Viimeiset kuukaudet mun elämä on ollut solmussa ja olen elänyt tuuliajolla, ja sen todella huomaa. Kalenterin koristelu laahaa monta viikkoa jäljessä ja kaikki kalentereihin liittyvä etsii kotona edelleen paikkaansa. Silti en tunne huonoa fiilistä tästä, sillä ymmärrän tämän vaiheen kestävän sen hetken ja arki alkaa kyllä tasoittaa tätä hullun myllyä.
Vaikka en ole ehtinyt kalenteria koristella, tuo Hobonichi elämääni paljon iloa. Se on söpö, ihana ja kätevä. Olenkin miettinyt, jos menisin myös vuoden 2024 tällaisella kalenterilla. Onhan tämä vienyt osan mun sydämestä.
Mainitsinkin perjantaipäiväkirjassa muutosta ja sen myötä uuden elämän alkamisesta. Se on tuonut mukanaan sen, ettei mun työpöytä ole vieläkään valmis tai tuunauskelpoinen. Uudessa kodissa järjestyksessä ovat alkovi, vessa, vaatehuone ja eteinen, seuraavana vuorossa olohuone ja keittiö. Olohuone tuo mukanaan myös askartelupöydän laittamista ja tavoitteena onkin saada askartelupiste seuraavaksi kuntoon.
Se, että olen innostunut uudesta elämänvaiheesta, on tuonut mukanaan pieniä haasteita. Milloin pidän viikoittaiset kalenterihetket? Milloin otan aikaa kalenterin koristelulle, kun elämässä on niin paljon koettavaa? Olen kuitenkin varma, että tämä kaikki tasoittuu seuraavan kuukauden aikana ja kalenteri pääsee taas väriloistoonsa tarrojen, teippien ja leimojen avulla.
Tärkeintä tässä kaikessa on se, että voin paremmin enkä tunne syyllisyyttä tuunaamattomuudesta. Tiedän, että tämä kaikki tasoittuu pian ja löydän uuden rutiinin kalenterihetkille.
Halauksin, Terhi