Helou helou helou! Otsikkokin jo kertoo, että tässä postauksessa pohdin mitkä asiat kalenterissani tekevät siitä juuri minun kalenterini näköisen. Ensimmäiseksi tuli mieleen leopardikuvio, pinkki väri ja Mujin 0.38 geelikynä, kun mietin mitä minä usein käytän tuunailussani. Kun olin hetken selannut sekä nykyistä että paria vanhaa kalenteria, huomasin että löytyi sieltä muitakin toistuvia piirteitä.
Washeilla aukeaman tuunaamisen aloitus on vakiotapani aloittaa aukeaman täyttäminen, ja usein se tarkoittaa parin, kolmen eri teipin repimistä ympäri aukeamaa. Työvuorojen merkitsemiseen käytän paljon boksitarroja, ja kynillä tehtyjä vapaampia korostuskohtia. Työvuorot myös 98 % löytyvät pystysuuntaisten päiväboksien yläreunasta.
Kuukausiaukeamia yhdistää vahvasti yksi asia: se että niiden tuunailu on allekirjoittaneella aivan retuperällä! Kuukausiruudukko palvelee minua ensisijaisesti työvuorojen ja lapsen hoitoaikojen, sekä ennalta sovittujen erikoisempien menojen kirjauspaikkana. Sieltä lunttaan työvuorojani lapsen hoitoaikoja sähköiseen varausjärjestelmään naputellessani, sekä siirrän tuunatessa viikkoaukeamille tarvittavat menot. Se vähä tuunailu, mitä kuukausinäkymät osakseen saavat, rakentuu näiden merkintöjen ympärille ja hyvin hajanaisesti. Usein käykin niin että viikkoaukeaman tuunailussa tarra-arkkeihin jääneet ylimääräiset yksittäiset tarrat päätyvät johonkin kuukausiruudukkoon jälkikäteen – sinne mistä nyt sattuu sopiva tyhjä kolonen löytymään.
Ihailen suuresti esimerkiksi Janita V:n tunnistettavaa, yhtenäistä tuunailutapaa, mutten voi sanoa itse osaavani pysyä yhtä säntillisesti tietynlaisessa tuunailussa. Washit ja tarrat ovat ehdottomasti kalenterikoristuksieni kulmakivet, mutta aina silloin tällöin hurahdan kokeilemaan jotain muutakin sotkottelua. Välillä se tarkoittaa vesivärejä, joskus yksiväristä megatarroitusta. Ja ties mitä muuta tulee loppuvuoden sivuille vielä syntymään!
-Inka