Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Bullet journal apuna leikkauksen yhteydessä

Tässä kirjoituksessa kerron miten käytin bujoani, kun minulle tehtiin suunniteltu leikkaus ja miten sitä voi käyttää leikkauksen ja sairaalahoidon yhteydessä. Tämä on oma kokemukseni tämän vuoden helmikuulta.

Valmistautuminen leikkaukseen

Suunnittelin ennen leikkausta tehtävät asiat. Tiesin, etten pysty tekemään siivouksia ja muita hetkeen leikkauksen jälkeen. Lisäksi oli huomioitavana paljon valmisteluita yms, joita piti tehdä edeltävänä iltana ja aamuna. Tykkäsin jakaa tehtävät asiat useammalle päivälle, etteivät kaikki olisi jääneet viime tippaan. Tein omat otsikot pakkauslistalle ja valmistautumiselle, mitä pitää tehdä ennen leikkausta kuten esimerkiksi puhtaiden petivaatteiden vaihto.

Tein leikkauspäivän aamuksi oman sivun, jossa oli kirjoitettuna leikkauspäivä, koska oli herättävä, koska kyyti tulee, missä pitää olla ja milloin.

Leikkauksen jälkeen

Kirjoitin ylös muistettavia asioita, joita piti noudattaa, ja jotenkin itse tehdyt muistiinpanot jäivät paremmin mieleen. Ja myös ne asiat kirjoitin, mitkä oli hoidettava leikkauksen jälkeen, kuten tikkien poistaminen ja fysioterapian varaaminen. Onneksi olin ottanut mukaan bujoni ja muutaman kynän.

Kipulääkkeiden ja muiden lääkkeiden seuranta

Kun jouduin uudestaan sairaalaan tulehduksen takia, lääkäri kysyi koska kipulääkkeet olivat loppuneet ja kuinka kauan polvi on ollut kuuma ja turvonnut. Onneksi olin kirjannut nämä ylös bujooni.

Päivät olivat pitkäveteisiä, kun piti vain viettää aikaa huoneessa ja ei voinut kauheasti kävellä. Onneksi siskoni toi minulle bujoni ja tarvikkeita sairaalaan, jotta sain ajan kulumaan. Joka päivä tuli hiukan kirjoiteltua ylös mitä oli tapahtunut ja koristeltua viikkoja.

Kun pääsin pois sairaalasta, aloin kirjata kaikki lääkkeet päivittäin, sillä niitä oli paljon, jotta ne tulisi otettua oikeaan aikaan ja koska kyseinen lääke loppui. Lisäksi oli hyvä kirjata se monenako päivänä joutuu kotona pistämään verenohennuslääkettä.

Tein antibiooteille oman taulukon, jonne ruksasin aina, kun olin ottanut antibiootin. Tämän avulla varmistin, että olin ottanut kaikki päivän annokset.

Kuntoutus

Olin kirjoittanut kaikki asiat, jotka liittyvät kuntoutukseen ja koska saa alkaa tehdä mitäkin. Ylhäällä olivat myös ne kielletyt asennot, jossa polvea ei saa pitää.

Lisäksi tein viikkokohtaisen taulukon, jossa olivat tehtävät liikkeet. Kirjoitin aina sen päivän kohdalle kuinka monta kertaa tein kyseistä liikettä ja onko minulla kipuja yms. Lisäksi kirjoitin päivän kohdalle, jos en tehnyt ollenkaan. Tästä hyödyin minä ja samoin myös fysioterapeutti.

-Niina

Mun matka maniaan

Mä olin aina ollut luova. Vuosien saatossa se kuitenkin jäi, kaikki luovuus ja käsillä tekeminen. Mikä tähän oli ajanut? Se kuuluisa ajanpuute tietenkin, mutta myös se vaikeus aloittaa, kun edessä makaa vain tyhjä paperi. Mua aina harmitti, etten saanut piirrettyä, maalattua tai mitään muutakaan enää. En edes tiennyt, osaisinko enää mitään.

Eräänä heinäkuun päivänä tänä vuonna mulla oli harvinaisen tylsää. Makoilin sohvannurkassa ja selasin erään suuren Facebook-ryhmän harrastusketjua. Silmiin osui kuva laatikosta täynnä tarroja ja muuta askartelutavaraa, ja kuvatekstissä luki ”bujoilu”. Sisäinen Ulla ”En ole utelias vaan laajasti asioista kiinnostunut” Taalasmaani nosti heti päätään, ja oli pakko googlettaa noin jännän kuuloinen termi. Ja wau! Jos joku harrastus oli mulle tehty, niin se oli tämä! Olen organisointia, suunnittelua ja eritoten listoja rakastava tyyppi, ja tässä olisi mahdollisuus käyttää myös sitä mussa asuvaa, nukkuvaa luovuutta. Tässä olisi myös tietyt raamit, joiden puitteissa toteuttaa, joten se ratkaisisi tyhjän paperin ongelman. Kalentereita olin tuunaillut teininä, ja muistan sen olleen mukavaa hommaa. Täydellistä – nyt täytyisi vain päästä aloittamaan.

Seuraavat päivät vietin bujoilusta lukien ja tarvikkeita hankkien ja törmäsin sitten jonkun random-blogin kommenttikentässä mainintaan ryhmästä nimeltä Kalenterimania. Tätä kovasti suositeltiin kommentoijan toimesta. No, mähän olen aina ollut jollain tavalla hiukan maaninen (:D) tyyppi, joten tää vaikutti mulle oikein sopivalta ryhmältä. Vähänpä tiesin, minkälaiseen ryhmään päätyisin! Ja vielä vähemmän, mitä se mulle tulisi antamaan.

Ensin en tajunnut oikein mistään mitään ja luin keskusteluja hölmistyneenä. Planneri? HP? Tn? Insertti? Taas Google lauloi. Pikkuhiljaa aloin päästä jyvälle ja olin entistä enemmän innoissani. Nopeasti harrastukseni laajenikin bujoilun lisäksi ihanaan Heidi Swappin kultaiseen Memory Planneriin ja hiukan myöhemmin vielä traveler’s notebookiin. Huomasin myös jo alkuvaiheessa, miten poikkeuksellisen lämmin, aito ja välittävä ilmapiiri ryhmässä oli. Ensimmäistä kertaa aikoihin mulla oli tunne, että olen löytänyt kaltaisiani tyyppejä – sellaisia hiukan hyvällä tavalla hassuja – joiden edessä voi olla oma itsensä ja jotka eivät katso oudoksuen vähän erilaista persoonaa. Näille ihmisille mä halusin jakaa itsestäni ja näihin halusin tutustua.

Ja nyt, vain pari hassua kuukautta myöhemmin, ryhmästä on tullut mulle osa elämää ja jäsenistä tärkeitä, oon tavannut aivan ihania ihmisiä. Tuntuu, että olisin ollut ryhmässä aina ja tuunannut ikäni kalentereita. 😀 Lisäksi mun päivät ovat tämän harrastuksen myötä täynnä inspiraatiota, luovuutta ja hyvää fiilistä. Elämä tuntuu taas kokonaiselta. Oon löytänyt sen puuttuvan palasen jota tarvitsin: Kalenterimanian!

<3: Lotta