Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Materiaalit kotoa – bullet journal

Olen aina ollut hamsteri. Hamstraan lehtileikkeitä. Silppuan luetut lehdet ja mainokset hyvin pian, sitten siirrän ne lehtienkeräyskoriin. Nyt vallitsevan tilanteen, korona-viruksen, takia vältämme turhaa liikkumista, joten tämä sopii oikein hyvin kotona pysytteleville tuunailijoille. Tämä sopii niille ketkä ovat taloudellisesti tiukilla, ovat no-spendillä, haluavat kierrättää tai saada uutta inspiraatiota. Tämä tapahan käy aivan jokaiseen planneriin. Minulla on käytössä bujo, eli bullet journal. Annan tässä nyt omia hyväksi havaittuja ideoita ja niksejä, kuinka saa pienellä budjetilla ja kierrättämällä tuunailtua omaa planneria. Tarvitset vain liimaa ja sakset, sekä kauhallisen inspiraatiota matkaasi.

Olen omaan bujooni hyödyntänyt tilausten mukana tullutta materiaalia. Tässä on isosta kirjekuoresta revitty pohja. Vihkokaupan tilauksen mukana tullut ihana inspiraatiokortti sattui kuin nenä päähän värien puolesta, joten kiinnitin sen liimalla ja parilla palalla washia. Right after Sunda -tarratilauksen mukana oli nimeni kirjailtu nätisti tilausvahvistuksen toiselle puolelle, joten leikkelin sen irti. Näin sain pienellä vaivalla luotua oman kansilehteni bujoon. 

Jatkoin kirjekuoresta inspiroituneena sen silppuamista. Tästä tuli maaliskuun kuukausiaukeama. Kirjekuorena toiminut paperi oli tietenkin ryttyinen ja saanut osumaakin matkalla minulle, aina parempi niin. 

Rutistelin sitä vielä enemmän nuhjuisemmaksi ja hankasin sitä kevyesti. Kirjoitin päälle tikkukirjaimin kuukauden nimen (en omista kaunista käsialaa, joten tämä sopi hyvin rosoiseen pohjaan). Seuraavaksi pengoin jälleen laatikoitani. Löysin lapseni tekemän paperin johon hän oli kokeillut leimojani. Tämä sopi täydellisesti tähän! Pari tarraa, pala washia… Valmis!

Seuraava onkin hauska, nimittäin suklaalevyn mukana tullut folio! Rypistelin myös sen, se vielä tuoksui vienosti suklaalle joten oli kirjaimellisesti nautinnollista toteuttaa tätä. Epäröin miten tavallinen puikkoliima tätä pitelee, turhaan. Se pysyy hyvin! Dymo-tarram taakse laitoin varmuudeksi kaksipuolista teippiä pysyvyyden maksimoimiseksi. Tästä tuli pienellä vaivalla hieno otsikko bujooni! Nuunan sivu päästi hieman kahvitahraani edelliseltä sivulta läpi, mutta sointuu kivasti tuon folion kanssa.

Entäpä viikkoaukeamat? Niihin saan inspiraatiota silpuistani. Se myös luokittelee millä värimaailmalla luon bujooni viikkoaukeaman, ja mitä se sisältää. 

Alla pari esimerkkiä. ”Meidän perhe” teksti on leikattu aikakausilehdestä ja sen kaveriksi sopi toinen lehtileike ja post-it lappu. Keskityn tällä aukemalla omaan perheeseeni ja sen kehumiseen. Aion kehua heitä sillä viikolla ja kertoa heidän vahvuuksiaan, tämä aukeama muistuttaa minua siitä. Ja jo tulevien muistojen kannalta tykkään paljon tästä. 

Mitä voin hyödyntää? Ihan kaikkea! Minulla on iso paperikassi, jonne olen kerännyt silppuani, suklaalevyn kääreitä, ja jopa grillikanan ympärillä ollutta ulointa paksua valkoista pakkauspaperia. Olen säästänyt lasteni tekemiä ”heippa-lappuja”, sekä tyhjän topsipakkauksen koska siinä oli kaunis kuviointi. 

Kun repii, silppuaa, leikkaa, värjää hieman esim. mustetyynyllä paperin reunoja, saa erilaisia ”pintoja” ja struktuuria pienellä vaivalla. Liimaile päällekkäin, vinottain, lisää pari tarraa…

Välillä ajattelen, että enhän minä tällä tee mitään, mutta se hetki tulee vielä myöhemmin. Minulta löytyy yli vuosi sitten silputtuja asioita, jotka vielä odottavat omaa hetkeään. Laitoinpa nyt äskettäin bujooni päiväkirja-osioon lehtileikkeen, jonka olen jo kauan sitten löytänyt lehdestä. Nämä silput ja pohjat eivät ole ehdottomia, vaan minulla ne toimivat pienenä potkaisuna ja inspiraationa. Täytän bujoani paljon tarroilla ja washillakin. Tulet löytämään kuvia bujostani Kalenterimanian facebook-ryhmän albumeista.

-Elina 



Kalenterirauhan löytäminen yksinkertaisista asioista

Kalenteriharrastus usein alkaa varsin viattomasti yhdestä kalenterista, kenties jo olemassa olevan kalenterin koristelusta, tai jonkin ajanhallintasysteemin kokeilusta. Itselleni tässä ei koskaan ole ollut kyse tarpeesta tai halusta varsinaisesti askarrella, vaan ennenkaikkea elämän- ja ajanhallinnasta visuaalisesti viehättävällä tavalla.

Kuin huomaamatta hyllyyn solahtaa pari muistikirjaa lisää; työ- ja kotiasioille on erilliset kalenterit, kissalle, ruuanlaitolle ja positiivisille lauseille omansa. Erilaisia asioita seurataan erilaisissa vihkoissa, ja tulevan viikon tapahtumien päivittäminen kaikkialle vaatii aikaa, keskittymistä sekä suklaata. Ihanaa ja kivaa! Kunnes tulee se yksi sunnuntai kun ei ehdikään, ei jaksa, tai ei yksinkertaisesti huvita. “Tämähän on harrastus eikö, tarkoitus olla kivaa, päivitän kalenterit joku toinen päivä” ajattelee kalenterimaanikko ja hallinnoi valtavaa datamäärää päässään ja irrallisilla lippulappusilla.

Löysin itseni tuosta tilanteesta joku aika sitten. Oli tällaisia jaksoja ollut aina välillä eikä se mua haitannut juurikaan. Nyt kuitenkin havahduin – olin vaikeassa elämäntilanteessa, jota yritin epätoivoisesti hallita suunnittelemalla, listaamalla, ruksimalla tehtyjä, maalailemalla haaveita. Tein tätä niin moneen eri vihkoon ja kalenteriin, etten edes muistanut mitä kaikkea missäkin on. Olin juuri ottanut käyttöön aivan ihanan traveler’s notebookin, johon olin tehnyt itse kalenteria muutamalle kuukaudelle (siis todella fiksua ajankäyttöä.) Rakastin mun suunnitelmia ja sitä, että kaikki oli niin järjestyksessä edes paperilla.

Samaan aikaan se kaikki teki mut hulluksi. Yks lauantaiaamu istuin juomassa kahvia ja funtsin “mä tarvitsen tavallisen kalenterin”. Ja sellaisen ostin, Ajaston simppelin peruskalenterin. Todella tylsä. Todella tavallinen. Todella käytännöllinen, toimiva ja riittävän hyvä. Pakkasin kaappiin kaikki muut vihkot ja kalenterit, sekä suurimman osan teipeistä ja tarroista.

Kaikki tarvittava mahtuu tähän. Koristelen jos huvittaa, sillä mitä sattuu olemaan saatavilla. Ajatus on, että jos mun viikon suunnitelmat ei mahdu viikkoaukeamalle, niitä on liikaa. Ja tää toimii mulle, just nyt, tähän hetkeen.

Haluan kannustaa jokaista miettimään, miksi tekee mitä tekee, ja mitä siitä saa. Kalenteriaskartelu on siitä kiva harrastus, että voit tehdä siitä ihan sun näköisen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, eikä sun kalenterin tarvitse viehättää ketään muuta kuin sua.

<3 Susanna