Searching for "mistä tunnistat kalenterin"

Mistä tunnistat Caritan kalenterin?

Tämän postauksen kirjoittaminen pakotti oikeasti tutkiskelemaan omaa kalenteria ja pohtimaan, mitkä asiat ovat minulle tyypillisiä ja tärkeitä kalenterissani. Se oli aika hauskaa ja jopa hieman silmiä avaavaa, sillä tajusin olevani aika kaavoihin kangistunut ihminen.

Aloitetaan väristä. Minun kalenteri tunnistaa siitä, että se ei ole koskaan räikeä. Rakastan murrettuja värejä, erityisesti tummia ja maanläheisiä, ja kalenterissakin se näkyy. Tämän vuoden kalenterini, A6-kokoinen Wonderland 222, on aivan ihana tumma metsänvihreä, enkä edes harkinnut muita värivaihtoehtoja sen nähdessäni. Kalenterissani on myös viininpunaiset, hieman ruskeaan taittavat kannet.

En ole koskaan ollut mikään kauhean hyvä kansien taskujen koristelija eivätkä nämä nykyisetkään nahkakannet ole sisäpuolelta varsinaisesti mitenkään kuvaukselliset. En osaa pitää niitä järjestyksessä tai visuaalisesti kauniina. Se mitä taskuista kuitenkin lähes aina löytyy, on jotain pientä ”tilpehööriä”. Nyt taskuissa on pari nättiä klipsiä, minun silmääni miellyttävä die cut, jota en ole raaskinut käyttää koristeluihin ja pienen pieni linnunsulka. En edes muista, mistä olen sulan alunperin saanut, mutta rakastan sulkia.

En ole henkeen ja vereen vaaka- tai pystypäiväihminen, joten siitä minua ei tunnista. En ole myöskään vannoutunut yhdenlaisen tai tietyn kokoisen kalenterin käyttäjä, vaikka tämä A6-koko onkin nyt ollut tosi kiva. Koristelutyylini on kuitenkin ollut jo pitkään melko yhtenäinen, ja siitä pystyin löytämään paljon itselleni sopivia tunnuspiirteitä.

Hurahdin maalaamiseen kolmisen vuotta sitten ja siitä lähtien kalenterini sivuilla on aina nähty maalauksia tai muuten vaan maalien käyttöä osana koristeluita. Voisin siis todeta, että minun kalenterini tunnistaa vesivärimaalauksista. Joskus ehkä käytössä ovat muutkin maalit, mutta pääasiassa nykyään vesivärit.

Yksi selkeä aukeamillani toistuva elementti ovat washiteipit. Saattaa minulla olla satunnaisesti sellaisia viikkoja, joissa ei ole washin washia, mutta yleensä se on ensimmäinen asia, josta lähden liikkeelle. Toinen lähes yhtä varma ovat tarrat. Haluaisin käyttää enemmän erilaisia materiaaleja viikkoaukeamien teossa, mutta washiteipit ja tarrat ovat kyllä ne kaksi, joita minun kalenterissani näkyy eniten. Ne ovat helppoa ja kiireisen arjen keskellä säästävät aikaa. Lisäksi niitäkin on olemassa niin paljon erilaisia, että kaikki aukeamat eivät silti näytä keskenään samanlaisilta.

Viimeisimmäksi tunnuspiirteeksi haluan nimetä runsauden. En nyt puhuisi suoranaisesti no white space -tyylistä, sillä kyllä sivua jää aina näkyviin. Koristelutyylini on kuitenkin suhteellisen runsas ja minua joskus suorastaan ahdistaa, jos aukeamalle jää selkeitä tyhjiä aukkoja. Ne täytänkin yleensä sitten joillain täysin satunnaisesti valituilla tarroilla. Minimalisti en siis todellakaan voi väittää olevani.

Siinäpä ne tärkeimmät minun kalenterini tunnuspiirteet olivatkin!

Ihanaa kesää kaikille!
Carita

Mistä tunnistat Tian kalenterin?

Mainos: Kalenteri 2024 saatu Ainoalta. Legami-kynät Suomalainen kirjakauppa.

Tänään on minun vuoroni kertoa mistä tunnistaa minun kalenterini! Uusi torstaihaaste kurkistaa kalenterimafian eli Kalenterimanian ylläpidon kalentereihin.

Kalenterini on viime vuosina vaihdellut ahkerasti eri yhteistöiden parissa, eikä siksi ole yhtä ja saamaa luottokalenteria, niin kuin osalla on. Pitkään on kuitenkin pysynyt kalenterista toiseen pystypäivät. Luottokalenterin sijaan koristelutapa on pysynyt aina melkein samana. Tyyli on voinut vaihdella, mutta aina ensin laitetaan washiteippi ja sitten tarrat. Tyylillisesti taas voi nähdä sateenkaarista mustavalkoiseen.

Kalenteriani selatessa täytyy todeta, että boxitarrat (tai leimat) ovat edelleen vakiovaruste. Boxeihin kirjaan pysyvät menot, kuten harrastukset ja lääkärikäynnit. Muuten teksti voi olla ns. ”vapaana” päivän kohdalla. Kynä joka kulkee mukana menossa ja jolla teen merkintöjä on nykyään aina pois pyyhittävä Legamin kynä, mutta lemppareihin kuuluu ehdottomasti kapea musta kuitukärkinen tai kuulakärkinen kynä. Kunhan se on musta!

Uusimpana tunnisteena kalenterissani on nykyään pieni jalkapalloleima, jonka sain ihanalta ryhmäläiseltä. Perheessämme asuu kaksi futaajaa, joten leimalle on ollut käyttöä, kun merkkaan treenit ja turnaukset. Jos totta puhutaan, teki mieli aloittaa postaus… ”kalenterini tunnistaa siitä, ettei sitä ole ketään ehtinyt tuunailla”… Ruuhkavuodet, apua! Kyllä tämä tästä ja onneksi kalenteri pysyy ja elää perhe-elämän kiireenkin keskellä.