Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Viisi salaisuutta kalenterirauhan takaa

Kalenterirauha, se paljon puhuttu ja pohdittu tila, jossa ei pahemmin haikaile muiden kalenterien perään, eikä vaihda kalenteria parin kuukauden välein… Kuulostaako vieraalta? Niin minullekin vielä muutama kuukausi sitten!

Kaikki alkoi toukokuussa Helsingissä järjestetyistä Kässäfestareista. Ostin aivan ihan Archer & Oliven muistikirjan, jonka hinnan olin kyllä varmasti jossain nähnyt ja oli se myyntipöydässäkin selkeästi esillä, mutta en vain huomannut. Kyllähän se kirpaisi, kun tajusi juuri maksaneensa lähes neljäkymppiä yhdestä pistekirjasta, jonka hylkää todennäköisesti jälleen parin kuukauden päästä. Minullahan on hyllyssä iso kasa pistemuistikirjoja, joissa on varmaan korkeintaan kolme kuukautta.

Tähän ihanuuteen aloitin sitten bujoilemaan kesäkuun alusta. Koska siitä on kuitenkin jo yli kolme kuukautta, enkä edelleenkään haikaile uuden muistikirjan perään, voin jo puhua kalenterirauhasta. Tähän olen tyytyväinen.

Olin ennen tuota muistikirjaa palannut bujoilun juurille niin kuin Ryder Carroll sen oli alunperin tarkoittanut, koska motivaatio oli lopussa. En enää jaksanut väsätä viikkoaukeamia, joten olin lähinnä muistini ja kännykkäni varassa pari kuukautta. Pääsin jälleen siihen ytimeen ja pääsyyhyn, miksi bullet journal sopii juuri minulle parhaiten. Muokattavuus. Se, että siihen saa juuri sen, mitä itse kaipaan. Ei haittaa, vaikka ei pariin viikkoon jaksaisi kunnolla… Kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Heinäkuussa en tehnyt kahta viikkoa ja lopulta vain kirjoitin aukeamalle vähän siitä, mitä sinä aikana oli tapahtunut.

Archer & Olivea aloittaessa pohdin paljon, mitkä ovat juuri minulle ne pääjutut ja toisaalta myös sitä, mikä oli aina tappanut motivaationi yhä uudelleen ja uudelleen. Liikaa eteenpäin kerralla ei saanut tehdä, koko kuukauden tapaseuranta ja muu jäi aina lopulta puolitiehen ja viikkoaukeama piti olla helposti tehtävissä. Ja mielellään samanlainen joka viikko, koska mielekkään viikkoaukeaman etsimiseen meni aina suunnattomasti aikaa ja vaivaa.

Kesäkuussa tein vielä joitain virheitä ja samoin heinäkuussa, mutta nyt alkaa tuntua, että viimein olen siinä pisteessä, jossa kaikki sujuu. Välillä teen kuluvan viikon viikkoaukeaman vasta keskiviikkona vaikka en jaksaisi, mutta silti löydän motivaation esimerkiksi siitä, ettei tähän leiskaan mene montaa minuuttia. Nykyään minun ei tarvitse laskea edes pistevälejä, koska muistan senttimäärät ulkoa. Tämä on leiska, jota on helppo koristella, mutta joka on helppo pitää myös sellaisenaan. Tähän mahtuu vähäiset menoni, viikon tapaseuranta, ruokalista ja seuraavan viikon asiat.

Mitkä olivat siis minun ydinjuttuni kalenterirauhan saavuttamiseen?

  1. Aivan liian kallis muistikirja. Eihän tätä raaski olla käyttämättä!
  2. Toimivat viikkoaukeamat ja nopeus – kun kuukausiaukeamaan menee vartti ja viikkoaukeamaan kymmenestä minuutista kahteenkymmeneen minuuttia, se ei vie aikaa ja sen ehtii helposti tekemään vaikka tauolla ollessa.
  3. Motivaatiota tappavien asioiden pois tiputtaminen.
  4. Asioiden pitäminen mahdollisimman simppelinä.
  5. Ja en katso nettikaupoissa ja kaupoissa kalentereita sillä silmällä. (Paljastus: Metsästin ystävälleni mahdollisimman hyvin toimivan kalenterin Suomalaisesta kirjakaupasta ajattelematta yhdenkään kohdalla, että haluaisin sen.)

Toivottavasti en viikon päästä löydä itseäni uuden kalenterikriisin edestä!

-Aleksi

Writer’s Notebook eli kirjoittajan muistikirja

Mikä siis on Writer’s Notebook eli niin sanottu kirjoittajan muistikirja? Itse ajattelen sen olevan idea- ja vinkkipankki kirjoittamisen tueksi. Toisin sanoen se on se pikku kirjanen, joka ainakin yrittää pitää inspiraatiosi hallinnassa – jollain tasolla. Kirjoitatpa sitten blogia, runoja, romaania, novelleja, päiväkirjaa – ihan mitä vain, voi Writer’s Notebookista (käytetään myös termiä Writer’s Journal) olla sinulle hyötyä. Alkuun pääset ottamalla esille vihkon ja kynän. Niin minäkin aloitin, kunnes sitten homma lähti käsistä kuin telkkä pöntöstä. Ei se A5-kokoinen ruutuvihko ollutkaan enää yhtään inspiroiva eikä kiva eikä kestänyt kasassa.

Nykyään minun Writer’s Notebookina toimii A6-kokoinen musta Leuchtturm1917. Pieni ja kompakti kirjanen, joka kulkee menossa mukana Priman Traveler’s Journalin hellässä huomassa. Tämä yhdistelmä kulkee mukanani kaikkialle. Kyllä, bullet journal voi joskus jäädä kotiin, mutta tämä ei.

Writer’s Notebookin lisäksi kansien välistä löytyy pieni vihko osoitteille ja syntymäpäiville, suttuvihko, johon kirjoitan ”äkkiä muistiin” -asiat sekä mixed media -vihko matkamuistoille. Löytyy elokuvalippuja, pääsylippuja konsertteihin ynnä muita pieniä kivoja lippusia ja lappusia. Takakannessa olevassa vetoketjullisessa taskussa säilytän lyijytäytekynää ja washisampleja. Alla olevassa kuvassa näkyvät tarrat sujautan Leuchtturmin omaan taskuun.

Mitä tuonne Writer’s Notebookiin sitten oikein voi laittaa? Vaikka jotain seuraavista:

  • listoja erilaisista asioista (unelmat, haaveet, oivallukset, asiat jotka tekevät sinut onnelliseksi/iloiseksi/surulliseksi, lempi kirjasi/kappaleesi…)
  • nimiä, joista pidät ja kuvaus, millainen henkilö nimestä tulee mieleen (kirjailijat > henkilöiden ideointi)
  • ajatelmia
  • sanontoja
  • laulujen sanoja
  • runoja
  • kirjoitushaasteita
  • muistoja
  • lyhyitä tarinoita
  • sivustakuultuja keskusteluita
  • kehuja
  • lehtileikkeitä
  • valokuvia

Minulla on tapana kirjoittaa ylös kuulemiani hauskoja lausahduksia ja näkemiäni asioita/tilanteita. Näistä saa ammennettua hyvin pohjaa omiin teksteihin. Ja yleensä ne kuningasideat tulevat mieleen työmatkalla tai kaupan kassajonossa. Tällöin on hyvä olla menossa mukana musitikirja, johon kirjoittaa idean äkkiä muistiin. Ideaan on hyvä palata sopivampana ajankohtana, kun se on kirjoitettu ylös eikä se näin ollen pääse unohtumaan. Kirjoitusjumin vaivatessa otan apuun jonkun listattavista ideoista ja alan vain kirjoittaa. Jumi katoaa kuin itsestään vain ja ainoastaan sillä, että kirjoittaa jotain muuta kuin sitä työn alla olevaa tekstiä. Okei, joskus on nukuttava yön yli, mutta yleensä tämä mielen harhauttaminen toimii.

Itse käytän Writer’s Notebookia pääsääntöisesti blogitekstien ideapankkina ja runojen kirjoittamisen tukena. Lyhyitä tarinoita kirjoitan omaksi ilokseni kirjoitushaasteiden innoittamana. Tosin nyt olen kirjoitellut tekstejä enemmän niin, että niitä voi yhdistellä keskenään ja siitähän syntyisi novellinpoikanen… Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Onko sulla oma Writer’s Notebook tai haaveiletko sellaisen aloittamisesta?

Terkuin,
Pirre