Rakas 2024,
en halunnut tehdä tälle(kään) vuodelle suuria ja elämää mullistavia lupauksia. En halua pettyä vuoden lopussa, jos syystä tai toisesta elämä ei olisikaan mahdollistanut niiden saavuttamista edes pieneltä osin. Sen sijaan olen reflektoinut viime vuoden tapahtumia ja niiden pohjalta pohtinut pidemmän aikavälin tavoitteita, joille en kuitenkaan ole uskaltanut antaa määräaikaa, ainakaan vielä.
Haluan tänä vuonna (ja tulevaisuudessa) keskittyä oman hyvinvointini parantamiseen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen puhunut blogissa Perjantaipäiväkirjoissani minuuden kadottamisesta äitiyden roolin alle, väsymyksestä ja masennusdiagnoosista. Työkiireiden takia loppuvuosi tuntui osaksi menevän kuin sumussa, nyt kun yritän muistella niitä paria kuukautta. Voin kuitenkin ilokseni sanoa, että olen lähtenyt vuoteen ihanalla energialla. Uudet kalenterini ovat inspiroineet minua hurjasti ja toivon, että saan kehitettyä niiden pariin joka ilta istumisesta itselleni rutiinin. Päivittäinen journalointi on selkeästi rauhoittanut iltojani ja toivon sen jatkuvan vielä pitkään.
Kotitöiden kasaantuminen on aiheuttanut aina minulle stressiä ja lopulta lukittautumista liian monen tehtävän edessä. Niinpä pidän peukkuja, että rutiini näiden hoitamiseksi löytyisi taas kerran. Olen yrittänyt kirjata kaikki pienetkin kotona hoidettavat asiat kalentereihin – sekä omaani että seinällä roikkuvaan perhekalenteriin – jotta minulla olisi selkeä deadline asian suorittamiselle. Olen myös huomannut, että äänikirjojen kuuntelu ”tylsien” hommien lomassa on myös auttanut hurjasti, joten toivon tämän kikan vielä toimivan pitkään.
Tavoitteeksi olen myös asettanut, että haluaisin löytää takaisin urheilun pariin. Tähän mennessä aikaikkunan löytäminen perheen, töiden ja muiden harrastusten välistä on tuottanut sen verran päänvaivaa, että olen luovuttanut ajatuksen suhteen. Mutta tiedän, että oloni sekä itsetuntoni paranisi huimasti, mikäli pääsisin takaisin saliharrastuksen pariin, oli sinne lähteminen kuinka hankalaa tahansa.
Ja tietenkään en halua unohtaa, että luonnollisesti toivon sinulta vuosi 2024 ihania hetkiä perheen kanssa. Kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa, ihania luku- ja askarteluhetkiä tyttären kanssa (ja mielellään välillä myös ihan itsekseni) ja muutenkin myös sitä rentoa ja aikatauluttamatonta oleskelua kotona ilman suurempia suunnitelmia. Joten vuosi 2024, olethan minulle tällä kertaa lempeä.
– Laura S.
P.S. Muun ylläpidon postaukset tämänkertaiseen torstaihaasteeseen löydät täältä.