Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Täydellinen hurahdus – minun bujo-polkuni

Missä vaiheessa tilanne ryöstäytyi käsistä, kysyn itseltäni. Istun lempituolillani ja katson edessäni olevaa pöytää täynnä washiteippejä, vanhoja kirjojen sivuja, kyniä ja leimasimia. Kysymykseni tosin ei ole syyllisyyttä tai katumusta täynnä, vaan kuplivaa iloa ja onnea. Olen vihdoin löytänyt kanavan ilmaista itseäni tavalla, joka asettaa tietyt reunaehdot, mutta samalla sallii hurjan määrän ilmaisunvapautta.

Nämä asiat toistuvat joka kuukausi; kuukauden aloitussivu sekä kuukauden rivit eli päivän tapahtumat muutamalla sanalla.

Bullet journal-harrastukseni alkoi aivan yllättäen ja puskista. Olin kuullut kyseisestä termistä aikaisemminkin, mutta en ollut vaivautunut ottamaan asiasta selkoa. Se ei kiinnostanut tarpeeksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en ymmärrä miksi. Olinhan aina jemmannut kauniita kuvia ja tekstinpätkiä vihkojen väliin, innostunut väreistä ja kynistä. Askarteluosastot olivat lemppariosastojani, muiden tutkaillessa meikkihyllyjen valikoimaa. Mutta kai tässäkin kävi samalla tavalla kuin monessa muussakin tapauksessa, ensitutustuminen kävi ystävän kautta. Hän esitteli omaa bujoaan, tarroja, teippejä, tekstausta. Mielenkiintoni heräsi. Ystävä tarjosi aloituspaketin, ilmaiseksi totta kai. Pian jo huomasin tulevani kaupasta ulos ihka oma bullet journal muistikirja kainalossa. Olin koukussa.

Yksi harvoista trackkereistä bujossani, jonka olen jaksanut täyttää loppuun asti. Tässä seurasin kuukauden ajan unimäärääni.

Oma bujoni ei noudata mitään tiettyä kaavaa. Pidän siitä, että vihko tarjoaa tietyt raamit, minkä sisällä toimitaan, mutta muuten kaikki muu on omasta luovuudesta kiinni. Olen käyttänyt trackereita eli jonkun asian seuraamistaulukkoa vain muutaman kerran. Year at a glance eli vuosikalenteria unohdin täyttää, siellä taisi loppujen lopuksi olla merkattuna vain läheisten syntymäpäivät. Sivunnumeroita en myöskään harrasta. Jätän sen sijaan sinne tänne tyhjiä sivuja, joihin voin palata myöhemmin kirjoittamaan mieleen putkahtelevia asioita . Kuukauden aloitussivu, päivän tapahtumat yhdellä rivillä ja viikkonäkymät on kolme asiaa, joista pidän kiinni ja jotka toistuvat joka kuukausi. Viikkonäkymiin merkkaan menot, tapahtumat, työasiat, mutta myös kivat muistot. Usein liimaan kuvia, kuitteja, karkkien käärepapereita tai muuta mitä sillä viikolla on tarttunut matkaan vaikka ystävän kanssa kahvilla käynniltä. Koristelen vihkoani paljon vanhojen kirjojen sivuilla, tarroilla ja washiteipeillä.

Tyylini on melko pelkistetty ja yksinkertainen. Vaikka usein muissa asioissa ajattelen ”mielummin överit kuin vajarit”, haluan pitää bujoni simppelinä ja raikkaana. Se auttaa myös jäsentämään ja laittamaan ylös ajatuksia, kun sivut eivät ole valmiiksi jo supertäynnä. Värien harmonia on tärkeää. Pidän siitä, että viikkoaukeamien tunnelman näkee jo yhdellä vilkaisulla. Kurjan viikon henki saattaa helposti näkyä myös viikon teemassa. Värit ovat tummempia tai vaihtoehtoisesti hyvin kirkkaita ja piristäviä. Mukana saattaa olla myös tsemppilauseita, stay positive! Hahmotan maailmaa muutenkin hyvin vahvasti värien kautta. Näin keväisin, lämmin okran keltainen on ehdottomasti voimavärini.

Koska hyvin paljon käyttämistäni materiaaleista tulee eteeni ilmaiseksi tai hyvin edullisesti, en juurikaan osta uutena mitään. Poikkeuksena ovat washiteipit, joita olen tilannut paljon Aliexpressiltä. Siellä on myös hyvät tarravalikoimat, joita olen hyödyntänyt. Tähän harrastukseen saa upotettua juuri niin suuren määrän rahaa kuin haluaa ja enemmänkin. Olen iloinen, että joitakin suuria hankintoja lukuunottamatta käytän bujoiluuni hyvin kohtuullisia summia. Tämä seikka todistaa omalta osaltaan sen, että bullet journailu sopii ihan jokaiselle. Tämä harrastus ei katso ikää, sukupuolta, varallisuutta ja se yhdistää aivan valtavan määrän ihmisiä ympäri tätä kaunista palloamme. Olen superiloinen, että saan olla osa tätä ihanaa yhteisöä.

Olen tehnyt joka lomamatkalta päiväkirjamaiset aukeamat, joihin olen liittänyt kuvia, kuitteja ja muita mukaan tarttuneita muistoja. Tämä aukeama on aloitussivu Thaimaan reissun matkakertomuksesta.

-Sanni K

Vasenkätinen ja sivellintussit

Kun aloittelin kalenteriharrastustani kaksi vuotta sitten, halusin tietenkin oppia myös kirjoittamaan kauniisti. Aloin etsimään tietoa erilaisista kynistä ja kohtasin termit lettering, brush pen ja sivellintussit. Ei kestänyt kauaakaan, kun mieheni sitten eräänä iltana haki minulle Suomalaisesta kirjakaupasta ensimmäiset sivellintussini, Sakuran Pigma Brush penit. Niissä on ohut ja todella joustava sivellinkärki.

Olen vuosia sitten yrittänyt opetella kalligrafia-kirjoitusta ihan oikean kynän ja hyvän opaskirjan kanssa. Huomasin kuitenkin erään merkittävän ongelman: en pystynyt ohjeiden mukaan tekemään yhtään mitään, koska olen vasenkätinen! Pidin kynää väärinpäin, liikutin sitä väärään suuntaan enkä saanut aikaiseksi kuin suttua. Siispä nyt olin sivellinkynieni kanssa samassa tilanteessa. Meinasin jo lannistua, mutta ajattelin, että sivellin on kuitenkin parempi, koska se taipuu myös vasenkätisen käteen. Päätin siis yrittää. Etsin (ja löysin) YouTubesta paljon opasvideoita vasenkätisille! Alkoi pitkäjänteinen opettelu, ja haluan jakaa oppimani vinkit myös teille.

Ensinnäkin paperin asento on tärkeä. Normaalisti kirjoittaessani paperi on vinossa, siis todellakin lähes poikittain edessäni. Sivellintusseilla kirjoittaessa sen on oltava suorassa. Käden on hyvä liukua paperin päällä, joten jonkinlaisen suojapaperin käyttö käden alla on suositeltavaa. Jotkin musteet kuivuvat hitaammin, joten on vaarana, että sotken jo kirjoitetun tekstin kädelläni. Malttia siis!

Myös kynän asento on tärkeä. Joidenkin kynien kanssa joudun vaihtamaan otetta joka vedon jälkeen, jotta saan haluamaani jälkeä. Kirjoittaminen on siis hidasta ja aluksi otteen vaihtaminen joka välissä tuntui turhan työläältä. Lopputulos kuitenkin palkitsee!

Vasenkätisenä kirjoittaessani myös työnnän kynää ennemmin kuin vedän, joten kynät ehkä myös kuluvat nopeammin, koska etenkin oikealla sivellinkärjellä varustetun tussin kärki alkaa hapsottamaan helposti. Kärjen rasitusta voi kuitenkin vähentää kiinnittämällä erityistä huomiota kynän asentoon kirjoittaessa.

Jokaisella on omat mieltymyksensä kynien suhteen, mutta omassa käytössäni pidän erityisesti Tombown Fudenosuke –tusseista. Niiden kiinteä kärki sopii hyvin minulle. Käytän sekä pehmeää että kovaa kärkeä. Myös Ecolinen brush penit ovat mainioita, mutta niillä ei saa kovin pientä jälkeä aikaan ja ovat melko märkiä, joten eivät sovellu kaikille papereille.  Tombown ATB -tussit tuottavat hankaluuksia, koska en saa niillä tarpeeksi tasaista jälkeä ja aivan alussa mainitut Sakuran sivellintussit ovat myös erittäin haastavia

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan YouTuben tutoriaaleihin vasenkätisille (hakusanoina esim. lettering for left-handers). Minä koin monta ahaa-elämystä ja huomasin, että ohjeista ja vinkeistä oli suuri apu. Sivellintusseilla kirjoittaminen on jatkuvaa oppimista ja edelleen tietyt kirjaimet tuottavat hankaluuksia, mutta eteenpäin on menty ja paljon! 

-Heidi