Kategoria: 101

Keskiviikkoisin ilmestyvä vinkkipalsta 101.

Tuunausvaraston penkomista uutta kalenteria varten – AJ

Uuden kalenterin aloittaminen on aina hieno juttu jo itsessään, mutta minulle paras osa tätä prosessia on omien materiaalivarastojen penkominen uutta alkua varten! Itse monesti aloitan tämän vaiheen jo silloin, kun kuumeisesti odotan uutta kalenteriani saapuvaksi. Tämä on siis hyväksi havaittu keino lievittää odotuksen tai sitten uuden kalenterin kanssa vauhtiin pääsemisen tuskaa!

Ihan ensimmäisenä etsin tyhjän rasian tai laatikon. Plannereiden mukana tulevat laatikot tai kauppiailta tulleet lähetyslaatikot ovat oikein hyviä tähän tarkoitukseen. Sitten alkaakin armoton penkominen!

Ensimmäisenä käyn läpi tarrat. Nappailen sieltä täältä sekä tarralehtiöt että yksittäiset tarra-arkit mukaani. Yleisesti ottaen tarroja toki voi hyödyntää todella monipuolisesti, mutta joskus sattuu eteen jokin tietyntyyppinen tarraperhe, jolle ei ole hetkeen ollut käyttöä, mutta nyt se sytyttääkin uudella tavalla!

Kun tarra-arkisto on käyty läpi, koittaa muiden koristeiden vuoro! Tässä ylempänä on oikein hyvä esimerkki värimaailmalle uskollisesta toiminnasta. Kultaa, ruusukultaa, tummaa ja valkoista. Tämä ei ollut edes suunnitelma vaan kasa syntyi penkoessa. Nappailin vain fiiliksen mukaan laatikkoon sellaista, jota ajattelin haluavani käyttää kun tämän vuoden plannerini saapuisi. Kun saalis on saatu, niin niitäkös sitten hypistellään koko se pitkä odotus, että pääsisi aloittamaan!

Olen sellainen tuunaaja, jolle kokonaisuus merkitsee paljon. Otan arjessani paljon valokuvia ja ei ole mitään mikä miellyttäisi enemmän silmää kuin harmoninen kokonaisuus. Sellainen, jossa jokainen pieni juttu on kuin tehty juuri siihen! Nämä ovat aina makuasioita ja kauneus on katsojan silmässä, mutta nimenomaan: jokainen tekee omalla tyylillään. Tämän tavoitteen lisäksi olen sellainen, että jos ja kun ihastun uuteen kalenteriin tai ideaan, sen ympärille muodostuu hyvin nopeasti kokonainen teema. Tämä teema vaatii toteutuakseen juurikin niitä erilaisia osasia: joskus niitä täytyy varta vasten hankkia ja joskus taas yllättävän paljon sopivaa materiaalia voi löytyä ihan sieltä omista jemmoista! Kannattaa siis säännöllisin väliajoin vähän penkaista, mitä sieltä omista kätköistä itse asiassa jo löytyykään.

Milloin sinä olet viimeksi penkonut omat tuunausvarastosi oikein kunnolla?

-AJ

Muistikirjasta kalenteriksi

Tämä on tarina muistikirjasta ja miten siitä tuli sivut kalenteriin. Kuten kaikki parhaimmat sadut alkaa tämäkin tutuilla sanoilla… Olipa kerran kaunis pistesivuinen muistikirja, jonka sivut oli liimattu niin huonosti kiinni kansiin, että kun sen sivuja käänsi, irtosivat ne ihan itsestään.

Muistikirjan omistaja päätti repiä kaikki sivut irti kansista ja hyödyntää ne uudessa kalenterissaan, jossa ei vielä ollut muuta kuin välilehdet. Tuumasta toimeen ja oikein varovasti sivu kerrallaan hän irrotti ne kansista ja laittoi sivuun odottamaan jatkokäsittelyä.

Viimein kaikki sivut oli irrotettu ja päästiin asioissa eteenpäin. Hieman sivujen reuna kärsi irrottamisesta ja jäi epätasaiseksi. Tämä harmitti ensin muistikirjan omistajaa, mutta hetken asiaa mietittyään, päätti hän rei’ittää juuri epätaisaisen reunan, jolloin se häiritsisi mahdollisimman vähän käytössä.

Aina ei kaikki mene kuin Strömsössä, jonka omistajakin sai huomata. Muistikirjan sivujen rei’ittäminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Ylläolevan kuvan rei’ittäjä liittyy oleellisesti asiaan. Ensimmäisen sivun reiät olivat nimittäin tuplasti haluttuja suurempia. Seuraavan sivun hän rei’itti perusrei’ittäjällä ja innoissaan teki muutamat ylimääräiset reiätkin, kun ei ollut riittävän huolellinen papereita rei’ittäessään.

Sivujen rei’ittämisen hankaluudesta suivaantuneena omistaja päätti vielä kerran vaihtaa rei’ittäjää. Tällä kertaa hän valitsi yksireikäisen lävistäjän. Vaikeuksien kautta voittoon, omistaja totesi tuskanhien karpaloidessa otsallaan.

Viimein kaikki oli hyvin ja sivut rei’itetty valmiiksi. Nyt omistajalla oli uusi, hieno kalenteri ja kauniit pistesivut siihen. Sen pituinen se satu.

-Piia