Oletko törmännyt siihen meemiin, jossa, karkeasti suomennettuna, sanotaan askartelutavaroiden ostamisen ja askartelun olevan kaksi eri harrastusta. Välillä ihan oikeasti tuntuukin siltä, koska itselle on ainakin kertynyt hyvin paljon erilaisia askartelutarvikkeita. On niin paljon kaikkia erilaisia tekniikoita, joita haluaisi kokeilla, mutta niihin tarvitsee erilaisia välineitä. Sitten aina välillä ”sortuu” niitä ostamaan. Kyse ei kuitenkaan ole yli omien varojen ostelusta vaan aina on ollut varaa ostaa kyseiset tarvikkeet. Esim. alkoholimusteet ja niihin sopiva paperi, akryylimaalit ja akryylikaatoon sopiva ohennusaine, stanssauskone sekä kaikki eri paperit jne.
Ongelmaksi onkin ennemmin muodostunut, mihin kyseiset tavarat mahtuvat. Säilytystila on rajallista, mutta kaikkea haluaisi kokeilla ja tehdä. Yksi isoista haaveistani on ollut jonkinlainen leikkuri, jolla voisin leikata vinyyliä tai tarroja. En ole kuitenkaan voinut sitä ostaa tilan puutteen vuoksi. Tulostimen ostin, koska sitä tarvitsee monessakin asiassa, mutta se vie pöydästäni jo kolmasosan. Välillä kaikkien tavaroiden kanssa käy niin, että ne vain leviävät joka paikkaan.
En tee itselleni lupausta ostoslakosta, sillä tiedän että se ei toimi. Mutta teen itselleni lupauksen, että harkitsen ostoksia ja niiden tarpeellisuutta. Tai pystyisinkö toteuttamaan tekniikkaa, jollain muulla tavalla. Sen lupauksen teen, että käyn omia askartelutavaroitani läpi vuoden aikana ja katson, mistä kaikesta voisi luopua. Se on vaikeaa, tiedän sen, sillä olen sitä aikaisemminkin tehnyt. ”Jos tarvitsenkin tätä jossain” tai ”tämä voisi olla vielä käyttökelpoista.” Olisipa minulla aivan järjettömän iso huone, vain ja ainoastaan askartelutavaroille sekä muille harrastustavaroille!
~ Laura H.