Kategoria: 101

Keskiviikkoisin ilmestyvä vinkkipalsta 101.

Kalenterit ja ajankäyttö

Kuvissa näkyvä Merkityksellisten hetkien vuosi 2024 -kalenteri on saatu yhteistyössä Hidasta Elämää kanssa.

Tervehdys sinne ruutujen toiselle puolen! Tänään päästään pohtimaan ajankäyttöä kalenteriharrastukseen liittyen ja jaan teille muutaman pienen vinkin omasta ajankäytöstäni.

Ainakin itse huomaan ajattelevani helposti niin, että aikaa ei ole kalenterille tarpeeksi ja lähtökohtaisesti tällöin jäävät kaikki pienetkin koristelut tekemättä. Aikaa saattavat syödä niin työkiireet, arjen askareet, muut harrastukset kuin myös omat energiatasot ja jaksaminen.

Ensimmäinen vinkki onkin stressittömyys. Kalenteri ei pahastu, vaikka tekisit aukeaman loppuun jälkeen päin. Tärkeintä on käyttää kalenteria itselle sopivalla tavalla ja toisinaan se voi olla juuri sitä menojen ylöskirjaamista tai toisinaan runsasta koristelua. Kalenteriharrastuksen päätavoite on palvella itseä ja omia tarpeita sekä tuottaa iloa sen kalenterin käyttäjälle.

Seuraava hyväksi todettu asia on pienten hetkien hyödyntäminen. Vaikka siinä pienessä hetkessä ei ehtisi loihtia vuosisadan parasta aukeamaa, voi niitä menoja ja fiiliksiä kirjata ylös siitä huolimatta. Mikäli tuntuu, että kalenteriin ei halua koskea ennen sitä hetkeä, kun on aikaa tehdä kokonainen aukeama, voi kirjoittaa erilliselle paperille ja lisätä ne kalenteriin myöhemmin. Tätä varten voi vaikka ottaa erillisen muistikirjan, jota käyttää asioiden ylöskirjaamiseen. Mikäli tuntuu omalta, voi myös kantaa pientä pussukkaa mukana, jossa on muutama kynä, washi tai vaikka tarra-arkki ja näin madaltaa kynnystä kiireen keskellä.

Tärkeä muistutus on armollisuus. Armollisuus itseä, omaa tekemistä ja kalenteria kohtaan ovat tärkeässä asemassa, kun kiire ja stressi painaa. Kalenteriharrastuksen ei pidä olla suorittamista ja sen tulisi tuottaa iloa ja hyvää fiilistä. Jos luo paineita harrastusta kohtaan, voi samalla luoda kalenterin koristelusta itselleen mörön ja sen myötä suuren esteen mielessään kalenterin koristelulle.

Arjen muuttuessa myös kalenterirutiinit muuttuvat. Onneksi kalenterien kanssa touhuaminen ei ole sidottu tiettyyn kellonaikaan, vuorokauden hetkeen tai edes tiettyyn viikonpäivään. Näissäkin muutoksissa nousevat tärkeään asemaan armollisuus, stressittömyys ja kalenteriharrastuksen monimuotoisuus sekä kalenterin monet ulottuvuudet. Kalenterin ulottuvuudet siinä suhteessa, että kalenteria ei ole pakko täyttää tietyllä tavalla tai tietyssä järjestyksessä.

Muista, että kalenteri on just sua varten ja saat tehdä sitä omalla tahdillasi. Toisinaan aikaa on enemmän ja toisinaan painitaan kiireen keskellä. Tärkeintä on kuitenkin nauttia koristelusta ja tuoda iloa itselleen.

Armollisin ja keväisin terkuin, Terhi

Plan with kolmevuotias

Helou helou helou! Ryhmässä jo yhden kuvan tämän aukeaman aloitusvaiheesta julkaisinkin, ja täältä pesee lisää tuunaustodistusaineisto-kuvia postauksen kera. Huhtikuun alkupuolelta löytyi siis taannoin kalenteristani tyhjä viikkoaukeama, jonka annoin lapseni (liki) vapain käsin tuunata. Tarvittiin kuulemma kyniä, tarroja ja pitkiä tarroja, joten niitä kaivelin esille. Pitkien tarrojen oletin tarkoittavan washiteippejä, ja ainakin ne tuntuivat tarvikkeina taiteilijalle kelpaavan.

Alkuun oli selkeästi tärkeää aloittaa kynillä. Pohjakerrokseksi ensimmäinen sivu saikin koristeeksi muotokuvat meidän perheemme jäsenistä. Myöhemmin kaikki 3 hahmoa kyllä peittyivät liki kokonaan washin, eli siis ”laastarin”, alle. Missä lie suuronnettomuudessa olivat raukat olleet…

Washia ja kynäilyä lisäiltiinkin seuraavaksi vuorotellen sivuille, kunnes oli aika viimeistellä sivut tarroilla. Kunniapaikalle pääsi lapsen lääkäristä palkinnoksi saamista tarroista toinen, ja kieltämättä hieman meinasin liikuttua kun noin suuri aarre luovutettiinkin äidin kalenterin koristeeksi.

Tarkkaa oli se, että pilvi- ja aurinkotarrat menivät ehdottomasti yläreunaan. Eihän siitä nyt mitään tulisi jos yhtäkkiä pilvenhattarainen keikkuisi maantasossa, jestas sentään! Koristelumestari olisi halunnut palavasti saada aukeamalle norsu-tarran, mutta valitettavasti allekirjoittaneen jemmoista ei sellaista löytynyt. Päädyimme lopulta kuitenkin sovussa kompromissiin eläintarrasta ja orava kelpasi.

Tälläisissä lennokkaan runsaissa tunnelmissa siis elin kalenterin kanssa viime kuun alussa. Yllättävänkin paljon jäi vielä kirjoitustilaakin – ainakin työvuorot mahduin merkitsemään!

-Inka