Heippa! Juuri kun sitä luulee saavuttavansa kalenterirauhan, jostain piilosta hyppää uusi ja ihmeellinen kalenteri, nimittäin personal size on tullut Personal Plannerin valikoimiin!
Olen aina, siis lähes aina ollut henkeen ja vereen bujoilija, koska se on jotenkin luontevampaa kuin laittaa tarroja, teippejä, saatikka sitten piirrellä valmiskalenteriin. Mulla oli joskus Personal Plannerilta A5-kokoiset insertit ja rengasplanneri, mutta kuten olen näin myöhemmin todennut, A5- koko on mulle liian iso!
Bujosta löysin tämän vuoden alussa B6- koosta rakkauden ja huomasin että personal-kokoiset kannet ovat samaa kokoluokkaa kuin B6 -koon muistikirja. Olen nyt ihan innoissani tästä, olen niin kauan haaveillut rengasplannerista kaikkineen tilpehööreineen ja nyt mulla oli jopa kannet valmiina (Webster’s Pages, jotka joskus ostin Kalenterimanian kirpulta, enkä koskaan löytänyt käyttötapaa) ja luotto, eli Personal Planner, on ottanut valikoimiinsa personal-koon! Olen enemmän ja vähemmän jo tulostellut kuvia, viikkoaukeamia, trackereita, välilehtiä… ja oih, Personal Plannerini tuli pari päivää sitten postissa, alkaa tosin vasta joulukuusta, mutta ei se mitään, asia hoidossa.
Entä muuta? Mietitkö, että onko minulla enää vain yksi planneri? Kyllä minulla on mukana vielä Ajaston Color A6-koossa, myös ensi vuodelle on bujoa aloitettu, mutta ei suuremmin. Voipi olla että bujo jää hetkeksi taas taka-alalle koska rengasplannerissa on paljon muokkausmahdollisuuksia, voi myös olla että lähempänä joulua innostun myös sitä väsäilemään. Ehkä palaan kertomaan teille muutaman viikon-kuukauden päästä, miten on lähtenyt elo rengasplannerin kanssa kulkemaan.
Eli kaikkien lukuisten Happy Plannerien, valmiskalenterien, Hobon, you name it, jälkeen on myönnettävä, että kalenterirauhaa ei ole vieläkään saavutettu. Ehkä vielä…
Miten löysit Kalenterimanian? Näin aikoinani, jo vuonna 2016, amerikkalaisen vloggaajan Youtube-videossa koristellun Erin Condren -kalenterin. Siitä inspiroituneena ryhdyin tutkimaan, löytyisikö Suomesta harrastajia. Löytyi. Olin välillä muutaman vuoden pois harrastuksen parista ja yhteisöstäkin, mutta noin vuosi sitten löysin tieni takaisin.
Kolme tarviketta, joita ilman et tule toimeen kalenteria tuunatessa? Washiteipit ja musta kuitukärki- tai kuulakärkikynä. Saattaisin pärjätä näillä kahdellakin. Nykyisessä kalenterissani kuitenkin päivät ja kuukaudet on nimetty sekä ranskaksi että englanniksi, ja olen tavannut peittää nämä pienet tekstit suomenkielisillä tekstitarroilla.
Tarrat vai washit? Mieluiten sekä että, mutta jos on pakko valita, washeista ei luopuisi. Olen kyllä nähnyt yhteisössä upeita kuvia pelkillä tarroilla koristelluista kalenteriaukeamista. Jos en käyttäisi lainkaan washeja, yhdistäisin tarroihin varmaan enemmän vesivärejä ja kuviopapereita.
Toistuva elementti kalenteriaukeamissani ovat: Washiteipit. Yleensä aloitan tuunaamisen valitsemalla kaksi washiteippiä, yhden kirjavan ja kuvioidun ja toisen kuvioltaan neutraalimman (esimerkiksi ruudullisen). Aukeaman väriteema rakentuu usemmiten valitsemieni teippien pohjalle.
Silloin harvoin kun washit pitkästyttävät, leikkaan kuvia ja revin suikaleita aikakauslehdistä. Niinä ajanjaksoina, kun käytössäni on ollut vähemmän rahaa materiaalihankintoihin, olen käyttänyt eniten lehtileikkeitä. Sekin on ollut ihanaa.
Lempikynäsi? Kaikenlaisia kyniä on vuosien varrella tullut kokeiltua, mutta useimmiten löydän kädestäni tutun, turvallisen ja edullisen Stabilon kuitukärkikynän, jollaisilla värikoodasin Spurtti-lukuvuosikalenteriani jo yläasteikäisenä.
Käytän paljon myös Ballografin klassista kuulakärkikynää, johon hiljattain ostin mustan musteen sinisen loputtua. Se on ollut jo muutamia vuosia onnenkynäni, joka on kulkenut mukana työpaikoilla, kotona, matkoilla ja tärkeissä tilanteissa. Onko kenelläkään muulla onnenkynää?
Lempiwashiteippisi? Yksittäistä teippiä on mahdotonta nimetä. Ruutuwashit ovat tällä hetkellä läsnä lähes kaikissa kalenteriaukeamissani, mutta eniten olen mieltynyt kukka- ja luontoteemaisiin washeihin ja murrettuihin sävyihin. Vähiten washikokoelmaani kuuluu hempeän pastellisävyisiä teippejä, mutta kyllä sisäinen pikkutyttöni satunnaisesti niilläkin tuunailee.
Mikä oli ensimmäinen kalenteri, jota muistat tuunanneesi? Aivan aluksi aloitin tuunaamisen noin A6-kokoiseen, tuolloin käytössä olleeseen pystypäiväiseen kalenteriini. Laukussa kuljetin vielä pienempää kalenteria, josta tuunasin lähinnä kannet.
Pian sain kuitenkin eräältä manialaiselta lahjoituksena keltaiset, personal-kokoiset Filofax-kannet, joihin suunnittelin ja tulostin itse sisällön. Voi, miten hullaantunut olinkaan tuolloin uuteen harrastukseni! Olin ensimmäisen maniavuoteni Filofax-tyttö, kunnes tempauduin pariksi vuodeksi bujoilun maailmaan.
Pidätkö samoista väreistä, teemoista ja elementeistä muutenkin elämässä kuin mistä kalenterituunauksessa tykkäät? Ehdottomasti. Elämässäni on selkeitä värikausia. Tällä hetkellä rakastan murrettuja sävyjä ja luontoteemoja. Sisäinen lapseni kaipaa myös pieniä tyttöjä sivuille. Vaaleanpunainen on väri, jota kalenterissani ja muussakaan elämässäni ei juuri näe.
Teetkö kalenterimerkinnät etukäteen vai jälkikäteen? Sekä että. Pyrin koristeluissani kulkemaan viikon tai pari reaalielämää edellä, jotta ehdin nauttia koristeluista. Ajoittain en muista tai jaksa koristella etukäteen, ja silloin koristelen kuluvalla viikolla tai vaikkapa pari viikkoa jälkikäteen.
Merkitsen työ- ja vapaapäivät sekä sovitut menot kalenteriini etukäteen, mutta kirjoitan ja kuvitan tarroilla sinne myös jälkikäteen merkitykselliseltä tuntuneita arjen tapahtumia. Se toimii siis myös mikropäiväkirjana, josta voin jälkikäteen tarkastaa, mitä viikon aikana tulikaan tehtyä – se auttaa minua hahmottamaan omaa arkeani.
Onnistumisesi kalenteriharrastuksessa? Tämä on vaikea kysymys. Ehkä onnistuneeksi voi kutsua jokaista sellaista tuunaushetkeä, joka auttaa irtautumaan stressistä ja ahdistuksesta. Onnistumista on myös se, kun valmis kalenteriaukeama hymyilyttää tai miellyttää omaa silmää – kun kokonaisuus tuntuu harmoniselta tai siinä on jokin mukava yksityiskohta. En tarvitse onnistumisen kokemukseen muuta. Toisinaan hyvin onnistuneita aukeamia on mukavaa jakaa muillekin. Palaute kannustaa jatkamaan.
Kalenterirauhani näyttäisi… Kalenterirauha on prosessi, ei pysyvä asiaintila. En ole koskaan ostanut kahta samanlaista kalenteria peräkkäisinä vuosina. Sellaista rauhaa en kaipaisikaan, johon ei mahtuisi vaihtelu.
Tällä hetkellä käytössäni on Rhodian vertikaalinen, A5-kokoinen viikkokalenteri ja läjä kauniita muistikirjoja eri tarkoituksiin. Ensi vuodeksi tilasin B6-kokoisen Wonderland 222 -viikkokalenterin. Uskon, että se vie minut ainakin hetkeksi lähemmäs kalenterirauhaa, sillä sen lopussa on rutkasti sivuja listoille ja seurantataulukoille, joita olen nyt ripotellut eri muistikirjoihini.
Unelmakalenterini olisi… B6-kokoinen valmiskalenteri, jossa olisi hieman joustavat, kauniisti kuvioidut kangas- tai keinonahkapintaiset kannet ja kuminauhasulku. Kuukausinäkymiä en kaipaa, joten ne saisivat puuttuakin. Viikkonäkymä olisi vertikaalinen ja ruudutettu, ja jokaisella aukeamalla olisi tilaa viikkokohtaisille muistiinpanoille. Rakastan Rhodian paperia, koska se tuntuu mukavalta iholla ja kestää hyvin myös vesivärejä. Pinnoitettu paperi olisi siis jatkossakin valintani, mutta ei haittaisi, vaikka paperi ja koko kalenteri olisi hieman ohuempi. Toisaalta kaipaan myös muistiinpanosivuja kalenterin loppuun, mikä hieman vesittää toivettani ohuesta ja kevyestä kalenterista.
Mikä on paras asia Kalenterimanian yhteisössä?
Yksittäistä asiaa on hankalaa nimetä, mutta olen kokenut maniayhteisön avoimeksi ja vastaanottavaiseksi yhteisöksi, jossa jokainen saa tuunata ja jakaa kokemuksiaan juuri sellaisena kuin on sillä hetkellä. Kalenterikuvien jakaminen toiselle on siitä hassu juttu, että samalla tulee usein jakaneeksi toisille myös pienen palan arkeaan ja elämäänsä, vaikkei kirjoittaisi viestikenttään sanaakaan. Kalenterimaniassa kohtaa monenlaisia ihmisiä, elämäntilanteita ja tapoja olla luova. Minusta se on kaunista.
Terveiset muille harrastajille Ihanaa lähestyvää syksyä, ihanat kanssatuunailijat! Toivottavasti harrastus antaa teille jatkossakin paljon ilon ja oivalluksen kokemuksia.
