Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Sydämeni sykkii hybridisti

Mitä tehdä, kun kalenterimania iskee, muttet tiedä mistä pidät eniten? Ehkä sydämesi sykkii bullet journalille, ehkäpä myös kalenterituunaukselle? Näistä tykytyksistä ei olekaan pakko tyytyä vaan toiseen, vaan vaihtoehtona on myös Hybridibujo!

Hybridibujo antaa sinulle parhaat puolet kummastakin maailmasta ja mikä parasta, koko vihko ei ole pilalla yhden huonon aukeaman vuoksi. Hybridibujo on nimittäin erittäin ketterä käyttää niin kalenterina, kuin bujonakin, eikä virhe sielä toinen täälä johda vihkon totaaliseen hylkäämiseen. Tämän takaa plannereille tyypilliset renkaat.

Bujoilu ei aina tarkoita perinteisen bullet journal systeemin käyttämistä. Pisteet ja valmiit insertit antavat myös vapauden valita jotain siltä väliltä

Eri värisillä pistesivuilla on helppo tuoda uutta ilmettä bujoiluun. Kuvan pastellin siniset pistesivut löydät esimerkiksi Se Hämeenpuiston vihkokaupasta.

Rakastuin itse bujoilun ideaan ja sen yksinkertaisuuteen alkuvuodesta 2019. Koska olen persoonaltani kuitenkin hyvin värikäs ja pidän pikkunäpertelystä, oli jotenkin harmillista ajatella, ettei bujon sivuja voisikaan koristella ylitsevuotavasti, saatikka aukeamia latoa täyteen tarroja, jos siltä tuntuu. En halunnut luopua pisteistä, mutten myöskään tuunauksesta.

Törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa näiden kahden välimuotoon; kalenteriin jossa oli upeat kannet ja vieläpä renkaat, mutta myös pisteet! Sillä hetkellä olin myyty.

Hybridibujona käytän Simple Stories Carpe Diem A5 kokoista rengasplanneria. Sivuina toimivat Filofaxin A5 kokoiset pistesivut, niin valkoisena kuin pastellisävyisinä.

Olen aina pitänyt itseäni väliinputoajatyyppinä. Sellaisena, joka osaa aina nähdä yhden asian kummatkin puolet, eikä asia muuttunut kalenterimaniankaan iskiessä. Minun sydämeni sykkiikin hybridisti.

Voit seurata hybridibujoni elinkaarta instagramissa: @julis_bujo

-Juillet

Aura ja aloittamisen vaikeus

Aura ja aloittamisen vaikeus. En nyt tarkoita Aura-juustoa, sillä sen kanssa minulla ei ole vaikeuksia, vaan puhun tuosta ihanasta Aura Notebookista. Jos olette nähneet sen, niin ymmärrätte minua. Jos ette ole nähneet sitä, niin pidätte minua varmaan ihan outona.

Olin Kalenterimania-ryhmässä lukenut paljon ihastuneita kirjoituksia kyseisestä muistikirjasta, mutta en oikein syttynyt ajatukselle hankkia sitä, ainakaan ihan heti. Kyselin siitä paljon ja katselin kuvia, mutta tuntui, että tuo ei taida olla minua varten. Niin luulin, kunnes koitti päivä, jolloin kohtasimme Akateemisessa Kirjakaupassa. Olimme mieheni kanssa ostoksilla, ja hän päätyi tekemään virheen, joita mies tietääkseni tekee hyvin harvoin. Olimme kirjakaupassa, hän antoi minulle luottokorttinsa ja sanoi, että mene ostoksille, hän istuu tässä alhaalla. No minähän tietty menin ja kun pääsin Akateemisen Kirjakaupan toiseen kerrokseen, näin sen melkein heti. Tuo oli ensikohtaaminen minun ja Auran kanssa. Silittelin, hypistelin ja selasin sivuja. Sitten se tapahtui. Minä ihastuin sen paperiin, väreihin ja kaikkeen mitä siinä on. Minun oli pakko saada se ja kuinka sattuikaan, kädessäni oli mieheni luottokortti eli Aura pääsi lähtemään kanssani kotiin.

Kotona avasin varovasti ostoksiani ja siellä se edelleen oli, ihana Aurani. Silittelin sitä ja tietysti minun piti ottaa muutamia kuviakin samalla. Laitoin sen hellästi työpöydälleni odottamaan, että ottaisin sen käyttöön. Kuinka oli mahdollista, se oli siinä myös seuraavan päivän ja seuraavan viikon sekä kuukauden. Mitä nyt? Ihana Aura oli pöydälläni ja en vain pystynyt ottamaan sitä käyttöön. Päivittäin silittelin ja selailin sitä, mutta en vain saanut kirjoitettua tai piirrettyä, tai oikeastaan mitään muutakaan. Aloin todella miettimään missä vika. Lukiessani Kalenterimania-ryhmässä ketjuja huomasin, että muillakin oli vähän vastaavanlaisia tuskailuja muistikirjojensa kanssa. Ryhmäläisten tuskailun syyksi selvisi Auran ihanuus – kun on oikein ihana tuote, niin sen aloittaminen on kovemman kynnyksen takana, koska pelko sen sotkemisesta on niin suuri. Kaikki mitä sinne kuvittaa tai kirjoittaa ei ole yhtä täydellistä kuin mielestäsi tuo muistikirja on. Aloin myös hyvin ymmärtämään kirjailijoiden ja taiteilijoiden valkoisen kankaan/ tyhjän paperin pelkoa. Mielessä miettii, että onko siinä mitään järkeä mitä siihen tekee tai piirtää.

Eräänä iltana otin itseäni niskasta kiinni ja potkaisin takamuksiini (näin kuvannollisesti.) Otin Auran eteeni ja aloin miettimään ensimmäiseksi helpointa tekemistä eli minkä kuvan laittaisin alkuun. Siitä oli ehkä helpoin aloittaa, koska olin vähän suunnitellut asiaa ja olin päättänyt, että leikkaan sen kuvan jostain. Minä pystyin siihen, sain aikaiseksi korkata Aurani. Siitä se sitten alkoi – minun ja Auran yhteinen matka päivä ja viikko kerrallaan. Nyt olen jo täydellisen rakastunut ja täydessä yhteisessä harmoniassa Aurani kanssa. Suosittelen kyllä kaikkia tutustumaan Aura Notebookiin, mutta vaadin itselleni vastuuvapautta siitä mitä se saa aikaiseksi sinussa, kun kohtaatte.

-Sari