Kuukausi: lokakuu 2023

Kalenterimatkani – Janita R.

Ylläpidon seuraavan torstaihaasteen pääsen aloittamaan minä. Tällä kertaa pohdimme omaa plannerointityyliä ja sen kehitystä. Lähdetäänpä siis havisuttelemaan vähän historian lehtiä mun kohdalta!

On oikeastaan aika hauskaa selailla vanhoja kalentereita opiskeluajoilta, oikein harmittaa tieto kaikista niistä lukiokalentereista joita ei enää ole tallessa. Tuolloin käytin paljon Stabiloita ja doodlailin merkintöjen viereen. Olisin mielelläni ottanut kuvan näiltä ajoilta, mutta minkäs teet! Lähdetään siis liikkeelle korkeakouluaikojen kalentereita. Pääsääntöisesti ne olivat mulla A5 -koon lukuvuosikalentereita, melko pelkistettyjä pystypäiväleiskalla jotta sain lukujärjestyksen, deadlinet sun muut mahtumaan ja selkeästi näkyville yhdellä vilkaisulla. Eli koulu ja funktuonaalisuus näkyi pitkälle. 

Välissä tuli kokeiltua bujoilua ja latasin siihen kauheat odotukset visuaalisesti kauniista kokonaisuudesta, unohtaen kokonaan pohtia mitä mä kokonaisuudesta tarvitsen. Sinne se kokeilu jäi alkutekijöihinsä koska en oikein koskaan saanut hommaa toimimaan. Olin myös tyytymätön siihen miltä lopputulos näytti. Sen voisi huoletta laskea omalta kohdalta epäonnistuneeksi kokeiluksi. Kuten ehkäpä myös (lukuisat) tarvikkeet joita on tullut ostettua niihin juuri sen jälkeen koskematta. Näihin kuuluu omalla kohdallani erityisesti kitit joita en koskaan oppinut käyttämään. Silti omistan niitä ihmeen paljon.

Bujon jälkeen tartuin Traveler’s notebookiin eli TN:n ja se kokonaisuus toimi mulla opiskellessa oikein hyvin. Kalenteri palveli taas omia tarpeita. Sain kurssimuistiinpanot ja kalenterimerkinnät yhdessä paketissa! TN:n kohdalla olin löytänyt tieni ryhmään ja asiat jotenkin loksahteli paikalleen. Hoksasin että jos haluan hommaan visuaalisuutta niin sen ei tarvitse tarkoittaa tarroja ja krumeluureja kalenterin sivuilla. Persoonaa kun voi ilmaista myös kansia koristelemalla.

Vuosien varrella tyyli on tavallaan muuttunut toki, mutta tässä entisiä plannereita selaillessa vahvistui myös ajatus siitä että olen löytänyt sen oman tyylini tehdä jo ajat sitten. Funktionaalinen ja minimalistinen tyyli toimii mulle parhaiten. Nykyään tekemisessä on myös ehkä enemmän rentoutta ja pienillä asioilla leikittelyä. Rentouden kautta on kasvanut myös halu kokeilla uusia asioita – enkä ihan samalla tapaa enää edes pelkää epäonnistumista. 

Miten teidän tyyli on ajan saatossa kehittynyt?

-Janita R.

Leimailua Dubloilla

Helou helou helou! Tämänpäiväinen blogipostaus on kerrassaan yksinkertainen idea leimailutaustojen tekemiseen sekä vallan oiva yhteinen askartelu taaperon kanssa toteutettavaksi. Mikäli taloudestasi löytyy Dublo-palikoita (tai miksei paikka perinteisiä pikkulegojakin), vesivärit sekä jonkinsorttinen suti, muuta ei tähän tarvitakaan.

Toki maalina voi käyttää myös paksumpia värejä, esimerkiksi akryylimaaleja, mutta itse päädyin vesiväreihin helpon putsattavuuden vuoksi. Olihan kanssaleimailijanani tosiaan oma reilun 2 vuoden ikäinen taaperoni, joten siististä tuunailutuokiosta ilman roiskeita ei todellakaan ollut mitään takeita…

Mutta itse asiaan! Tämä tekniikka ei vaadi monimutkaisia valmisteluita tai loputtomasti työvaiheita. Koko simppeli homma hoituu tarvikkeiden esille laiton jälkeen kahta asiaa toistamalla:

  1. Sudi pensselillä väriä Dublon haluamallesi puolelle
  2. Paina palikka paperiin!

Painelin kuvioita limittäin ja lomittain hieman eri kokoisilla ja muotoisilla palikoilla, ja palikoiden eri puolilla saadakseni paperiin niin reunojen ääriviivoja kuin pallukkakuvioitakin.

Luulen että nämä kaksi leimaillen täyttynyttä paperia löytävät tiensä ajan kanssa osaksi art journal-hommia. Mieleen jäi kytemään myös ajatus akryylimaaleilla saman kokeilemisesta, kunhan sille löytyy sopiva hetki ilman pikkuapurin läsnäoloa.

Ja kuten uumoilinkin, löytyi homman lopuksi väriä palikoiden lisäksi myös pöydästä, lattiasta sekä taaperon iholta. Keittiön pinnoille ja lapselle tarvitsi näyttää vain hieman babywipesia niin sotkut olivat historiaa. Bonusleikki lapsen kanssa hommaan ryhdyttyä syntyi mukavasti, kun Dublot pääsivät sukeltamaan kylpyyn tiskialtaaseen ja niitä sai antaumuksella tiskata!

-Inka