Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Taidelukkoa avaamassa

Liityin Kalenterimania n Facebook-ryhmään tammikuussa, mutta olen ollut tietämättäni kalenterimaanikko jo vuosia. Olen aina ennen vuoden vaihtumista käyttänyt varmasti tunteja erilaisia kalentereita tutkien ja miettien, mikä olisi sellainen kalenteri, jonka kanssa jaksaisi ja haluaisi elää koko vuoden ajan. Joskus päätös oli onnistunut, joskus ei.

Olin ehkä vuosi sitten huomannut Instagram-feediini ilmestyvän kuvia bujoista, ja se näytti kiinnostavalta, mutta vaikealta maailmalta, joka on tarkoitettu vain minua paremmille piirtäjille. Olen aina rakastanut piirtämistä, mutta samalla se on ollut minulle todella vaikeaa, koska pelkään epäonnistumista ja sitä, että kuvasta ei tule niin täydellistä kuin haluaisin. Sen vuoksi piirtäminen ja maalaaminen jäivät pois elämästäni vuosien ajaksi, kunnes viime vuonna aloin varovaisesti lähestyä taidetta uudelleen.

Loppujen lopuksi taidelukko on poistunut nyt jo siinä määrin, että aloitin tammikuussa ensimmäisen bullet journalini! Elämäntilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että minulla on todella paljon aikaa käsissäni, eikä paljoakaan ajan täytteeksi. Uuden harrastuksen löytyminen oli todella yllättävä ja ihana asia, ja lisäksi sain hankittua osan tarvikkeista Kalenterimanian kirppikseltä edullisesti. Bujoksi hankin Akateemisesta kirjakaupasta Nuunan L-koossa. Tässä vaiheessa en tosin tiennyt mitään erilaisista pistekirjoista, ja Nuunani valitsin täysin ulkonäön perusteella. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen valintaani! Sopivien kynien löytäminen oli aluksi hankalaa, mutta onneksi sain kaveriltani Saralta hyvät neuvot täydellisten kynien hankintaan. (Pigma Micron, Tombow Dual Brush, Muji
0.38)

Instagramista olen saanut todella paljon inspiraatiota bujooni, ja ilman sitä tuskin olisin jaksanut jatkaa näin pitkään (onko 2 kk nyt niin kovin pitkä aika, heh) vaan ideat olisivat loppuneet pian kesken. Aloitin pari päivää sitten myös oman bujo-Instagramini, vaikka omien piirrosten julkaiseminen olisi aiemmin ollut täysi kauhistus.

En varsinaisesti tiedä kutsuttaisiinko journaliani edes bujoksi, koska en ole ainakaan vielä ottanut käyttöön bullet journal -metodille tyypillisiä listoja ja avainsymboleja. Itselleni tärkeintä bullet journalissa on vapaus, luovuus sekä virheiden ja epätäydellisyyksien sietämisen opettelu. Ylläribonuksena harrastuksen mukana on vielä tullut yhteisö.

-bujonoora

Sannan matka Kalenterimaniassa

Moi! Mä kerron teille nyt oman tarinani. Olipa kerran sellainen heikko hetki live-elämässäni, sellainen fiilis mikä varmaan jokaiselle äidille tulee joskus. On niin väsynyt arkeen ja arjen pyörittämiseen, että toivoo voivansa vaan kadota johonkin parin kuukauden lomalle. Ajattelin sitten, että kyselen muilta äideiltä yhdessä Facebook-ryhmässä, että mitä ne tekee kun tuntuu että ei vaan jaksa. Millä piristää itseään tyyliin nollabudjetilla?

Monelta tulikin vastauksia kynttiläillallisesta suklaalevyn syömiseen ja saunomiseen, kynsien lakkaukseen ym. Tavallaan kivalta kuulosti kaikki, mutta ehdotuksissa oli monta muttaa. Meillä ei oo saunaa, ei voi polttaa kynttilöitä, kun hömelöt koirat varmaan tönäisisi pöytää niin, että kynttilät kaatuisi. Enkä ole osannut koskaan kaunistautua millään muotoa jne. Sitten ihanaakin ihanampi Anna-Johanna vinkkasi kalenterituunauksesta. Olin että täh, mikä/mitä se on? Googlailin hieman ja heti alkoi tuntua, että joo, tämähän voisi ollakin kivaa, ja laitoin liittymispyyntöä Kalenterimania ryhmään. Seuraavaksi googlailin kaikenlaista aiheesta ja ryhmään päästyäni minua vietiin. Ryhmä täynnä ihanaa positiivisuutta, ryhmä täynnä ihania ihmisiä. Jonkun julkasun teinkin ryhmään siinä heti ihan alkumetreillä ja moni ihana ihminen ilmoitti haluavansa lähettää minulle happy mailia. Saamieni happymailien avulla pääsin ihanasti alkuun tuunailussa, rahat kun olivat kutakuinkin nollissa.

Nyt on hetki tässä harrastuksessa mukana roikuttu, alkuun Elämäni vuosi -kalenterilla. Aika nopeesti sitten alkoi himottaa Happy Planner ja oman kalenterin tekeminen ensi vuodelle. Jossakin vaiheessa sain sitten käsiini sen Happy Plannerinkin ja Elämäni vuosi jäi taka-alalle. Hokasin, että tavallaanhan mulla on ollu pitkin elämääni eväät tähän harrastukseen, mutta en ole osannut yhdistää harrastuksiani yhteen. Tarroja olen aina tykännyt katsella ja yhdelle kalenterille teinkin itse kannet joskus vuosia sitten. Olen myös tuunannut kannet yhteen A5-kansioon (tämä kuva löytyi vanhoista kuvista, tehty tilkkumaalaustekniikalla), ja se sisälsi Burden kalenterin ja muita tärkeitä juttuja.

Aika alkuvaiheessa tein kannet myös Elämäni vuosi -kalenterille, jotka ovatkin vilahdelleet lataamissani kuvissa Kalenterimaniassa. Tuunaukseen etsin mainoslehdistä kuvia, ostin joitain markettitarroja ja pohdin koko ajan, mitä vielä voisin hyödyntää jotenkin tässä harrastuksesa.

Tärkein aarteeni ovat nuo minun kalenterikoruni, kun tietysti jossain kohtaa alkoivat sellaisetkin himottaa. Olin nähnyt niin ihania koruja ihmisillä. Pitkään etsin ja mietin, että millainen koru olisi minun näköinen. Eräänä päivänä pojat toivat koulussa tekemänsä avaimenperät kotiin ja ne nähdessäni palaset loksahtivat paikoilleen. Tiesin heti, että siinä ovat nyt minun kalenterikoruni!

Kun minulla ei ole rahaa ostaa tarroja, mutta kankaita on nurkkiin kertynyt ja on taitoa ommella. Niin keksin sitten eräänä päivänä huhuilla ryhmässä, että haluaisiko joku vaihtaa tarroja johonki ommeltuun. Moni halusikin, ja nämä ompeluksista saadut Happy mailit ovat ollet minulle iso pelastus, joiden avulla pääsin niin ihanasti aloittelemaan tätä harrastusta.

Tarroja alkoikin sitten kertyä kivasti ja ostinkin hologrammikuoria Tokmannilta, että laitan tarrat niihin. Melko nopeasti kuitenkin totesin, että ne ovat hankalat käytössä ja aloinkin miettiä, mikä olisi helppo ja kiva tapa kaikki tarra ihanuudet säilyttää. Sen mietinnän myötä syntyi tämä tarrakirja ja myöhemmin sitten näille markettitarroille oma pikkuinen tarrakirjansa.

Käsillä tekeminen on aina ollut minulle tärkeätä, mutta tämä on jotenkin niin erilaista, mieltä rauhottavaa. On kivaa, kun tätä voin tehdä kotona, kahvilassa (miitit) tai missä vaan!

Nauttikaa tästä ihanasta harrastuksesta, puhukaa muille siitä (osa haluaa kokeilla ja osa tyrmää heti, mutta ei lannistuta. Eikö olekkin ihanaa viedä tätä ilosanomaa eteenpäin?) ja rakastakaa omaa käden jälkeänne, kuka mitenkin sitä toteuttaa. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa tuunata!

-Sanna