Positive vibes only! Tämän lauseen otin ohjenuorakseni aloittaessani maaliskuussa positiivisuus-muisto-kalenterin täyttämisen. Kyseiseen virkaan hankin Heidi Swappin Largen Memory Plannerin, mustavalkoraidallisena. Kurkkaus itse kalenteriin on tehty jo aiemmin *tässä postauksessa*, nyt keskitytään enemmän sen sisältöpuoleen!
Kun aloitin tämän projektin, tuntui pelkkien positiivisten asioiden kirjaaminen todella, todella haastavalta. Paljon helpommalta olisi tuntunut kirjoittaa niistä hetkistä kun kahvi loppui, miehen partakarvat lavuaarissa ärsyttivät ja makaronitkin paloivat kiinni kattilan pohjaan. Mutta juuri sen takia, että positiivisia asioita oli vaikeahkoa nähdä, koin tärkeäksi tämän kalenterin pyhittämisen vain sille. Jos en itse pakota itseäni löytämään positiivista puolta asioista, ei sitä tee kukaan, ja sitten synkistellään. Enkä enää halunnut synkistellä.
Alkuun merkinnät olivat hyvin, hyvin simppeleitä. ”Kahvia ja hetki kalentereita.” ”Tein hyvää ruokaa”. Pieniä, melko arkisiakin asioita loppujen lopuksi. Mutta tässä pätee se klisee penneistä ja miljoonien aluista; pienistä huomioista on kasvanut kokonaisuudessaan hieman positiivisempi asenne. Ja ei, en vieläkään ole millään lailla positiivisuuden perikuva, ja edelleen mahtuu viikkoihin ärräpää-päiviä. Ja jos on oikein, todellllla paha päivä, saatan lätkäistä sellaiselle päivälle pelkkiä koristeita ilman tekstiä. Pikkuhiljaa elämä on alkanut tuntua ehkä hieman valoisammalta kokonaisuudelta, kun on opetellut kiinnittämään huomiota kaikkiin niihin pieniin asioihin, jotka kuitenkin ovat hyvin. Tulee edes joskus etsittyä sitä valokatkaisijaa sen sijaan , että suoriltaan alkaisi mököttää pimeydestä 😉
Isompiakin ahaa-elämyksiä on tullut tätä planneria täyttäessä muutamia, yhtenä niistä voisi mainita ”omakehun”. Olen siis opetellut kirjoittamaan välillä sanat ”Hyvä minä!” kalenterin sivulle. Jos takana on päivä jolloin sai paljon asioita tai askareita hoidettua, tai selviytyi suhtkoht kunnialla jostain haastavasta tai epämiellyttävästä tilanteesta. On tuntunut vapauttavalta tällä tavoin opetella ilmaisemaan ylpeyttä itsestään. Tästä on hyvä jatkaa töitä itsensä ja itsetuntonsa kanssa!
Jos olet pohtinut, että miten sitä saisi muokattua omaa ajattelutapaansa tai asennettaan positiivisempaan suuntaan, suosittelen ehdottomasti tälläisen projektin aloittamista. Ja kuten kalenterimaniassa muutenkin, tapoja on varmasti yhtä monia kuin meitä maanikoitakin. Eli jos idea kiehtoo, voit kokeilla alkuun vaikka lyijykynän ja ruutuvihkon kanssa miltä tämmöinen tuntuisi. Ja jos joku nyt lähtee tätä kokeilemaan, heitän haasteen; vaikka ensimmäiset päivät tai viikkokin tuntuisi tahmealta, jatka ainakin kuukausi ennen kuin päätät jatkatko. Vaikka alkuun tuntuisi to-del-la vaikealta ja ehkä hölmöltäkin kirjoittaa ylös pieniä kivoja asioita, sillä on yllättävän iso vaikutus ajatteluun! Alkukankeuden jälkeen ajattelu ja kirjoittaminen helpottuu kummasti, tai itse ainakin koin niin.
♥, Inka