Ajattelin aluksi, että tämä postaus olisi erittäin yksinkertaista kirjoittaa, mutta kun lähdin miettimään, mikä tässä harrastuksessa on oikeasti ollut selkeä hitti tai huti, aihe tuntui yllättävän hankalalta.
Hitiksi muotoutuu kuitenkin uudesta innostuminen ja uskaltautuminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle. En edes muista kuinka kauan menin samalla tyylillä bullet journalia eli bujoa tehdessäni: washia ylä- ja alareunaan tai vaihtoehtoisesti molempiin reunoihin ja ehkä muutamaa sävyyn sopivaa tussia. Ja tämä kaava jatkui viikko viikon jälkeen. Myönnän, että aukeamat olivat huomattavasti nopeampia tehdä silloin, kun jokainen aukeama oli toisensa ”kopio”. En siis sano, että tässä tavassa on mitään vikaa, mutta huomaan, että nautin nykyään paljon enemmän aukeamieni tekemisestä, kun saan testailla uusia asioita, vaikka keskimääräinen viikkoaukeaman tekoon käytetty aika on tunti.
Olen viime aikoina inspiroitunut paljon musteiden käytöstä, varsinkin tuputtelemalla väriyhdistelmiä sivuille graafisiksi kuvioiksi tai vapaiksi läiskiksi. Olen heittänyt täydellisyydentavoittelun roskakoriin, kun innostuin Brushojen käytöstä. Ryhmän ihanista taideteoksista inspiroituneena hankin itselleni myös guassivärit, jotka vievät minut kauaksi omasta mukavuusalueestani, mutta en malta odottaa, että opin käyttämään niitä (tästä kenties lisää myöhemmin).
Tämän vuoden bujostani löytyy aukeamia, joihin en todellakaan ole ollut tyytyväinen, mutta joissa olen heittänyt kaikki ennakkoluuloni pois ja hypännyt suoraan sivujen kimppuun sen kummemmin ajattelematta tai harjoittelematta. Ja joskus tämä tekniikka on tuottanut hyviä tuloksia, joskus haluaisin vain liimata sivut yhteen.
Hudiksi nimeän askartelutavaroiden ostamisen vain ostamisen ilosta, tai sen takia, kun kaikilla muillakin varastot pursuavat toinen toistaan ihanammista tarroista, teipeistä ja muistikirjoista. Myönnän, että syyllistyn yhä tähän, mutta nyt omistusasunnon myötä minun on pitänyt lähteä tarkastelemaan omaa rahankäyttöäni hieman uudelta kantilta. Olen huomannut tuhlaavani aivan liikaa asioihin, jotka ovat kieltämättä älyttömän kauniita, mutta samalla myös asioita, jotka todennäköisesti tulevat pölyttymään kaapissani, koska en raaski käyttää niitä. En aio missään nimessä kieltää itseltäni ostamista, sillä tiedän ettei se toimi omalla kohdallani, mutta haluan herätellä itseäni siihen, tarvitsenko todella tätä tarraa tai kynää.
Tästä pääsemme hutiin numero 2: askartelutavaroiden hilloaminen. En voi olla ainoa, joka on syyllistynyt tähän samaan. Jokin tarra on vain niin kaunis, että sitä ei halua käyttää, tai säästelee sitä ihanaa arkkia johonkin erityiseen hetkeen, jota ei lopulta koskaan tule vastaan. Minulla on lukemattomia tarroja ja teippejä, jotka ovat kohdanneet tämän kohtalon ja nyt haluankin haastaa itseni, että oikeasti hyppäisin tuumasta toimeen ja yrittää käyttää näitä varastoja pois.
Aurinkoista päivää!
– Laura