Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Oma kirjaseni

En ole koskaan ollut valkoisten sivujen ystävä ja tämä on johtanut siihen, että olen vuorannut bullet journaleiden ja muistovihkojen sivut kuviopaperilla, jonka seurauksena vihko on ollut niin paksu, että selkä on pettänyt tai sivut ovat repeytyneet irti niiteistä. Aloin tekemään omia bujovihkoja traveler’s notebookin väliin, jotta saisin valmiiksi kuviollisia sivuja. Siitä se ajatus sitten lähti tehdä oma kirjanen/journal muistoille. Tykkään tulostella kuvia ja tehdä journal/mixed media/skräppisivuja omien valokuvien kanssa.

Tein tämän oman kirjasen kannet ihan elintarvikepahvipakkauksesta, joulukonvehtirasiasta. Leikkasin yhden sivun auki ja pienensin pakkausta haluamaani kokoon; päällystin kannet kuviopahvilla ja ompelin vihkoja sivuiksi. Sivuja kirjassa on noin 100. Kirjasen materiaalit ovat 99% suomalaisista askartelukaupoista tai kirpparilta. Käydään alla tarkemmin läpi miten kirjanen rakentuu ja vähän vinkkejä jos olet kiinnostunut tekemään oman ja mitä opin (eli älä tee niiin kuin minä tein). 

Ulkokansien kanssa aloitin selkämyksestä. Liimasin sen ensin ja sitten kansiin paperit. Kansien ulkopuolen päällystin Piatekin vähän paksummalla paperilla, jolloin kansiin tuli vähän enemmän tukea. Käänsin ulkopaperin kannen sisäpuolelle, niin kuin koulukirjoja kontaktimuovilla päällystettäessä. Liimaukseen käytin Erikeeperiä ja laitoin painoa päälle liimauksen kuivumisen ajaksi, jotta märkä liima ei saa pahvia käpristymään. Kannen koristelu oli vaikea päätös jota pohdin viikon. Lopulta päädyin laittamaan pätkän washia, tekemään vessapaperilla ja liimalla muottiin tarot -kortin (ja maalasin sen akryyliväreillä) ja palasen kosmetiikkapakkausta.

Sitten liimasin selkämyksen sisäpuolelle. Sisäpuolen selkämykseen käytin riisipaperia, jonka olen ostanut joitain vuosia sitten Tallinnan askartelukaupasta. Jos selän paperit ovat liian paksuja, ne repeävät, joten riisipaperi toisella puolella tekee selästä ohuemman ja taivutusta kestävän. Ja sitten vielä liimasin sisäkansien paperit, Craft Smithin paperia. Laitoin sisäkannen ja pahvin väliin nauhat, jotta kirjan saa sidottua kiinni. Sitten ompelin ompelukoneella kansien ympäri ja samalla ompelin sisäpuolelle taskut. Stanssasin selkään “2023”, tässä vaiheessa vielä kuvittelin, että tästä tuisi vuoden 2023 muistojournal. Kiinnitin taskut klemmarilla ompelun ajaksi kiinni. Tikkaus antaa kivasti tukea kansille, mutta ei ole mitenkään pakollista. Takakannessa ompelukone sai hepulin ja melkein sahasi pätkän selkämystä rikki, joten ompelin päälle pätkän nauhaa, jonka olen ostanut kirpparilta. Nauha menee reunan ympäri, eli se näkyy oikeinpäin sekä sisä- että ulkokannessa. Päälystin kannet decoupage -lakalla ja kiinnitin kulmiin metalliset kulmapalat.  

Tein neljä vihkoa kirjan sisään, jossa kussakin on noin 28 täysikokoista sivua + pienempiä paloja lisäksi, eli 14 paperia. En suosittele 14:ta paperia, se on aika vaikea ommella selkään. Seuraavaan kirjaseen aionkin tehdä useamman vihon, joissa on vähemmän paperia per vihko. Myös paksut askartelupaperit ovat hankalia ommeltaessa selkämykseen, suosittelen välttämään niitä, niin säästyy tuskailulta ja neulan katkeamisilta. Valmiit sivut ompelin selkämykseen neulalla ja langalla. Ennen ompelua tein piikillä reiät selkämykseen. Lankana kannattaa käyttää jotain paksumpaa lankaa, ei ompelukonelankaa. Itse käytin vahapäällystettyä lankaa, jonka olen joskus tilannut suomalaisesta askartelukaupasta. Tiedän, että jotkut käyttävät myös erilaisia kirjailulankoja. 

Olen kuviopaperihamsteri, enkä raaski käyttää suosikkipapereitani useinkaan, mutta päätin käyttää tähän kirjaan lempipapereitani, jolloin ne ovat aina minulla tallessa. Vihkoissa on sekä yksipuolisia, että kaksipuolisia papereita, täysikokoisia sivuja ja pienempiä paloja väleissä. En ommellut taskuja tai koristeita sivuihin, koska tämä jää itselleni. Sivuina on niin uusia kuviopapereita, että vanhoja kirjojen sivuja. Neljä vihkoani ovat vuodenaikojen mukaan. Ensimmäinen vihko on kevät, mutta koska Suomen kevät on mitä on, niin papereissa on sekä tummia kuviopapereita, että kasviaiheisia.

Sitten on kesävihko, johon valitsin suosikki kesäisiä papereita, kuten Graphic 45 kesäpapereita, ne ovat vain harmillisen paksuja. Kolmas vihko on syksy. Syksyyn käytin paljon Fabrika Decorun ihania kaksipuoleisia syyspapereita. Fabrika decorun paperit ovat myös hieman ohuempia kuin G45:n, joten niiden ompelu selkään on helpompaa. Viimenen vihko on talvi, Priman ja Söstrenen paperit, joilla sain ihanan hyisen aukeaman tehtyä.

Koko kirjan läpi teemana on tummat sivut, rakastan jalokivisävyjä ja tummia kukkakuoseja ja ne toistuvat vihkosta toiseen, vaikka vihkon vuodenaika muuttuu. Sivuina on myös yksivärisiä violetteja papereita, joita olen joskus onnistunut nappaamaan mukaan askartelukaupan alen jämälaarista todella edullisesti. Olen myös käyttänyt vanhojen kirjojen tekstisivuja, kuvasivuja ja karttakirjan sivuja. Minulle oli tärkeää, että kirjan sivut sopivat yhteen keskenään ja sivujen välillä on miellyttävä “flow”, eli yksikään sivu ei pistä liikaa silmään ja liukuu seuraavaan aukeamaan miellyttävästi. Olen joskus käyttänyt myös kirjepaperia tn-vihkoon ja nekin toimivat ja ovat kivan ohuita. Lopuksi kun olin ommellut sivut, solmin nauhat yhteen ja kiinnitin niihin helmiä ja muita tinkelitankeleita.

Nyt jo odotan innolla ensivuotta, jotta pääsen täyttämään kirjaani. Arjen valokuvauksen kanssa täytyy koittaa tsempata, se kovin helposti unohtuu. Minulla on kotona parempilaatuisia tarrapapereita, jotta voin tulostella kuvia niihin, eikä tarvitse lisätä kirjaan enempää paksuutta valokuvapaperilla. En halunnut tehdä kovin isoa kirjaa, koska koen kammoa isoja sivuja kohtaan, mutta ensi vuosi sitten kertoo, onko kirjanen liian pieni makuuni.  Oman kirjaseni jälkeen olen testaillut myös ohuiden puuvillakankaiden liimausta selkään ja sekin toimii. Koko kannen voi myös peittää kankailla. Mielikuvitus vain rajana. Jos haluat kysyä jotain tarkemmin, niin minulle voi laittaa viestiä somessa,  

Enni, @ghost.tv.planning

Tiktokistani löytyy kaksi lyhyttä videota kuinka kokosin tämän journalin. Instaan on tulossa flippivideo. 

Kun kaikki kiinnostaa

Vuosi 2023 on ollut minulle todellinen kalenterikaaoksen vuosi. Marraskuussa 2022 aloitin Hobonichi Weeksin ja se onkin ainoa kalenteri, joka on pysynyt mukana menossani, jossa vain muutos on pysyvää. Huvittavinta tässä lienee sekin, että inhosin Weeksiä vielä 2022 kesällä – vuoden 2022 Weeksiä käytin ehkä kolme viikkoa. Nykyisessä, vuoden 2023 Weeksissäni olen sen sijaan pysynyt vuoden joka ikisen viikon tähän saakka.

Muita kalentereita Weeksin ohella minulla onkin sitten ollut, vaikka muille jakaa. Weeksin lisäksi olen kokeillut tänä vuonna Hobonichilta A6 Techoa englanninkielisenä sekä A6 weekly supplementia eli ”supia”.

Näiden lisäksi olen testannut rengasplannereita neljässä eri koossa: mini, pocket, pocket+ ja personal. Tietysti olen ostanut jokaiselle nahkakannet – minikoossa jopa useammat.

Traveler’s Notebookista on ollut käytössä kaksi kokoa: passport ja standard. Olen kokeillut myös bujoa niin Zequenzin A7-kokoiseen paksuun muistikirjaan, kuin A6-kokoiseen Wonderlandiinkin. Mukana on pyörinyt myös Ajaston Note Mini, joka onkin söpö pieni kaveri.

Vuodelle 2024 ostin Hobonichilta supin, Weeksin ja Mega Sneaker Weeksin, Aura Estellen weeks avec –tyyppisen plannerin sekä Sterling Inkin passport-kokoisen plannerin.

En edes halua laskea, miten paljon rahaa olen tähän harrastukseen käyttänyt, ajasta puhumattakaan. Onneksi nyt, vuoden 2023 loppupuolella, sain myytyä pois niin Aura Estellen, Sterling Inkin kuin Mega Weeksinkin. Normaalin Weeksin lahjoitin kaverilleni, joka on vähintään yhtä sekaisin kalentereidensa kanssa kuin minäkin. Tällä hetkellä siis ensi vuoden plannereiden osalta jäljellä ovat Hobonichin A6 weekly supplement-kalenterina ja Wonderland222-muistikirja päiväkirjana / bujona. Tosin tietysti aloin heti katumaan Mega Weeksin myyntiä, joten saa nyt nähdä sitten…

Weekly Supplementiin mahtuu kaikki tarvittava

Yksi iso syy huomattavaan vaiheiluuni on ikuisuuskysymys: haluanko kaiken yksiin kansiin vai olisiko monta kirjaa sittenkin parempi? Toinen syy on, että kyllästyn nopeasti – heti, kun kalenteri on ns. valmis, eikä tuunattavaa ole, alkaa katseeni harhailla kirjahyllyssä pönöttäviin aarteisiin. Tällaisesta kalentereiden vaihdosta, tai ”planner hoppingista”, väistämättä kuitenkin seuraa se, että jossain vaiheessa informaatiota katoaa. Ja sehän on koko kalenteriharrastuksen antiteesi – kalenterin perimmäinen tarkoitus, kun ainakin itselläni on se, että se pitää minut ajan tasalla.

Weeksiin mahtuu journalointiakin, mutta se on tosi korkea

Mitä sitten olen oppinut kaikesta tästä sekoilusta? Ensinnäkin sen, että olen ensisijaisesti funktionaalinen kalenteroija. Kauniista aukeamista ei ole minulle mitään hyötyä, jos haluamani informaatio ei mahdu koristeiden joukkoon. Toiseksi en ole niin funktionaalinen, että haluaisin katsella pelkkää kynää ja paperia 365 päivää vuodessa – jonkin verran koristeita täytyy olla. Kolmanneksi en pidä tyhjistä sivuista tai tyhjästä tilasta, joten tulen toimeen paremmin pienempien kuin suurten kalentereiden kanssa. Neljänneksi – saan ihan minkä tahansa systeemin toimimaan, jos vaan haluan.

Matkalla Irlantiin minulla oli mukana neljä planneria…

Vuodelle 2024 tärkeimmät kriteerini – näin ajoissa, pari kuukautta ennen vuoden vaihtumista – ovat olleet paperin laatu, toiminnallisuus, kannettavuus ja koko sekä tuunattavuus. Sen vuoksi kalenterikamppailun voitti Hobonichi sup, joka on todella ohut ja pienikokoinen, mutta kokoonsa nähden varsinainen tilaihme. Eikä sekään tietysti haitannut, että tämä kalenteri maksoi kokonaiset 11 euroa (Suomessa saatavilla My Indie Co:sta ja Paperimurusta) ja että minulla oli sille sattumalta valmiina hienot Harry Potter –aiheiset kannet.

Päiväkirjaa, tai journalointia, supiin ei kuitenkaan mahdu. Sen vuoksi supin kaveriksi jäi Wonderland222 A6-kokoinen 192-sivuinen muistikirja, johon olen aiemmin tehnyt bujoa kesäkuussa, syyskuussa ja lokakuussa. Tästä varmaan huomaatte, kuinka menestyksekkäitä bujokokeiluni ovat olleet… En ole ihan vielä tottunut Wonderlandiin journalin ominaisuudessa, mutta aion sinnikkäästi yrittää, vaikka Weeks vielä kummitteleekin takaraivossa.

Tuossa vaan osa vuoden 2023 plannereista

Entä miksi Weeks, jota olen uskollisesti käyttänyt marraskuun 2022 ja tämän päivän välillä jatkuvasti, hävisi supille? Korkeuden takia. Tykkään pienistä käsilaukuista, joten Weeksin korkeus muodostui joskus ongelmaksi. En halua reissatessani käyttää aikaa käsilaukun järjestelyyn, jotta kalenteri menee sinne juuri oikeassa kulmassa ja saan vetoketjun kiinni. Jos Weeks olisi olemassa A6-kokoisena, se olisi aivan täydellinen.

Toivon, että vuosi 2024 tuo minulle paitsi vähemmän kalenterisekoilua, myös enemmän säästyneitä pennosia, kun en ole jokaisen kalenterin kohdalla ostohousut jalassa. Tämän suhteen Instagram on todella petollinen paikka, mutta se onkin jo toisen postauksen aihe… Millä perustein sinä valitset kalenterisi?

-Hanna