Mulla tuli elokuussa arkeen aika iso muutos, sillä päätin lähteä opiskelemaan avoimeen yliopistoon työn ohella. Tämä on todella iso muutos, sillä en olisi ajatellut tähän ikinä lähteväni. Jostain syystä nyt tuli sellainen olo, että haluan ainakin yrittää onnistuisinko. Jännittää kovasti, pelkään epäonnistumista. Mutta tämä on hyvää siedätystä ja mulla on kuitenkin työ, joten ei tähän maailma kaadu.
Kun arkeen tulee mukaan näin iso uusi tekijä, täytyy sille raivata kalenterista tilaa. Mutta mistä nipistät pois, kun et haluaisi luopua vapaa-ajasta tai nukkumisesta. Saisinko vuorokauteen lisää tunteja? Onneksi suoritan opintoja monimuotona ja näissä on aikaa, mutta hävettää myöntää ensimmäisen kurssin luentojen olevan ohi ja en ole katsonut ensimmäistäkään kokonaan. Jostain syystä syyskuussa on ollut niin paljon muutakin menoa sovittuna jo ennen päätöstä alkaa opiskella, että en ole niitä viitsinyt perua. Loppuvuodelle pitää ottaa maltillisemmin tekemistä viikonloppuihin.
Alkuun aikataulut heittääkin varmasti häränpyllyä (onko se sanonta noin?), mutta sitten kun saa rytmistä kiinni elämä varmasti tasapainottuu. Mä olen vain niin malttamaton, että haluaisin olla jo siinä vaiheessa, missä en juoksisi pää kolmantena jalkana.
~ Laura H.