Muistan hyvin ensimmäisen koristelemani Carpe Diemin aukeaman. Se oli sekava sillisalaatti, jossa ei ollut minkäänlaista punaista lankaa. Ja silti se on yksi lempiaukeamistani, koska se on ensimmäinen koskaan tuunaamani aukeama. Aukeamassa on kaikkea mahdollista: tarroja, washia, revittyä paperia, piirrosta ja kirjoitusta.

Tyylihistoriaani kuvailisin sillisalaatiksi. Aluksi minua kiehtoivat kirkkaat värit. Sitten hullaannuin kullatuista ja kimaltelevista koristeista. Jossakin vaiheessa halusin olla muodikkaan konmarituksen mukainen ja käyttää vain kynää ja paperia, joten koristeet tein doodlaamalla. Doodlaaminen on muuten kaikille sopivaa ja siihen jää yllättävät helposti koukkuun. Allaolevan doodlauksen tein Kalenterimanian YouTube-videon inspiroimana.

Tällä hetkellä tykkään hurjan paljon vintagesta ja luontoaiheista. Leikkaan vanhoista lintu- ja kasvikirjoista leikekuvia ja käytän koristelussa paljon erilaisia washeja.

Sanotaan, että jokaisella on oma tyylinsä, mutta ainakin omaani vaikuttavat hyvin paljon muiden tyylit. Olen melko vietävissä ja ns. mainoksen uhri. Jos kalenterimanian kuvavirrassa on paljon jonkun tietyn kaltaisia tuunauksia, tyyli tarttuu helposti omaankin tekemiseen. Joskus tuntuu, että melkein jopa matkin muita. Mutta eikös sitä sanota, että taiteilijalle paras kunnianosoitus on tulla matkituksi.

Vaikka monilla saattaisi olla teemaltaan samanlaisia aukeamia, on jokaisen koristelussa nähtävissä jokin persoonallinen ote. Monesti tuota pientä muista erottavaa tekijää on vaikea nimetä. Omissa aukeamissa on yleensä jokin väri- tai kuvioteema, toisilla se voi olla runsas kirjoitus tai minimalismi.

Tuunaustyylien vaihtuminen kuvastaa minua. Minä olen helposti innostuvaa (ja myös kyllästyvää) sorttia ja tämä näkyy myös kalenterin koristelussa. Tyylit vaihtuvat, jos eivät viikosta toiseen niin ainakin kuukausittain. Sesongit ja tyylit tulevat ja menevät, kalenterit kuitenkin ovat ja pysyvät.

Millainen on sinun tuunaustyylihistoria? Mitkä tekevät juuri sinun aukeamista persoonallisia?

-Ruut-