Searching for "Hobonichi"

Matka Hobonichi-perheen jäseneksi

Moikka! Vähän jännittävää ja tämmösen postauksen tekeminen teille, mutta kerran sitä pyydettiin niin kokeillaan, mitä tulee.

Tärkeä virstanpylväs on ylitetty, jonka takia päädyin tätä teille kirjoittamaan, sillä ensi vuonna ensi kertaa minäkin kuulun Hobonichi-perheeseen. En kyllä muista millon, jos koskaan, mulla on näin ajoissa ollut seuraavan vuoden kalenterikuvio selvillä. Nyt mulla on ollut käytössä Ajaston Maker 2024 kalenteri ja se on ajanu asiansa. Viime vuonna rehellisesti en kerennyt tai jaksanut kauheasti kalenterin valintaa miettiä. Päädyin silloin ottamaan tämän, koska mulla oli vastaava kalenteri muutama vuosi takaperin ja siitä oli jäänyt hyvät mielikuvat.

Mulle on tärkeää että viikko on kerralla näkyvissä ja muistiinpanoille on tilaa. Tykkään kuukausiruudukosta ja tyhjästä tilasta. Innostun välillä astetta enemmän tekeen trackereitä ja ihan vakiona kulkee seurattavana useampia asia. Tämä innostumisjakso osottautui haasteelliseksi Makerissä tilan puutteen takia. Niinpä elokuun puolessa välissä rinnalle aloitin ensimmäisen bujon ikinä, käytössä Putinki Notebook. Ajatuksena että loppuvuoden voin tutustua käytännössä ja harjoitella bujon tekoa. Katsoa ottaako bujo tuulta alleen, jos innostus siitä jatkuu voisin 2025 nojautua bujoon enemmänkin muun muassa trackereiden kanssa. Toistaiseksi oon jäänyt koukkuun bujon tekoon. Päädyinkin hyvin nopeasti bujon aloittamisen jälkeen ajatukseen, että itse kalenteri tulevalle vuodelle voisi olla A5 pienempi. Bujo (A5) pysyisi kotosalla ja pienempi kalenteri kulkisi sitten kätevästi mukana.

Pitkän googlettelun, Kalenterimanian blogia ja Facebook-ryhmää tutkittuani huomasin mieltyneeni ajatukseen kalenterista koossa A6-B6 tai B6. Ajattelin etten halua kaikkien rakastamaa ohutta Tomoe River -paperia, mielikuva kynien läpitulosta hirvitti. Viikkoaukeaman näkymäksi halusin erilaisen kun Makerissä, sillä en osaa tarpeeksi hyödyntää sen jaoteltua muistiinpanotilaa. HP Mini dashboard layout oli mielenkiintoinen ja inspiroivan oloinen. 2025 vuoden kalenterissa oleva kuosi oli mulle ylitsepääsemätön ongelma, ei ollut yhtään minun näköinen. Paperblanks Midi oli vakavasti harkinnassa ja ajatuksena oli käydä fyysisesti tutkimassa se ja mahdollisia muita ehdokkaita.

Sitten siskolta tuli viesti;”Ootko ensi vuoden kalenterin hommannut”. Mullahan oli kaikki vielä enemmän tai vähemmän hakusessa joten sisko selvitti tilanneensa itselleen Hobonichi Techo Weeks Pistachio kalenterin. Pistaasikalenterin väri oli silmääni livenä kuulemma vihreämpi kuin verkkokaupassa ja kuulemma karmaiseva yhdistelmä nahkasten kansien kanssa. Siskolla ollut weeks vuoden kalenterina useamman kerran joten noita suojakansia hän ei tietenkään ollut vaihtamassa. Niinpä aloin tutustua kyseiseen kalenteriin.

Vihreä väri on ihan minun näköinen, sieltä löytyi kuukausille näkymät, viikko on yhdellä aukeamalla, kalenteri on pienempi kuin A5 ja nostalgisesti saisin sen siskolta. Riippuvuuteni paperikalenteriin ja sen tuunauksesta juontaa juurensa suoraan siskooni. Hän värkkäsi kalenterinsa kanssa ja yli kymmenen vuotta vakituinen joululahjani oli siskon mulle valitsema ja ostama kalenteri, jonka sivujen välistä löytyi jotain pientä, esimerkiksi inspiroivaa tekstiä. Toisaalta harkintaa ja epäröintiä weeksissä aiheuttivat etenkin kalenterin kapeus sekä siinä, kuinkas muutenkaan, oleva ohut Tomoe River -paperi. Testattiin mun suosikki kynät ja kerran ne ei tullu sivuista läpi, niin päätin haastaa itseni ja ottaa kalenterikseni tämän Hobonichin. Nopeasti innostuin kalenterista ja odotan et pääsen sen kanssa säätämään. Se on oikeesti näppärän kokoinen mukana kulkevaksi ja sieltä löyty ne mulle tärkeimmät pointit mitä kaipailin.

Hetken varmasti kestää että tottuu layouttiin sekä ylipäätään kalenterin rakenteeseen; alussa kuukausinäkymät, sitten viikot ja viimeisenä vapaat ruudulliset sivut. Aiemmin mulla on aina ollu ekana kuukauden kuukausinäkymä, viikot, ehkä pari vapaata sivua ja taas sama seuraavan kuukauden kohdalla. Kalenterin lopussa mahdollisesti tilaa muistiinpanoille. Nyt ajatukseen tottuneena mua innostaa toi rakenne, tosin jännitän vähän miten osaan hyödyntää lopun sivut. Nyt oonkin paljon etsiny inspiraatioksi kuvia miten tota weeksiä on muut käyttäneet. Oon myös ehkä vähän tilannut jotakin vain tota kalenteria aatellen.

Sisko tarjosi mulle weeksiin kirkkaita suojakansia jotka oli jäänyt hällä turhaksi. Ne halusin ehdottomasti. Mää olen semmoinen tuuliviiri että ajatus helposta matalan kynnyksen kalenterin ulkonäön muuttamisesta viehättää ja innostaa. Törmäsin tarraan joka huusi mun nimeä ja hommasin sen nimenomaan kalenterin kantta ajatellen. Kalenterista vaahtosin äidin, isosti askarteleva ihminen, kanssa kun puhe tuli kansista ja niiden tuunauksesta hän nappasi kasasta tommosen nahkajäljitelmää muistuttavan mustan paperin ja kysyi mielipidettä. Minä silmät kiiluen totesin et näyttäisi täydellisesti minulta kalenterissani. Varmasti astetta epätyypillisempi tämä minun taival vuoden kalenterivalintaan, mutta rehellisesti en kyllä voisi olla tyytyväisempi ja innostuneempi lopputuloksesta.

Aika näyttää miten bujon kanssa käy, mutta ainakin mulla on nyt ihan itseni näköinen kalenteri, jonka uskon täyttävän mun tarpeet paremmin kuin hyvin. Oon todella innoissani ja toivonkin teidän ensi vuoden kalenterien tuntuvan yhtä hyviltä ja innoittavilta valinnoilta!

Eve~

Kalenterirauha Hobonichien myötä

Ostin ensimmäisen Hobonichini 2021 syksyllä bullet journalini kaveriksi. Pitkään olin lueskellut keskusteluja eri kalenteriryhmissä tästä mielenkiintoisesta japanilaisesta kaverista ja tottahan toki piti lopulta tilata sellainen kokeiluun itsellenikin. A6 Dreamy soda, pelkkää rakkautta heti ensi kosketuksesta lähtien. Suureksi surukseni piakkoin huomasin etten saanutkaan sitä itselläni mitenkään päin toimimaan. Päiväsivut olivat sittenkin itselleni too much bujon lisäksi, enkä osannut mielestäni koristellakaan sitä omaa silmääni miellyttävästi. Käyttämättä siis suurilta osin jäi, mikä harmitti tietenkin tosi paljon. Hukkaan sekään ei kuitenkaan mennyt, sillä olen näin jälkeenpäin suunnitellut bujoilevani siihen joskus tulevaisuudessa, kun aikaa löytyy taas enempi.

Nyt viime syksynä alkoi Hobonichien maailma kummittelemaan mielessäni jälleen. Kaipasin valmista, kaunista kalenteria ja olin jo aiemmin mieltynyt japanilaiseen hillittyyn ja selkeään tyyliin. Weeks. Se alkoi tuntumaan The Kalenterilta. Viikkosivujen ansiosta olin varma että saan sen itselläni toimimaan A6-planneria paremmin. Niinpä tuli tilattua Paperimurusta Weeks Mega ”Happiness pink” sekä siihen sopivat Light in the Distance cover on coverit.

Olen ollut koko kalenterin pitohistoriani vannoutunut bujoilija, joten Weeksin piti tulla lähinnä siihen rinnalle kaveriksi, selkeäksi sellaiseksi. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan kun totesin, että nyt saa bujo siirtyä kokonaan sivuun ja panostan ainoastaan Weeksiin. Niin omalta jutulta se alkoi tuntumaan ensimmäisten merkintöjen ja koristelujen sekä helppouden myötä. Rightaftersundaylta saapui ihanat lilat kannet, vaaleansinisellä glitter-piparireunuksella.

Tykkään koristella kalentereitani tosi runsaasti ja näin teen myös Weeksin kanssa. Bujoilusta poiketen kuitenkin die cutsit ja koristepaperit jätän tämän kanssa mieluiten laatikkoon, mutta toki niitäkin sivuille välillä ilmaantuu. Myös Instax mini 11 -kameralla nappaamani kuvat päätyvät suurimmaksi osaksi Weeksin sivuja koristamaan.

Tavoitteena olisi, että vuoden loppuun mennessä jokainen sivu olisi enempi vähempi koristeltu. Tässä riittää haasteetta, mutta onneksi Kalenterimanian Facebook-ryhmässä on aina jokin tuunaus/doodlailu-haaste meneillään jos omat ideat loppuvat kesken.

Weeks kulkee mukana siellä missä minäkin ja näin ollen pääsi myös poseeraamaan kuopukseni kanssa synnärillä.

Vaikka Weeks on toiminut itselläni jo reilu kahden kuukauden ajan täydellisesti, aloin kaipaamaan sen rinnalle jotain lisää. Cousin alkoi pikkuhiljaa hiipimään alitajuntaan. Ja vaikka päiväsivut eivät toimineet kohdallani A6:ssa, alkoi mieltä kutkuttamaan ajatus päiväkirjan kirjoittamisesta sekä ajatus siististä, yksinkertaisesta ja neutraalista tavasta pitää kalenteria. Kuten todettu, rakastan Weeksini koristelua, joten sen muuttaminen minimalistisemmaksi tuntui enemmän kuin väärältä. Eipä mennyt aikaakaan kun Paperimurusta saapui elämäni ensimmäinen Cousin, ihanilla Minä Perhosen ”Hello Swallow” -kansilla.

Vanhemmiten olen oppinut kuuntelemaan omaa kuormitustasoani melko hyvin. Kun alkaa tuntumaan siltä, että nyt on ihan liikaa kaikkea tässä ja nyt sekä elämässä ylipäätään, on aika pysähtyä, rauhoittaa ympäristö ja vähentää minimiin kaikki ylimääräinen aistiärsyke, some mukaan lukien. Ja tässä on yksi niistä syistä miksi haluan pitää Cousinin mahdollisimman yksinkertaisena ja noh, tylsänä. Kun aivot ovat liian täynnä samoja merkintöjä mitä kalenterissakin (lisäksi vielä ne asiat jotka eivät päädy kalenteriin), on ihanaa katsoa päivän ohjelma yksinkertaiselta aukeamalta. Toki koristelen sitäkin vähintään tarroilla, mutta pyrin käyttämään niitä hillitysti sekä pitämään värimaailman seesteisenä, rauhoittavana. Aiemmin mietin jonkilaista värikoodia merkintöihin, mutta päädyin kuitenkin mustaan Zigin bimojiin, jonka pyhitin ainoastaan Cousinille.

Monta päiväsivua ehdin missata ennen Cousinin saapumista, mutta päätin että käytän ne myöhemmin hyödyksi raskausajan, synnytyksen sekä vauvan ensimmäisten viikkojen muisteluihin.

Näiden kahden ihanuuden myötä mulle laskeutui täydellinen Kalenterirauha 2023 ja uskon että tulen ensi vuodenkin viettämään Hobonichien kanssa.

Aurinkoista alkavaa kevättä kaikille! -Piritta