Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Esittelyssä – Aura Estelle Classic Daily

Aura Estelle on pieni kanadalainen kalenterien ja suojakansien valmistaja, joka sijaitsee Suomesta katsottuna melkein toisella puolen maailmaa, Vancouverissa. Miksi sitten päädyin tilaamaan kalenterin niin kaukaa? Syy on layout, jollaista omien tietojeni mukaan valmistavat vain Aura Estelle, sekä saksalainen Papertess Designs. Näistä kahdesta ainoastaan Aura Estelle on saatavilla täysin päivättynä, koska Papertessin kalenterissa on päiväämättömät päiväsivut.

Layout on erityinen siksi, että se sisältää kuukaudet, viikot ja päiväsivut, jotka on kaikki ryhmitelty kuukausittain. Olen aiemmin käyttänyt Ajaston Wega Lifea sekä Hobonichi Cousinia, ja minulle Aura Estelle Classic Daily on kiva yhdistelmä näiden molempien parhaita puolia. Päiväsivut tarjoavat paremmin tilaa merkinnöille kuin pelkät viikot, mutta toisaalta voin edetä kuukausi kerrallaan.

Koko B6 on pienempi kuin A5, mutta suurempi kuin A6, joten sivut tulevat merkinnöistä melko täyteen, mutta en kärsi koristeluahdistusta. Pelkkä washi ja yksi tarra näyttävät hyviltä. Päiväsivujen yläpalkit on muuten tarkoituksella suunniteltu 15 mm washeja varten. Tämän ja monta muuta juttua olen oppinut Aura Estellen Instagram-postauksista, joista löytää tuoreimmat uutiset.

Paperina Classic Dailyssa on ainakin vielä vuodelle 2025 Sanzen Tomoe River 52 gsm. Siihen on painettu haalealla ruudukko, jossa ruutukoko on 3,81 x 3,81 cm. Viikko alkaa maanantaista sekä kuukausiaukeamissa että viikkosivuilla.

Classic Daily alkaa kahden aukeaman mittaisella vuosikatsauksella. Itse muutan vuosikatsauksen seuraavalle vuodelle, jotta pystyn suunnittelemaan työt ja projektit etukäteen. Vuosikatsauksen jälkeen on tyhjä aukeama, jonka perään seuraa tammikuun kuukausiaukeama. Kuukausiruuduissa on ruudukko helpottamassa tekstin kohdistamista. Käytän myös kuukausia suunnitteluun, kuten olen kertonut postauksessa Washit ajankäytön hahmottamisen apuna. Jokaisen kuukausiaukeaman jälkeen tulee jälleen tyhjä aukeama. Itse liimaan siihen kuvia, mutta voisin myös koostaa moodboardin, unelmakartan, tai vaikka bucket listin.

Kuukausiaukeaman jälkeen on viikkosivu. Viikkosivu todella on vain yksi sivu, tai oikeammin vaakapäivät on sijoitettu puolikkaaseen sivua, ja niissä on erittäin haalea viivoitus. Toinen puolikas sivua on ruudutettua muistiinpanotilaa. Itse koristelen muistiinpanotilan, ja vaakapäiviin kirjoitan kunkin päivän tärkeimmät tapahtumat. Juuri muuhun ei olisi tilaa, mutta minulle tällainen pikakatsaus viikon tapahtumiin sopii hyvin. Puolisoni käyttää viikkosivun muistiinpanotilaa tehtävälistan tekemiseen.

Viikkosivun jälkeen on aina seitsemän päiväsivua. Niissä on vasemmalla aikajana, jossa kellonajat ulottuvat aamun kello 6:sta illan kello 10:een. Numerot tosiaan noudattelevat amerikkalaista AM/PM-jakoa, mutta siihen on ollut helppo tottua. Ruudutuksen ansiosta on helppoa hahmottaa myös puolikkaat tunnit. Itse merkitsen tapahtumat aikajanalle time blocking-tekniikalla, eli väritän ruudut siltä ajalta mitä tapahtuma kestää. Vapaaseen tilaan teen tehtävälistoja, joissa myös hyödynnän sivun ruudutusta. Iltaisin saatan kirjoittaa lyhyitä päiväkirjamerkintöjä.

Seitsemän päiväsivun jälkeen tulee uusi viikkosivu, päiväsivut, ja niin monta viikkoa kuin kuukauteen kuuluu. Sitten seuraava kuukausiaukeama, tyhjä aukeama, viikkosivu, päiväsivut, jne. Tammikuun viikkojen jälkeen seuraa helmikuu, helmikuun viikot, maaliskuu ja maaliskuun viikot, huhtikuu ja huhtikuun viikot, jne. aina seuraavan vuoden vaihtumiseen asti.

Kalenterin lopussa on 30 tyhjää muistiinpanosivua. Olen tehnyt yhdelle aukeamalle palkkaseurannan, josta näen vuoden tuloni, mikä on itsensä työllistäjälle tärkeää. Helsingin kirjamessuille merkitsin kalenterin päiväsivuille keskustelut, joita halusin käydä seuraamassa, ja tein muistiinpanosivuille muistiinpanoja.

Tilasin vuoden 2025 kalenterini ennakkoon heinäkuun lopulla. Tilaaminen sujui mukavasti. Instagram-videolla kalenterit lähtivät lokakuussa matkaan sympaattisen posti-Paten autolla (valitettavasti mukana ei ollut kissaa). Googlasin huvikseni, miten yhteydet toimivat Suomeen, ja suurin osa Kanadan rahdista lentää Islannin kautta. Kalenterini siis poikkesi Reykjavikissa. Jouduin tekemään tulli-ilmoituksen ja maksamaan Suomen ALV:n, mutta maksut hoidettuani kalenteri saapui lähimpään postiin erinomaisen hyvin pakattuna ja priimakunnossa.

Jos kalenterista pitäisi löytää jotain moitittavaa, niin siihen ei ole merkitty pyhäpäiviä. Olen ratkaissut asian printtaamalla suomalaiset pyhät ja muut tärkeät päivät tarrapaperille kahdessa koossa: pienemmät kuukausiaukeamaa ja isommat päiväsivuja varten. Kannet ovat myös aina mustat, mutta toisaalta hillityn tyylikkäät, kestävän oloista pahvia. Ja kansista puheen ollen koossa B6 on haastavampaa löytää suojakansia. Saattaa olla, että suojakannet joutuu tilaamaan ulkomailta.

– Elina

Maanikon sisaruksen mietteitä kalenteriharrastuksesta

Heipsu! Täällä kirjoittaa erään kalenterimanialaisen (siksi te kai itseänne kutsutte) sisko. Joitakin vuosia harrastusta sivusta seuranneena oon ihmetellyt useammin kuin kerran sitä, miten mun sisko muuttuu, kun puheeksi tulee hänen harrastuksensa. Tässäpä siis muutama huomio, mitä olen hölmistyneenä seurannut vierestä.

Ensimmäisenä mieleen tulee asia, joka on sellainen, johon törmää osapuilleen joka ikinen kerta, kun edes erehtyy pyytämään lainaan vaikka ihan kynää. Eteen ilmestyy aivan tuhoton määrä vaihtoehtoja, kun olisi tosiaan voinut vaan ojentaa sen lähimmän kynän. Ei kuulemma voi, koska jotain käytetään juuri siihen tähän tai tuohon. Kappas kun ei ainoastaan tiettynä päivänä vuodessa… Samanlainen reaktio on myös, kun pyytää suositusta ihan perus kalenterista tai muistikirjasta. Ei sellaiseen mun näkökulmasta tarvitsisi saada kahtakymmentä vaihtoehtoa, saati että aloitetaan sellainen ristikuulustelu käyttötarkoituksesta ja ominaisuuksista, joista parhaimmillaan ei ole koskaan kuullutkaan! Välillä tulee mieleen yrittääkö sisko tahallaan aiheuttaa päänsäryn. Jos luento halutaan, sitä pyydetään – paitsi ilmeisesti meidän perheessä, jossa sellaisen saa haluamattaan.

Toisinaan huvitutuneisuutta ja mielenkiintoisia tilanteita kalenteri / paperiharrastajan läheisenä aiheuttaa myös täysin normaali kyläily puolin ja toisin. Omaan kalenteriin ilmestyy aina toisen vieraillessa tarra tai kuvioteippiä ja vastaavaa. (toim. huom. washi lienee haettu termi) Tuleepahan jotain ilmettä omaa kalenteriinkin, mikä on sinällään piristävää.

Huomaa myös, että vuosia harrastaneen ja kalenterikoristeluun hurahtaneen kanssa löytää kotikaupungistaan pakollakin uusia paikkoja. Kuten erikoisliikkeitä – joista luonnollisesti oletetaan jokaisen olevan tietoisia missä ne ovat, mitä sieltä saa ja kuka paikan omistaa. Hauskaa siinä on, että siskoni tietää tasan tarkkaan mitä tarvitsee, vaikka kaikki näyttää samalle. Askartelukaupat ja muut erikoisliikkeet ovat minusta kyllä tosi ihania ja viihdyn niissä itse myös, mutta en ehkä niin kauaa, kun siskoni. Ja itse hirmu pihinä ihmettelen miten paljon rahaa menee kaiken maailman kyniin ja tarroihin. Mutta onneksi ne rahat menee pienille yrittäjille kivijalkamyymäöihin.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: luoja sitä askartelukaman määrää! Voisi kuvitella sillä määrällä perustettavan oman erikoisliikkeen tai täytettävän ainakin kaksi kirppispöytää.

Ihanaa ja rauhallista joulun aikaa!

– Erään maanikon sisko