DoubleTuesday Archives - Sivu 196 224:stä

Siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä, olen kirjoittanut. Päiväkirjoja, runoja ja tarinoita. Jo alakoulussa rakastin äidinkielen tunteja, kun näki, miten viivoista muodostui kirjaimia, kirjaimista sanoja ja sanoista lauseita, tarinoita, kokonaisia maailmoja. Vihkomaniasta tämä kaikki alkoi. Minulla oli ja on edelleen laittoman paljon vihkoja. Mikään ei voita uuden vihon karhean suloista tunnetta.

Varsinaiset kalenterit astuivat mukaan yläasteella. Muistan hyvin teinivuosieni suositun Ajaston Sooda lukuvuosikalenterin. Kalenteri oli värikäs, sisälsi hauskoja sitaatteja ja knoppitietoa vähän kaikesta. Tuolloin en oikeastaan vielä tarvinnut kalenteria, koska lukujärjestys oli pysyvä. Oikeastaan vasta yliopistoon mennessä aloin käyttää kalenteria kunnolla. Epäsäännöllinen rytmi ja vaihtuvat aikataulut pakottivat järjestelemään asiat johonkin. Vielä tuolloin kalenterit olivat kovin pelkistettyjä, pelkkiä aikataulutuksen apureita. Olen kokeillut niin yliopiston omat kalenterit kuin markettikalenterit, seinäkalenterit ja sähköiset sovellukset. Aina kuitenkin olen päätynyt paperiversioon.

Varsinaiseen kalenterimaniaan hurahdin kunnolla syksyllä 2016, kun osallistuin Tampereen vauhtimarttojen arjenhallintailtaan. Hauskaa tässä on se, että marttoihin liityin uuden harrastuksen toivossa ja yllätyksekseni huomasin löytäneeni toisenkin uuden harrastuksen: kalenterimanian. Pakko todeta ällöpositiivisesti, että hyvä taitaa lisätä hyvää.

Maniaan hurahtaessani minulla oli käytössä Tampereen teknillisen yliopiston kalenteri, joka kieltämättä on aika teekkari näin humanistin näkökulmasta. Se oli sitten sitä myötä selvä. Hankin epäilyksen valtaamana ensimmäisen Lettuni (Leuchtturm1917) ja aloin suurella pieteetillä väsätä ihka ensimmäistä diy-kalenteriani. Ja hieno siitä tulikin!

Sitten rakastuin laadukkaaseen CarpeDiemiin. Ja olihan se saatava. Tiedättehän, tämä on sairaus. Olen kuitenkin saanut maniani kuriin ja tällä hetkellä minulla on käytössä suuri rakkautteni Wishiltä hankittu fauxdori (feikki traveller’s notebook) tai toisin sanoen vihkojen koti kuten, joku viisas manialainen ilmaisi. Planner peace on saavutettu… kunnes vaihtuu vuosi.

Minulle kalenterimania on ennen kaikkea tärkeä yhteisö, jossa voin toteuttaa itseäni ja luovuuttani. Olen saanut kalenterimanian kautta uusia tuttavuuksia, oppinut sietämään virheitäni ja opetellut armollisuutta itseäni kohtaan.

Hyvää kesää kaikille manialaisille!

-Ruut-

Hei kaikki! Olen Sanna, kalenterimaanikko. Ajattelin kertoa miten minä tätä kalenteritouhua teen. Kalentereita on tällä hetkellä useampi, mutta tässä nyt Happy Planner, koska tänään teki mieli tehdä juuri siitä ensi viikon näkymä.

Minulle on muodostunut tavaksi tehdä seuraavan viikon kalenterinäkymä perjantaina töiden jälkeen. Se on meidän perheessä hetki, jolloin kaikki perheenjäsenet ovat kotona ja touhuavat kaikessa rauhassa omiaan. Minusta on ihana istua työpöydän ääressä, ehkä kuunnella musiikkia ja miettiä, millaisen viikon haluan nyt tehdä. Tämä irrottaa minut menneestä viikosta ja jäsentää tulevaa.

Kalenterimanian ansiosta (tai syystä, miten vain) olen tullut hyvin nirsoksi kynien suhteen. 😀 Ei todellakaan ole ihan sama, millä kynällä kalenteriin kirjoittaa tai bujoonsa piirtää. Kuvassa oleva Pentelin rintasyöpäkynä on ehdoton lemppari. Joudun ehkä ostamaan pari varastoon. Kirjoitustuntuma on sujuva, jälki tarkkaa, kynä ei sotke eikä mene ihan pahasti ainakaan minun kalentereideni papereista läpi.

Aina ei oikein onnistu. Tänään testasin liimakynää ja foliointia – ja kuten näkyy, tämän tädin pitää vielä treenata. Ja ehkä ostaa kapeampi liimakynä. Laminointilaitteella onnistui ihan hyvin! Se ei näy kuvissa, mutta Blessed-tekstissa on ruusukultaa.

Teen paljon asioita itse. Kuvassa olevan magneettiklipsin tein tänään. Näin jossakin kuvan tuollaisen teosta ja päätin kokeilla, kun magneettinauhaa oli pätkä entuudestaan varastossani. (Vinkkinä, että klipsi pitää taittaa HETI malliinsa kun se tulee laminointikoneesta kuumana.)

Tässä tämän päivän lopputulos. Tällä mennään ensi viikkoon. Kovin on tyhjää, mutta pitää nyt vielä tässä kohtaa jättää sitäkin.

Asun Etelä-Pohjanmaalla ja täällä on harvoin mitään tapahtumia. Seuraava etappini kalenteriaskartelun puitteissa on kesäkuun puolessa välissä oleva suurtapahtuma Seinäjoella, Farmari. Ihan vinkkinä heille, jotka asuvat myös näillä nurkilla! Tulossa kivaa! Minä valmistin jo miehenkin, että hän kiertää traktori- ja eläinosastot poikien kanssa ja minä kierrän tyttären kanssa (joka rakastaa askartelua eikä ole kiinnostunut koneista) Taito-puolen kalenterituunaustarvikkeiden kiilto silmissäni. Ihanaa, kun pääsee oikeasti hypistelemään tarvikkeita. Joudun tällä hetkellä tilaamaan lähes kaiken netistä tai tekemään itse. Ja pakko hehkuttaa, että odotan Priman uutuus-Nomad’s TN:ää kuin kuuta nousevaa ja sitä, että pääsen Farmariin uuden TN:n kanssa miettimään, mitä kivaa ja ihanaa keksin siihen. Oijoi. (Pienet on kuulkaa tämänkin perheenäidin ilot!)

Kalenteritouhu on minulle ensisijaisesti hyvänmielen hommaa. Kalenterilla on minulle ihan se perinteinen muistintukifunktio, mutta koristelun kautta siitä on tullut enemmän. Koristeluhetki on minulle mindfullness-harjoitus. Laitan kalenteriin menojen lisäksi asioita, joita haluan muistaa. Kuten vaikka sen, että yritän ajatella asioista nätisti ja positiivisesti. Minulla ei ole ongelmaa olla vihainen ja ilkeä, mutta haluan ihmisenä olla positiivinen.

Hyvää päivänjatkoa teille 🙂 Minä nousen tästä ja menen lataamaan viikonlopun ensimmäisen pyykkikoneellisen.

Sanna

Kategoria: DoubleTuesday

Vihkomaniasta Kalenterimaniaan

Sannan kalenteritouhut