Heips! Tänään kirjottelen teille lyhyesti mun suuresta intohimosta eli neulomisesta. No okei, neuleisiin liittyvästä muistivihkosta, ehkä jopa bujoksikin voisi tätä kutsua. Mulla on tähän tarkoitukseen Chic Companylta ostettu viivallinen vihko. Etukannen sisäpuolelle liimasin kirjekuoren, jonka sisällä on pakettikortteja. Laitan niitä sitten kiinni neuleisiin, jotka menevät esimerkiksi lahjaksi, tai ovat tilaustöitä. Niihin on näppärä kirjoittaa esimerkiksi pesuohjeet.
Viime vuonna, kun ostin keittiövaa’an, innostuin myös pitämään lankatilastoa. Tähän merkkailen ostetut ja saadut langat ja tottakai sitten neulotut, myydyt ja lahjoitetut myös. Kuun lopussa lasken yhteenvedon plussista ja miinuksista, sekä myös lankojen senhetkisen kokonaismäärän. Viime vuonna tavoitteenani oli saada alle 7 kilon varasto, ja tämän vuoden alusta minulla oli sitä yli kilo enemmän kuin viime vuoden alussa. Hups. Ja tottakai myös tänä vuonna on lankatilasto samalla tyylillä. Lisäksi myös merkkaan seuraavalle kuulle, paljonko on mahdollisuus ostaa lisää. Tavoitteena on ostaa maksimissaan puolet siitä määrästä, mikä edelliseltä kuulta on jäänyt miinusta. Eli siis, kun tammikuussa tuli miinusta 1060g, niin helmikuussa pystyin ostamaan 530g. Mutta eihän se sitten todellisuudessa mennyt niin…
Lankatilastojen lisäksi mulla on bujossa ylhäällä minulle läheisten ihmisten jalkojen koot ja lempivärit. Sieltä voi sitten vaikka lahjasukkiin katsoa tarvittavat tiedot. Myös omien sukkien silmukkamäärät löytyy eri lankavahvuuksille. Meillä on tänä vuonna ”neuleyhteisössä” myös neulebingo, johon lähdin mukaan. Tässä ei sen kummempia palkintoja tai muita jaella, on vain ehkä mukavampi tapa seurata niitä omia käsityötavoitteita tavallisen listan sijaan.
Sitten on tietysti myös lista keskeneräisistä neuleista, ja tämän vuoksi minulla onkin käytössä Pilotin Frixionin poispyyhittävä kynä. Neuleyhteisössä meillä on myös kaleja (knit along) eli yhteisneulontoja. Olen listannut itselle mieluisia kaleja ylös, joihin sitten osallistun.
Vihkon loppupäästä alkaen olen washeilla kiinnittänyt niinsanottujen luksuslankojen (käsinvärjätyt etupäässä) vyötteitä, eli kääreitä missä on langan tietoja.
Toivottavasti tästä sai käsityökaverit ideoita omien neulebujojen toteutukseen. Omanihan on varsin ”koruton”, mutta ihan yhtälailla tätä voisi tuunata ja koristella mieleisekseen.
Olen planneroinut vasta varsin lyhyen aikaa ja pyörinyt harrastelijapiireissäkin vain reilun vuoden ajan. Käsillä itse tekeminen, askartelu ja tuunaus ovat kuitenkin olleet osa elämääni jo pidemmän aikaa. Käydessäni läpi vanhoja lapsuuden tavaroitani, löysin kahdenkymmenen vuoden takaisia, itsetehtyjä kalentereita eli tietyllä tavalla harrastus on pysynyt mukana läpi nuoruuden ja aikuiseksi kasvaessa.
Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut laittaa isoja summia tähän harrastukseen: en siis ole se harrastaja, joka tilaa useampaa kuukausiboksia ja tilailee uutuustarroja kuukausittain kokoelmaansa. Tästä syystä esittelenkin tässä postauksessa oman tapani planneroida hyödyntäen lehtileikkeistä tehtyjä tarroja. Tämän lisäksi käytän muitakin tapoja, mutta tätä voin lämpimästi suositella sellaisille, jotka kaipaavat vähän vaihtelua tuunaamiseensa, mutta eivät ole valmiita laittamaan useita kymppejä uusiin tarvikkeisiin.
Lehden, josta haluat leikata leikkeitä (itse valitsin tätä blogikirjoitusta varten Yhteishyvä-lehden satunnaisen numeron)
Sakset
Paperiliimaa
A4-kokoista kopiopaperia
A4-kokoista tarrapaperia
Värikopiokoneen
Aloitan käymällä lehden läpi ja katsomalla, mitä herkkuja ja yllätyksiä sieltä mahtaa löytyä. Erityisesti minua kiinnostavat hieman epäselvät muodot ja pinnat sekä suttuiset kuvat ja kuvitukset, joita pääsee hyödyntämään luovasti omassa koristelussaan. Tässä vaiheessa en vielä ryhmittele leikkeitä tai mieti, mihin tarkoitukseen juuri tätä kuvaa voisi käyttää (sen aika tulee myöhemmin), vaan leikkelen lehdestä kaiken minua jollain tavalla kiinnostavan. Yleensä tarkistan ennen leikkaamista sivun toiselta puolelta, etten vahingossa turmele jotakin mielenkiintoista kuvaa sivun takapuolelta.
Tässä kohtaa voit hyödyntää omaa makuasi: itse tykkään leikata leikkeistä eri muotoisia enkä harmistu, jos ne eivät sellaisenaan vielä ole esimerkiksi full boxeja tai “kaupasta ostetun” washitarran standardipaksuisia. Mikään ei kuitenkaan estä leikkaamasta lehtileikkeitä suoraan esimerkiksi omaan kalenteriin sellaisenaan sopiviksi, mutta mikäli haluat jättää enemmän tilaa mielikuvitukselle, saksi lehdestä ihmeessä täysin eri kokoisia kuvia ja päätä vasta myöhemmin, millä kaikilla tavoilla haluat niitä käyttää.
Kuten kuvasta näkyy, oma kasani on epäselvä ja muodot täysin mitä sattuu – juuri tyylilleni ominaisesti. 🙂 Lehdistä voi helposti leikata myös viikolle sopivat päivänumerot, mutta tämän lehden numeroiden fontti ei kutkuttanut mieltäni, joten jätin tämän välivaiheen toteuttamatta. Mikäli kohdalle osuu silmää miellyttävä fontti, suosittelen ihmeessä nappaamaan myös numerot mukaan ja hyödyntämään myöhemmin.
Kun olen tuhonnut lehden eikä sieltä löydy enää leikattavaa, aloitan sommittelun paperiarkeille. Sommitteluun on varmasti monta tapaa, mutta itse hahmottelen samantyyppiset kuvat yhdeksi arkiksi. Tällä tarkoitan, että nappaan esimerkiksi pitkät suikulaiset washilierot yhdeksi arkiksi, pienet decokuvat yhdeksi, mahdolliset numerot ja tekstit yhdeksi jne. Näin löydän tarrat helpommin myöhemmin. Valintaa voi kuitenkin tehdä monella tapaa ja suosittelen miettimään, millainen on omasta mielestäsi hyvä tapa järjestää tarrat. Yksi luonnollisesti heti mieleeni tuleva on järjestellä leikkeet niiden värien mukaan.
Päädyin tekemään neljä erilaista arkkia: 1) washisuikaleet, 2) mielenkiintoisimmat kuvat/pinnat, 3) kuvituskuvat eli esim. decoiksi sopivat ja 4) maisemakuvat. Näiden rajat ovat vähän häilyvät, mutta koen, että samantyyppisiä kuvia on helpompi koostaa kokonaisiksi arkeiksi.
Tämän jälkeen liimaan arkeille sommittelemani kuvat. Koitan olla jättämättä isoja välejä, mutta joskus varsinkin sekalaisten kokoisten kuvien mahduttaminen tuottaa vähän hankaluuksia. Luulen, että pidempään harrastellut saa jopa mieletöntä iloa siitä, että saa palapelimaisesti mahdutettua mahdollisimman monta kuvaa samalle arkille.
Kun arkit ovat valmiit, kopion tarrat värikopiokoneella. Ennen kopiointia tarkistan, ettei kopiopinnalla ole likaa tai esimerkiksi hiuksia, jottei tarroihin jää ylimääräistä roskaa (been there, done that). Samaten tsekkaan, että ostamani tarrapaperi sopii kopiointikoneeseen.
Tässä kuvassa vierekkäin tarra-arkki (vasemmalla) ja alkuperäinen kopiopaperi, johon lehtileikkeet on liimattu. Kopiointivaiheessa pystyy vielä säätämään värejä, joten samasta arkista saa parhaimmassa tapauksessa monta erityylistä versiota. Tällä kertaa tyydyin vain kopioimaan perusasetuksilla arkit, sillä värit kiinnostivat minua jo tällaisinaan.
Ja vihdoin päästään tuunailemaan! Tarrat leikataan saksilla haluttuun muotoon ja käytetään osana plannerointia. Liimapinnan paljastamisessa kannattaa olla tarkkana, sillä mikäli teet tämän kovakouraisesti, jää tarran kulmaan ruma jälki.
Ja kuten yleensäkin, käytin aukeamassa lähinnä vain “mielenkiintoisimmat kuvat” -arkkiani, joten loput jäävät hyödynnettäväksi myöhemmin. Numerotarrat olen tehnyt jo aiemmin ja lisäksi hyödynsin niiden alla puoliympyröiksi leikattuja Søstrene Grenen tarroja. Käytin myös kahta eri washiteippirullaa. Itseni tuntien aukeama täydentyy vielä lisää washilla ja tarroilla, mutta tässä nyt ensimmäinen versio tarratuunausaukeamasta, olkaa hyvä! 🙂
Muita vinkkejä tarrojen tekoon:
Lehtileikkeet ovat vain yksi tapa tarrojen tekemiseen, voit myös piirtää tai maalata itsellesi kivoja tarroja
Pilasitko kuvan leikkaamalla vinoon? Ei haittaa! Itse rakastan “epätäydellisiä” tai “väärinleikattuja” kuvia ja käytän niitä tarra-arkeissani ja askarteluissani mielelläni. Mikäli tyylisi ei ole liian siloteltu, hyödynnä myös mokat!
Itse rakastan toistoa kalenterisivuissani, joten otan tarra-arkeista yleensä useamman kopion ja hyödynnän samaa kuvaa useamman kerran, jopa samalla sivulla.
Mikäli kopiot tarrat itsellesi esimerkiksi skannattuna kuvana sähköpostiin, voit laatia itsellesi sähköisen kokoelman itse tekemistäsi tarroista, lajitella ne sinulle sopivalla tavalla ja tulostaa vain ne tarrat, joita milloinkin tarvitset. Näin sinun ei tarvitse ylläpitää isoa fyysistä tarrakokoelmaa. Tarrat toimivat liimalla, joka kuivuu omia aikojaan, jolloin fyysisten tarrojen elinkaari on rajallinen, toisin kuin digitaalisesti säilytettyjen tarrojen.
Miten osaan valita oikean tarrapaperin? Kokeilemalla! Myös kirjakaupassa/askartelukaupassa osataan varmasti auttaa, jos lähdet ostamaan tarrapaperia kivijalkaliikkeestä. Tärkeintä on varmistaa, että tarrapaperi sopii käytettävissäsi olevaan kopiokoneeseen.
Onko sinulla kätköissä jo vähän vanhempaa tarrapaperia, jonka liima on kuivahtanut? Jos haluat todella omaperäisen lookin tarroille, kannattaa kokeilla myös vanhemman tarrapaperin käyttämistä. Lopputulos ei kuitenkaan ole ennalta-arvattavissa ja saatat joutua liimaamaan paperiliimalla tekemäsi tarrat paikoilleen. Itselläni kokeilu kuitenkin kannatti ja tarroista tuli mielettömän kivoja!
Tekijänoikeuslain mukaan toisen teosta (eli tässä yhteydessä esim. valokuvaa) saa kopioida omaan käyttöön. Huomioithan siis toisen työn ja hänen oikeutensa tehdessäsi tarroja – tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei itseleikattuja, toisen kuvista tehtyjä tarroja voi ilman lupaa esimerkiksi myydä muille. Yksityiseen, omaan käyttöön niitä voi kuitenkin tehdä.
Lisää itsetehtyjä tarroja käsitteleviä postaksia Kalenterimanian blogissa:
