Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Oli synkkä ja myrskyinen yö…

Ei sittenkään, synkkää vaan. Huomasin että pää oli aivan tyhjä, mitään en muista. Aika siis kaivaa kalenteri. Tervetuloa siis tammikuu ja masennuskausi.

Taisin saada ensimmäisen päiväkirjani ala-asteella. Siihen kirjoittelin pienen tytön ajatuksia. Ylä-asteella tuli sit Teinarit. Muistan kuinka ne lukuvuoden loppuun mennessä olivat paisuneet viisinkertaisiksi. Mutta se löytyi aina penaalista. Niinkuin se Body shopin huulirasva.

Vuodet vierivät ja kalentereita tuli ja meni. Aina ne koristeltiin. Niinkuin se päiväkirjakin.

Esikoisen syntymän jälkeen sairastuin masennukseen. Ensimmäinen merkki oli muistin häviäminen.  Kaikki oli kirjoitettava ylös. Mitään ei muistanut. Kalenteri toimitti myös päiväkirjan virkaa ja oli myös jonkinlainen scrap book ja tällaisena se on jatkunut.

Kalentereissa oli työvuorot, nimpparit, synttärit, humppakeikat. … Voi että, niistä löytyi kaikki.

Tammikuussa alkoi taas mun pimeä kausi.  Näin jossain kaupassa hymiötarroja ja päätin että teen seurantaa oloistani. Mutta mihin sen teen!!!! Pian löysin pinkin kalenterin. Pinterestin kuvamaailmaan uppoaa ahdistuneenakin.  Tulostin tarroja, leikkasin, liimasin. Ahdistus helpottui ja musta tuli maanikko.

Sitä en muista miten fb:sä kalenterimaniaan törmäsin. Mutta tää tuli siihen hetkeen kun huomasin, että kaupan kalenteri oli koristeltu niin täyteen, ettei se mene enää kii. Eikä voinut mitään lisätä.

Fb- ryhmässä seurailin pitkän aikaa sivusta. Tykkäilin kyllä muitten jutuista. Pikku hiljaa päivien off-topiceista tuli mun aamun lehti.

20160712_130427

Olin niin yllättynyt, miten voimakas asia voi kalenteri olla, muillekin kun mulle. Se on elämä. Se on mun aivot.

Mulla on siellä kaikki. Lapsien tulemiset ja menemiset, ne vähät hommat. Kuka on käynyt tai missä oon ollut ite. Mun elämä, mun HP. Happy Planner. Lävistäjänä en puhu häppäristä. Pervoo

Sinne saan lisättyä mitä tahdon. Naks vaan ja taas on mun elämässä lisää muistoja mukana. Tai laitan huonon päivän kohdalle itkutarran. Eikä mun tarvi sitä kenellekään selittää. Mun elämää.

Perheen 5v ja 9v tytöt innostuivat kanssa. Heillä on omat kalenterit ja yhdessä tehdään.

Toivon, että kun HP tästä edistyy, löytyisi sieltä enemmän iloisia kuin surullisia tarroja. Mutta se, että voin aina selata omaa elämääni eteen- tai taaksepäin, koska haluan.
Koska mulla ja tuhannella muulla, elämä on ikuistettuna sivuille tekstein, kuvin, värien. Ja menneisyydestä voi ohittaa sen minkä haluaa.

Mä olen Happy Planner, iloinen suunnittelija. Mun elämä on  kansissa. Tuunattuna. Mun näköisenä

Teksti ja kuva: Kati Kaartinen

Annoin pikkusormen, se vei koko sydämen.

Annoin pikkusormen, se vei koko sydämen – kalenterimania nimittäin. Nyt voinkin sanoa; ”Hei! Minä olen Inka, ja olen kalenterimaanikko”. Sen lisäksi olen yhden miehen avovaimo ja oman elämäni taiteilija Keravalta, joka rakastaa mm. kahvia, suklaata, pokémoneja, Netflixiä ja kuningaspytoneita.Kirjoittelen nyt tähän vähän omasta maniastani, ja sen ensiaskeleista.

20160615_133621

Jonkin aikaa sitten selailin facebookkia, kun silmiini osui mielenkiintoisen kuuloinen ryhmä – Kalenterimania. Klikkasin liittymispyynnön, ja kun hyväksyntä tuli, aukesi eteen aivan ihana uusi maailma! Tai no, ei nyt aivan täysin uusi, kyllähän minä tiesin mikä kalenteri on. Ja jokseenkin aina on itsellänikin ollut käytössä vähintään jonkinlainen kalenteri/päiväkirja/vihkonen, mutta ei lähellekkään tällä lailla, kuin nyt tajusin olevan mahdollista. Miten kauniita kalentereita! Miten ihanasti koristeltuja sivuja! Ooh, mitä koriste-härpäkkeitä!

Silmät ihastuksesta levällään ja suurinpiirtein kuola poskella valuen upposin kertaheitolla planner-rakkauteen. Etsin tietoa netistä, ja lueskelin aloittelijoille koottuja info-postauksia. Selasin kauppoja muutamankin tovin. Esittelin innostuneena kauniita kuvia miehelle, joka jostain kumman syystä ei ollut yhtä haltioissaan kuin itse olin.. Ja olen vieläkin!

20160615_130151

Suunnittelin ensin tekeväni kalenterin itse alusta loppuun DIY-hengessä, mutta ajatus väistyi pikkuhiljaa, kun en tiennyt kuinka olisin käytännössä projektin toteuttanut niin, että lopputulos varmasti miellyttäisi. Sitten ihastuin vuorotellen varmaankin jokaikiseen mahdolliseen kalenterimerkkiin, mutta kun on näin pikkutarkka kuin minä, ei mikään sitten tuntunut kuitenkaan sille juuri täydelliselle. Tai jos tuntuikin, niin työttömän sairaslomalaisen budjetti alkoi itkeä siinä kohtaa. (Katespade, puhun sinusta!)

Useamman viikon selailun, ihailun ja pähkäilyn jälkeen sain kuitenkin tilattua plannerin. Kivan värisen, jossa on avattavat renkaat, taskuja, nepparikiinnitys ja kynäpidikkeet. Aliexpressiltä löysin tämän vaaleanpunaisen A5-söpöyden, hurjaan n. 16 euron hintaan! Sitä odotellessa harjoittelin ja kokeilin erilaisia koristeluja valmiina olleeseen 2016 vuoden perus-kalenteriini. Nyt kyseinen vanhus saa levätä hyllyssä rauhassa, pitäen sisällään alkuvuoden muistot ja kalenterihurahduksen ensiaskeleet!

20160615_130012

 

Nyt oma planneri on jo ollut tovin käytössä, ja voi että miten siitä tykkään! Laadultaankin vaikuttaa ylättävän kestävältä, mutta aikahan sen lopulta näyttää miten käy. Mukana kalenterissa kulkee vähintään pari kynää, yleensä myös joitain washeja ja tarroja. Jälkimmäisiä muuten on jotenkin mystisesti alkanut tipahtelemaan viimeaikoina kiitettävän tahtiin postiluukusta. ”Oho.”

20160615_134006 20160615_134019

Mikä tässä touhussa oikein on se, miksi se vei minut ja niin monet muutkin mukanaan? Omasta puolestani voin vastata, että koska jo valmiiksi rakastin askartelua ja käytin kalenteria, tämän jutun löytäminen tuntui, niinkuin moni muukin on sanonut, siltä että palaset vain loksahtivat kohdalleen. Ja kun omasta takaa jo löytyi askarteluasioita, oli tämän aloittaminen superhelppoa ja käytännössä ilmaista. (Siis ennen kuin aloitin tyhjentämään internettiä planner- & askartelutarvikkeista..)

20160615_134154

Askartelun ja käsillä tekemisen kipinä on taas syttynyt. Ja onnistumisen ilo, minkä omaan silmään onnistunut esimerkiksi viikkoaukeama saa aikaan, on tervetullut positiivinen tunne. Eikä edes väärää tyyliä ole! On vain erilaisia, niin paljon kuin on ihmisiä. Ihanaa!

20160615_130135

Mutta se, mikä ehkä tässä hulluudessa on mielestäni kaikkein parasta, on kaikki nämä ihanat ihmiset jotka kalenterimania on tuonut yhteen. Esimerkiksi Off-topicin lukaiseminen läpi kuuluu nykyään päivääni lähes yhtä olennaisesti kuin kahvi aamuihin, on niin kiva lukea ihmisten kuulumisia ja tekemisiä – niin positiivisessa hengessä vieläpä kuin ryhmässä vallitsee. Mah-ta-vaa !

♥, Inka