Kategoria: 101

Keskiviikkoisin ilmestyvä vinkkipalsta 101.

DIY-paperi

Mainos: viira ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta.

Ostin jokunen aika sitten Suomalaisesta kirjakaupasta viiran eli paperinvalmistukseen käytettävän A5-kokoisen muotin. Se jäi kuitenkin useaksi kuukaudeksi odottamaan parempaa päivää hyllylleni, kunnes vihdoin päätin, että haluan tehdä tämän vuoden joululahjoihin kortit ihan alusta loppuun itse.

Paperin valmistukseen tarvitset seuraavat työkalut:

  • Viira eli kehikko, jolla paperimassa nostetaan vedestä
  • Laakea vesiastia, jossa viira mahtuu liikkumaan
  • Alusta, esimerkiksi pyyhe tai lakana
  • Pesusieni
  • Sauvasekoitin ja pieni astia tai vaihtoehtoisesti blenderi
  • Kierrätyspaperia (itse käytin mainoksia ja sanomalehteä, valkoisempaa paperia saa esimerkiksi flush&go paperihylsyistä tai ihan kopiopaperista, mikäli sitä raaskii tähän tarkoitukseen käyttää) tai valmista paperimassaa
  • Halutessasi voit lisätä paperimassaan myös esimerkiksi elintarvikeväriä, glitteriä tai kuivattuja kukkia

Huomautan heti alkuun, että vaikka paperin tekeminen itse oli yllättävän helppoa, se on myös erittäin sotkuista puuhaa. Koska käytin sanomalehtipaperia, käyttämäni kulhot imaisivat sanomalehden värit heti naarmuihin, eivätkä usean pesukerran jälkeen enää lähteneet puhtaaksi, joten en suosittele kulhoiksi mitään perintöastioita. Myös paikka kannattaa valita hieman sen perusteella, että pientä sotkua on tiedossa.

Mikäli sinulla ei ole käytössä valmista paperimassaa, tehdään massa ensi alkuun. Minä hyödynsin tähän tarkoitukseen paperisilppuria, mutta riittää kun paperi revitään käsin pieniksi, noin postimerkin kokoisiksi paloiksi. Tämän jälkeen paperi peitetään vedellä ja annetaan olla ja tekeytyä mieluusti yön yli. Varmasti hätäisemmille tekijöille muutaman tunnin likoaminenkin toimii, mutta massa kannattaa tehdä hieman pienemmissä erissä.

Kun paperit ovat lionneet yön yli, voi aloittaa itse massan teon. Lionneet paperit nostetaan pieneen kulhoon, jossa ne sauvasekoittimella muussataan ihan hienoksi. Tässä voit myös käyttää esimerkiksi blenderiä isomman määrän hienontamiseen tai jos sauvasekoittimessa ei riitäkään teho. Itse otin noin kourallisen per survomiskerta, jotta terä ei menisi missään välissä tukkoon paperimassasta.

Kun massa on valmista, päästään itse paperin tekoon! Vesiastiassa olisi hyvä olla vettä sen verran, että viira peittyy helposti ja sitä pystyy siellä liikuttelemaan (itsellänihän kävi niin, ettei viira mahtunut koko kehikon kanssa astiaan, mikä oli isoin talostamme löytyvä, joten jouduin hieman improvisoimaan tässä vaiheessa). Veteen sekoitetaan massaa ja hämmennetään sen verran, että massa on tasaisesti levinnyt koko astiaan. Oikean määrän massaa suhteessa veteen kyllä huomaa muutaman ensimmäisen yrityksen jälkeen. Ja totta kai mitä paksumpaa paperia haluat tehdä, sitä enemmän massaa pitää olla suhteessa ohuempaan paperiin.

Huljuttele viiraa hieman vedessä ja nosta se sen jälkeen ylös, niin että massa on asettunut tasaisesti kehikolle. Itse jouduin tässä vaiheessa siistimään reunoille jääneet massat, sillä kehikko ei tosiaan kokonaisuudessaan mahtunut vesiastiaani. Valuttele suurimmat vedet pois, jonka jälkeen kippaa paperi kuivumaan lakanan päälle: käytin itse huonossa kunnossa olevaa lakanaa, jonka alle laitoin vielä muutaman pyyhkeen imemään kosteutta. Ennen kehikon nostamista pois, taputtele sienellä suurimmat kosteudet pois, jonka avulla paperi myös irtoaa helpommin viirasta.

Lisää veteen taas massaa tarvittaessa, sekoita hyvin ja upota viira taas astiaan. Toista niin pitkään, kun massaa riittää tai olet tehnyt tarpeeksi itsellesi paperia. Ylijääneen massan voit kuivata ja jättää odottamaan seuraavaa kertaa! Anna paperien kuivua rauhassa yön yli.

Valmiin paperin väri riippuu tosiaan paljolti siitä, millaista kierrätyspaperia massa on lähtökohtaisesti ollut. Koska omassa massassani pääpaino oli sanomalehtipaperilla, väri on vahvasti harmaa. Itse tehty paperi on kuitenkin aina joka kerta eri näköistä, mikä tekee koko projektista hauskaa ajanvietettä. Osan tekemästäni paperista käytin tosiaan joulukorttien tekoon ja osa jää odottamaan käyttöä kaappiini.

Oletko joskus tehnyt itse paperia? Jos et ole, niin suosittelen kokeilemaan! Tätä voi tehdä jopa koko perheen voimalla. Leppoisaa loppuvuotta kaikille!

– Laura S.

Liima-suolakirjoitus

Mainos: Tacky glue ja musteet ostettu Klemarikellarista. Vesivärit Gansai tambi ostettu Suomen taidetarvikkeesta.

Surffaillessani Instagramin ihmeellisessä maailmassa eteeni tuli video jossa kirjoitettiin liimalla, mikä sen jälkeen kuorrutettiin suolalla. Kirjoitus viimeisteltiin värjäämällä suola vesivärillä tai mustetipoilla. Päätin, että tästä pitää ottaa selvää.

En tiennyt tarkkaa menetelmää, mutta päätin kokeilla sen enempää googlaamatta. Kirjoitin Tacky gluella sanan (varmasti mikä tahansa juokseva askarteluliima käy) ja kaadoin suolaa päälle. Käänsin paperin ja varistelin ylimääräisen suolan pois ja värjäsin vesiväritipoilla kirjoituksen. Liima ei ehtinyt kuivua ja se levisi suolan alla ja suola liukeni vetiseksi. Liimaa oli ehkä liikaa ja vesiväri liian märkää.

Uusi yritys! Tein kaksi kirjoitusta ja kaadoin kasan suolaa päälle. Tällä kerralla jätin ylimääräisen suolan tekstin päälle ja annoin kuivua rauhassa, ainakin puoli päivää varmuuden vuoksi. Ei, tämä ei ollut hyvä, koska suola keräsi liimasta kaiken kosteuden ja oli nyt yksi iso möykky. Kuolen nauruun!

Kaadoin suolan pois ja sain osan möykystä rapsuteltua irti. Nyt suolaa on ainakin enemmän liimassa kiinni, jonka oletin olevan hyvä juttu, ”Enemmän värjäyspintaa” ajattelin. Totuushan on se, että suola alkoi varista poi kuivumisen vuoksi. Se olisi kai selkeästi kaivanut väriä aiemmin, jotta suola hieman liukenisi ja kovettuisi?

Noh, kolmas kerta toden sanoo, vai sanooko? Vaihdoin liiman Erikeeperiin ja koitin olla kirjoittamatta liian paksua ääriviivaa. Laitoin suolan heti ja annoin kiinnittyä vain muutaman kymmenen sekunnin ajan, kunnes varistelin suolan pois. Nyt minulla oli kaksi testattavaa, kaksi eri liimaa jotka olivat erilaiset, kuiva sekä tuore liima. Toiseen tekstiin testasin vesiväriä ja toiseen mustetta. Nyt muistutin itseäni ettei saa uittaa, vaan pikku hiljaa värjätään kohta kerrallaan ja annetaan kuivua.

Kuvan valkoisella korttipohjalla on tuore Erikeeper ja mustalla kuivunut Tacky glue. Testasin Love-teksteihin mustetta ja sydämiin vesiväriä. Ero on selvä, muste levittyi paljon tehokkaammin suolan kautta tekstiin laajemmalle alueelle. Vesiväriä sai töpöttää ja pelätä, ettei vettä tulee liikaa. Se, että oliko liima kuivaa vai tuoretta ei ollut minusta eroa, kuivassa oli vaan vähemmän suolaa jäljellä. Kuivuttuaan värjäämisen jälkeen teksti on kovaa ja pysyy hyvin kiinni. Pitää kuitenkin varoa taittamasta korttia, ettei teksti lohkea.

Tämän postauksen aikana kertyneiden havaintojen perusteella paras tapa oli ohut liimavana, joka heti peitetään suolalla ja noin 20 sekunnin päästä kaadetaan pois, sekä värjätään melko heti musteella varovasti. Erikeeper toimi ehkä paremmin vaikka muuten käytän aina Tacky glueta.

Hauska efekti, mutta kestävyydestä en tiedä vielä. Mitä tästä testauksesta opimme? Aina ei mene niin itsevarmasti sukkana maaliin kuin luuli, mutta harjoitus tekee mestarin. Eli rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja ja älkää luovuttako, vaikka aluksi menisi hieman metsään.

Kivaa kässäkeskiviikkoa – Linksu