Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!

Aurasta rengasplanneriksi

Näiden kolmen vuoden aikana, kun olen harrastanut aktiivisesti kalenterituunausta, olen käynyt läpi useita erilaisia kalenterin muotoja ja hairahduksia. On ollut monia osittain itsetehtyjä ja pari täysin valmista, mutta en ole koskaan jaksanut saattaa loppuun tai ollut näin rauhallisen innostunut asiasta.

Aloitetaan alusta, eli Aurasta. En ole eläessäni nähnyt mitään niin kaunista muistikirjaa kuin Aura. Se on ollut hankintalistallani jo vuosia, mutta mitään käyttöä en kuitenkaan ole sille keksinyt, ennen kuin näin yhtenä päivänä Kalenterimanian -ryhmän seinällä Auran sivut silputtuna rengasplannerin sivuiksi. Tästä alkoi tie vuoden 2021 kalenterille.

Tässä vaiheessa en siis tiennyt sen enempää, kuin että tästä tulee kalenteri ja näitä sivuja halusin käyttää. Päädyin paperikokoon B6, koska se oli helposti toteutettavissa A5- kokoisista sivuista ja saisin mahdolliset sivujen repeämät leikattua pois muistikirjan purun jälkeen. Halusin myös kokeilla kiekkoja, koska minulla ei ollut ollut vielä kalenteria niiden kanssa.

Leikkasin paperit oikean kokoisiksi ja rei’itin myös joka ikisen kiekkoihin sopivilla rei’illä. Ostin erilliset keskikokoiset metallikiekot.

Halusin ehdottomasti säilyttää Auran olemuksen uudessa plannerissani, ja säästin muistivihkon etu- ja takalehden. Harmikseni sen jälkeen kun olin saanut kaikki sivut rei’itettyä ja suurimman osan laitettua kiekkoihin, sivujen kääntely ja ylipäätään paperin liikuttelu kiekoissa ei ollut juuri ollenkaan mahdollista. Otin selvää mistä tämä kyseinen asia saattoi johtua ja huomasin harmikseni, että sillä lisäosalla, joka ostin olemassa olevaan rei’ittäjääni, tuli aivan liian pieni reikä paperiin ja paperi hankasi kaikella voimallaan vastaan. Tässä vaiheessa heitin kaiken seinään (kirjaimellisesti) ja päätin haudata koko helahoidon.

Sitten eräänä iltana, useampi kuukausi myöhemmin, etsiydyin Käsitellen-puodin nettikaupaan etsien konetta jolla pystyisi tekemään kierrevihkoja itse. Löysinkin sellaisen, ja ostin saman tien, ihan muuhun tarkoitukseen, kun tämän vihkon tekemiseen. Mutta samalla kun avasin pakettia, jossa kone tuli, koin valaistumisen. Tällä saan tehtyä vihon, josta tykkään. Tällä mä saan ne Auran sivut taas käyttöön.

Kaivoin kaiken esille säilöstä jonne olin ne tunkenut kesän ajaksi, ja rupesin taas leikkelemään paperia. Leikkasin paperista juuri sen verran, että vanhat reiät leikkautuivat pois. Ei yhtään enempää, koska en halunnut hukata enempää paperia näistä kauniista sivuista joihin olin rakastunut.

Leikkelin ja rei’itin sivut uudestaan. Hain todella kauan hilloamistani kätköistä kauneinta kartonkiani holofoliolla ja tein siitä kannet laminoimalla. Suunnittelin huolella mistä kohtaa paperia saisin parhaimman näköiset kannet, mutta rei’itys-vaiheessa rei’itin vahingossa takakannesta väärän sivun. Takakansi meni siis ylösalaisin. Sitä ei onneksi huomaa ellei tajua katsoa että teksti on väärin päin.

Asettelin paperit ja kannet auki oleviin kierteisiin. Laskin että tarvitsisin joka kuukaudelle aukeaman verran kuukauden aloitukselle ja 4 aukeamaa viikonäkymille. Laitoin myös useamman sivun kaikelle ekstralle kalenterin loppuun ja puristin kiinni. Näin jälkikäteen ajatellen kalenterin puristushetkellä hirvitti paljon enemmän, kuin parin viikon jälkeen.

Tadaa!!

Koska olen ihaillut paljon sellaisia kalentereita instassa ja muualla, jotka ovat pulleita ja täynnä kaikkea mahdollista koristetta, piti minunkin saada sellainen. Oltiin aiemmin kesällä retkellä Klemmarikellarissa ja siellä oli henkarissa frillanauhaa myynnissä. Rakastuin siihen vaikken silloin tiennyt että mihin sitä sitten tulisin käyttämään. Koska teippirolleri päätti loppua kesken kaiken ja se ei todennäkösesti olisi edes pitänyt frilloja kiinni sivuissa, päädyin ompelemaan ne kiinni koneella. Ompelin frillan joka kuukausiaukeaman reunaan, eli se toimii tavallaan tabina.

Tälläinen hän on tällä hetkellä, mutta seikkailuhan on vielä kesken! Olen sunnitellut ainakin tusinaa erilaista taskujuttua, asetaatteja, vellumeja sun muuta, mutta mitään en ole vielä saanut puristettua fyysiseen muotoon. Matka siis jatkuu.. Jos haluat seurata mun ja Auran yhteistä matkaa, se löytyy mun instagramista, niinkuin tämänkin postauksen kuvat ja tarkemmin joka vaihe kuvattuna.

Mukavaa joulun ajan alkua!
Rosanna
@duchessofplanner

Pitkään kypsytelty idea on puoliksi tehty

Valmistuin ammattikoulusta ompelijaksi vuonna -96 ja muistan kuinka jo niihin aikoihin mietin olisiko keinonahalle mahdollista maalata. Mielessä näkyi iltapuku korsettimaisella yläosalla, suurella maalauksella. Olin harrastanut öljyvärimaalausta pienestä pitäen ja ajatus näiden kahden taidon yhdistämisestä kutkutti. Se jäi kuitenkin kokeilematta, osin siitä syystä etten tiennyt mihin niin suuritöistä ja ”överiä” asua tarvitsisin eikä öljyväreillä voisi edes nopeasti testata ideaa, koska maali kuivuu niin mahdottoman hitaasti.


Ajatus kuitenkin muhi kaikki nämä vuodet mielessäni. Maalaamisen ilo hautautui kiireen alle kahdeksikymmeneksi vuodeksi vain herätäkseen uudelleen, kun kokeilin akryylimaaleja työpaikallani. Olen myös aina rakastanut tehdä listoja, keräillä kauniita vihkoja, tehdä käsitöitä ja tuunata kierrätysmateriaaleilla. Liityin Facebookissa Kalenterimanian ryhmään ja aluksi ihailin vain pitkään muiden upeita tuotoksia ja haaveilin. Siellä silmiini osui kauniita traveler’s notebookien kansia, ja tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut! Sopivan pieni materiaalinkulutukseltaan ja työmäärältään ja just sopivankokoinen maalaustestipohjaksi. YES!!


Hain samana päivänä pätkän valkoista keinonahkaa ja testasin heti kotiin päästyäni, miten maali siihen tarttuu. Ja tarttuihan se! Epäilin aluksi myös kuinka pystyn ompelemaan paksuja kerroksia kotikoneella ja tein yömyöhään testitilkun intoa puhkuen. Lisäsin kerros kerrokselta kangasta ja aina vaan kone kulki yli. Loistavaa!! Seuraavana yönä oli vaikea nukkua, kun visio kasvoi päässäni, enkä meinannut malttaa odottaa seuraavaa iltaa, että pääsisin kokeilemaan itse kannen ompelua.


Tiesin heti, että haluan kanteen naisen kasvot, joita olen nyt muutenkin innostunut maalaamaan. Etsin netistä ideoita ja suurimman vaikutuksen teki nuoren Dimitra Milanin työt, ja päätinkin ottaa yhdestä hänen värikkäästä työstään mallia. Lisäksi halusin kukkasia ja niihinkin hain mallia netistä.

Tarvitsin myös kovikkeen kansien sisään, ne leikkasin edullisesta muovikansiosta. Sitä käytin myös kulmien muodon kaavana. Olin jo ostanut muutaman 11X21 cm vihon, ja niitä mallailemalla piirsin kankaalle tulevan kannen muodon. Leikkasin muovikansion kauttaaltaan sentin pienemmäksi ja nuuttasin selkämykseen viivoja, jotta kansi pääsee paremmin taittumaan.

Tikkasin ensin pikkutaskujen taitteet, jonka jälkeen ompelin ne kiinni sisäkansiin leveä hymy huulillani. Ompelin päällikanteen vahvikkeen selkämykseen ja lopuksi yhdistin kannet toisiinsa. Aloitin alaosasta takaa ja yläosan taakse päästyäni sujautin muovin sisälle ja tikkasin reunan loppuun.


En ollut perfektionistina täysin tyytyväinen reunoihin, ne kun eivät millään täysin pysy samassa linjassa taskujen ja muiden paksujen kerrosten kohdalta. Saksilla niitä on vaikea saada siistittyä ja meinasi jo usko mennä ja parku tulla. Sitten muistin askarteluvuosieni luottovälineen. Kirurgiveitsen! Niitä myydään apteekissa ja ovat luonnollisesti mahdottoman teräviä, mutta toimivat tässäkin. Pikkasen mua kyllä
huvitti, kun menin ”kirurgimaski” naamalla kysymään kirurgiveitsiä farmaseutilta, niin kuin olisin kokenut jonkun ammatillisen minäkriisin. Teki mieli kovastikin selitellä, mutta vielä niitä myytiin (jopa minulle maskeineni) eivätkä ole hinnalla pilattuja. Suosittelen kaikkeen pikkutarkkaan työhön. Niitä löytyy kahta eri kokoa, ainakin tästä meidän pikku kyläapteekista. Reiät kävin teetättämässä suutarilla, koska halusin niihin vahvikkeeksi pienet purjerenkaat, enkä luota itseeni niiden vasaroijana.


Kannet oli valmiina ja sitten alkoikin se jännittävin vaihe. Piirsin ohuella tussilla luonnostelut ja aloin rohkeasti maalaamaan. Täytyy sanoa, että vaikka se tuohon keinonahalle onnistuukin tehdä, on pinta haastavampi kuin canvas. Kun pohja ei ole huokoinen, niin maali ei sekoitu yhtään alla olevaan kerrokseen. Tuntui että maalasin monta kertaa täysin samaa kohtaa, tummensin ja vaalensin… ja taas tummensin. Se saattoi johtua myös siitä, että oon niin mahdoton nysväri.


Kukkia lisäilin yksi kerrallaan ja puntaroin jätänkö sen siihen vai maalaanko myös taustan? Kanssamaanikot ehdottivat, että jätän taustan valkoiseksi ja maalaan myöhemmin lisää, jos siltä tuntuu. Näin teen, koska just nyt tämä tuntuu aivan mun omalta, juuri tällaisena. Se siis on mahdollista, keinonahalle voi taiteilla. Tulin, näin ja koitin!

Ihanaa joulun odotusta kaikille!
-Jinna, kahden teinin ylpeä äiti ja luova maanikko


Muita töitäni ja valokuvausharrastustani pääsette halutessanne kurkkaamaan Instagram-tililtäni, joka löytyy nimellä jinsku.