Tykkään jäsentää asioita visuaalisesti. Toinen juttu on, että tykkään nähdä kuukauden mittakaavassa, mikä on milloinkin kaikkein ajankohtaisinta.
Minulla on freelance-työ, joka edellyttää, että suunnittelen ajankäyttöäni puoli vuotta etukäteen. Laadin aikataulut itsenäisesti, ja työskentelen pääosin itsenäisesti.
Työnkuvani on monipuolinen, ja siihen kuuluu myös projekteja, eli lähinnä kurssisisältöjen laatimista ja päivittämistä, sekä uusien harjoitusten ideointia. Etenkin luova, tehokas ideointi on henkisesti raskasta, enkä pysty tekemään pitkiä yhtenäisiä rupeamia. Siksi jaan projektin useamman päivän ajalle.
Projekteihin kuluvan ajan hahmottamisessa auttaa, että merkkaan sen washiteipillä kalenterin kuukausinäkymään. Yleensä kirjoitan, mikä asia on kyseessä, mutta washi nousee kuukausiruudukosta esille niin selkeästi, että näen heti, mitkä päivät olen omistanut sen hoitamiseen.
Yritän oppia purkamaan projektit pienempiin osiin. Tämä palastelu mielessä siirrän kuukausiruudukkoon merkkaamani ajanjakson päiväsivuille. Päiväsivuille teen aikataulun time blocking -tekniikalla. Eli väritän kalenterin aikajanalta ruudut siltä väliltä, jolloin teen kyseistä työtä.
Yleensä en käytä päiväsivuilla washeja muuta kuin koristeena. Minulle kuukausinäkymä toimii kaikkein parhaiten juuri ajankäytön suunnittelussa. Se on yleistaso, josta etenen päivä kerrallaan, päivätasolla tahdon konkreettisemmin hahmottaa, miten paljon aikaa jokin tekeminen vie.
Harrastan päiväsivuilla myös tehtävälistoja, mutta ne ovat muistamisen apukeino. Erilliset tehtävälistat muistilapulla liittyvät aina johonkin monipolvisempaan projektiin, ja sen pilkkomiseen helpommin hahmotettaviksi tehtäviksi.
Tasapainon vuoksi olen pyrkinyt merkkaamaan kuukausinäkymään myös loma-ajat: joko washilla tai värittämällä yksittäisen päiväruudun. Syyslomaviikko on helppo havaita lokakuun näkymästä heti, kun se on merkattu pilviwashilla.
Yksinkertaisimmillaan life binder – tai kodinkansio, kuten sitä itse nimitän – on kansio tai mappi, johon säilötään kaikki viralliset paperit: vakuutuskirjat, työsopimukset, luottosopimukset, ajoneuvoa koskevat dokumentit, lasten syntymätodistukset, testamentti, avioehtosopimus, asunnon lainapaperit ja niin edelleen. Nykyään sen voi halutessaan luoda pelkästään virtuaalisena, mikä onkin järkevää, jos valtaosa kansioon tulevista dokumenteista on sähköisessä muodossa.
Elämän tärkeimpiä asioita yhteen kokoava mappi ei liene ajatuksena uusi, vaan monen vanhemmilla tai isovanhemmilla on saattanut olla sellainen. Bujo– ja kalenterointiharrastuksen uuden tulemisen myötä internetistä löytyy runsaasti ideoita ja vinkkejä kaikenlaisten kodin paperien organisointiin.
Kodinkansion hyötyjä on, että kaikki löytyy yhdestä paikasta ja tulipalon tai muun onnettomuuden kohdatessa kotia ne on helppo napata mukaan. Nykymuodossaan ilmiön juuret juontanevatkin USA:han, missä joistakin dokumenteista on hankalaa saada kopioita alkuperäisten tuhouduttua. Tässä mielessä paperien skannaaminen ja säilöminen joko pelkästään tai lisäksi pilveen tai muistitikulle on hyvä ratkaisu.
Itse tykkään ajatuksesta fyysisestä kodinkansiosta. Vaikka rakastan myös muistiinpanojen tekemistä sähköisesti, aineettoman kansion koristeleminen on erilaista kuin fyysisen, ja koska tämä projekti liittyy vahvasti bujoharrastukseeni, päätin tehdä omasta kodinkansiostani konkreettisen esineen.
Aina ei tarvitse uutta
Karsin hiljattain vanhoja laskuja, yliopiston papereita ja muuta tietosuojajätettä, jonka roudasin hävitettäväksi kirjaston tuhottavien papereiden säiliöön (voit tarkistaa oman lähimmän toimipaikkasi täältä; listassa on myös kirjastot, joissa on vain paperisilppuri!). Yksi vihreä kansio jäi tyhjäksi ja sai kunnian olla tuleva kodinkansio. Varastosta löytyi lisäksi pari vajaata mutta ehjää sarjaa valmiita välilehtiä, joista valitsin värikkäät pääosioiden merkitsemiseen ja numeroidut lisävälilehdiksi.
Toinen syy rakentaa kodinkansio oli, että minulla on paljon erilaisia kuvioituja ja yksivärisiä kartonkeja ja papereita – innostuin korttiaskartelusta 5+ vuotta sitten, ei siitä sen enempää – jotka halusin käyttää pois. Isot kartongit sopivat loistavasti välilehtien pohjiksi ja materiaalia jää ylikin käytettäväksi muuhun askarteluun. Nimitänkin tätä joskus leikkisästi “jämäprojektikseni”: ei ole niin väliä, ettei välilehtien yleisilme ole yhtenäinen tai että kaikki ei aina näytä siltä kuin piti.
Päätin jakaa kansion kuuteen osaan: 1) henkilökohtaiset, 2) koti, 3) työ, 4) terveys, 5) talous ja 6) muut tärkeät paperit. Suunnittelin projektibujooni, millaisia asioita laitan kuhunkin osioon, ja aloin koota kansion asiasisältöä. Minulta puuttuu vielä tarpeeksi isot vetoketjulliset muovitaskut, joihin voi laittaa vaikkapa passin, joten olen soveltanut tavallisia muovitaskuja paperiliitinten kera.
Värikkäistä kartongeista syntyy välilehtiä melko helposti. Käytin yhtä valmista välilehteä mallina, jonka mukaan piirsin reunat ja tarpeelliset reiät kartongille lyijykynää käyttäen. Sitten kiinnitin kartongin leikkuualustalle parilla klipsillä ja leikkasin viivoja pitkin katkoteräveitsellä viivoitinta apuna käyttäen.
Huom! Koska kansio saattaa joutua kovalle käytölle, kannattaa reiät ensin vahvistaa kunnollisella teipillä tai vaikka kontaktimuovin palalla ja leikata auki vasta sitten.
Välilehtiä voi koristella tarroilla, washeilla, maaleilla… mitä ikinä kotoa sattuukaan löytymään. Olen testaillut näihin kaverilta saamiani alkoholipohjaisia tusseja, jotka sopivat parhaiten kartonkien ja pahvien kanssa työskentelyyn. Mm. asuntomessujen esitteistä ja ilmaislehdistä on löytynyt hyviä kuvia kansiin.
Lisää sisältöä elämäkansioon
Hyvät perusteepaidat. Siedettävän hajuiset siivousaineet. Pirkka-kaupasta ostettavat tuotteet. Monstera deliciosa. Eläinkokeeton kosmetiikka. Voimassa olevat takuut. Lehtitilaukset. Maustesekoitusten reseptit.
Siinä vain muutama niistä asioista, jotka haluan sisällyttää kodinkansioon. Olen parin viime vuoden aikana innostunut kasvattamaan yrttejä kesäisin, ja joka kesä kaivan ja luen läpi samat taimenkasvatusohjeet ja yrttien hoito-ohjeet eri lähteistä. Olisi paljon yksinkertaisempaa koota ne yhteen paikkaan, eikö? Samoin en ikinä joulun alla muista, mikä glögi / piparitaikina / torttutaikina oli se paras ja maukkain, joten soitan äidille, joka on jo viime jouluna kirjoittanut ne ylös tulevan vuoden seinäkalenteriin.
Aioin ensin kylmästi leikata Tigerista ostetusta isosta bujosta sivuja, jotka olisin rei’ittänyt ja liittänyt kodinkansioon, mutta muistin, että minulla on jossain valmiiksi rei’itettyä ruutupaperia ja tulostuspaperia. Kokeilin, mihin kirjoittaminen eri kynillä on kivempaa, ja helppous ja valkoinen paperi voittivat! Ruutupaperi on tavallista konseptipaperia, joka on lähes läpikuultavaa.
Kodinkansion parhaita puolia on helppo muokattavuus ja se, ettei se ole koskaan valmis. Toki sen käyttämisen opettelu voi vaatia totuttelua, jos olennaiset tiedot ovat aiemmin olleet ripoteltuna sinne sun tänne. Melko pian sitä kuitenkin lakkaa automaattisesti miettimästä, mihin niistä kymmenestä eri paikasta on sujauttanut jonkin tärkeän kuitin tai kirjoittanut muistiin eri kauppojen omalle kropalle sopivat vaatekoot.
Riittää, kun vetää hyllystä esiin kodinkansion ja avaa sen oikeasta kohdasta.
PS. Virallisesti “kodinkansio” on tällainen haitarimainen muovikansio nimikoitavilla lokeroilla. Säilytän siinä käyttöohjeita ja takuukuitteja!
