusista tarroista, kynistä ja kalentereista; saada suosituksia ja se mitä eniten tässä arvostan on se, että kaikki on kaikkien tukena oli millanen tilanne vaan! Oispa kaikilla tälläinen ryhmärämä elämässään!

-Jenni

Armollisuuden opettelua

Minulla oli jo pitkään ollut tunne, että minulla ei ole mitään ideoita kalenterin tekoon. Sen myötä oli kadonnut motivaatiokin. Katselin kyllä paljon toisten tekemiä aukeamia Facebookissa ja itsekin halusin tehdä, mutta sitten tuli tunne, että en osaa, en jaksa, en pysty. Aina löytyi joku syy, että miksen voinut tehdä. Stressasin siitä, että kalenteriin jäi tyhjiä sivuja, olin merkinnyt sinne ainoastaan työvuorot, jos niitäkään. Kaiken tämän lisäksi, kun joskus sain jotain aikaiseksi kalenteriin, niin jos joku kehui sivujani, en pystynyt ottamaan palautetta vastaan. Tuli välittömästi sellainen olo, että nyt vaan yritetään minua jotenkin tsempata, vaikka ei tuo oikeasti tarkoita mitä sanoo, vaan oikeasti minun tekeleeni ovat ihan rumia ja surkeita.

Jotenkin tästä tunteesta oli päästävä eroon, koska askartelu ja kaikenlainen tuunaaminen on niin iso osa minua, että en halunnut antaa tuolle tunteelle nyt valtaa. Minun oli vaan pakko alkaa luottamaan itseeni ja uskottava myös muita. Jos joku kehuu jotain kalenterin sivuani hienoksi, miksi pitää heti ajatella jotain negatiivista. Tästä lähtien olen ylpeä kalenteristani ja sen sivuista! Ja jos joku joskus kehuu kalenteria, ennemminkin voin alkaa vähätellä tekelettäni, että tämä nyt on vaan tämmöistä pientä puuhastelua.

Välillä mietin, mistä ihmiset saavat aikaa askarteluun ja tuunailuun. Tuntuu, ettei omassa vuorokaudessa ole niin paljoa tunteja, mitä haluaisin. Mutta olen myös opetellut, että aina kun olen yksin kotona, käytän edes hetken askartelun parissa.

Ja jos minulla jatkossa jää tyhjiä sivuja kalenteriin, en stressaa siitä. Jos ei joskus jaksa tai ehdi, ei se ole maailmanloppu. Välillä voi vaan liimata pätkän washiteippiä sivulle, tai tarran tai pari ja sivu on valmis. Pitää olla armollinen itselleen ja tehdä omien voimavarojen mukaan tätä hommaa. Ei pidäkään olla tai yrittää olla samanlainen kuin muut. Jokaisella on oma tyylinsä ja tapansa tehdä. Ja mikä pitää minunkin muistaa, jokainen tekee omalla tyylillään. Jos joskus joku sivu menee omasta mielestä ihan pilalle, se ei välttämättä ole muiden mielestä sitä. Ja jos joku sivu menee pilalle, niin aina voi vetää vielä enemmän överiksi eli korostaa sitä pilalle mennyttä juttua. Muistetaan, että tämä on ihana harrastus, eikä sitä pidä tai kannata ottaa liian vakavasti.

-Armi