Kuukausi: elokuu 2023

Miran taidematka jatkuu

Mulla on ollut useamman vuoden Art Aqua -vesivärit kaapissa jemmassa, enkä enää muista mistä ne olen ostanut. Vesivärit ovat metallirasiassa ja sävyjä on yhteensä 48. Olen tykännyt näistä kovasti, nyt kun olen vihdoin uskaltautunut ottamaan ne käyttöön! Siveltiminä minulla on nyt käytössä Mont Marten Gallery seriesin Acrylic -sivellinsetti. Vihkona on tällä hetkellä Tigerin mustakantinen luonnoslehtiö, jossa paperi on 100g. Sitä ei ole tarkoitettu vesiväreilyyn ja paperi ei kestä isoa määrää vettä, mutta ei kuitenkaan mene kovinkaan pahasti kuprulle!

Nyt, kun olen saanut vähän tuntumaa vesiväreihin Personal planneriin taustoja tehdessä, niin olen uskaltanut kokeilla maalata muutakin. Alkuun jännitin piirustusten pilaamista väreillä, kunnes oivalsin, että kannattaa aloittaa vaalealla ja lisätä väriä kerroksittain. Joskus tulee vahingossa liian tumma viiva, silloin tilanteen voi pelastaa hellästi vedellä. Alkuun tein pitkiä siveltimenvetoja, koska ajattelin että se kuuluu asiaan, nyt kuitenkin olen tykästynyt tekemään enemmän ”pientä töpötystä” ja käyttämään sivellintä myös painamalla, jolloin jälki näyttää vähän roiskeelta.

Löysin sitten Pinterestistä kuvan, jonka halusin piirtää pieneen taidevihkooni. Se oli pitkään lyijykynällä hahmoteltuna, kunnes nyt tartuin vesiväreihin. Yleensä mulla on mielessä ihan erilainen lopputulos, kuin mitä se sitten loppujen lopuksi tulee olemaan, ja niin tässäkin kävi. Olin ajatellut tehdä vähän pyörremäistä ja utuista, mutta kun lähdin lisäämään värejä, siitä tulikin ihan kaikkea muuta!

Tummensin värejä kerros kerrokselta kunnes olin tyytyväinen. Tähän lisäsin vielä lopuksi vähän roiskeita. Alkuun minua harmitti kun niitä meni myös kasvoille, mutta pääsin onneksi nopeasti harmituksesta yli. Tämä on ollut ehkä mun isoin pelkoni, että pilaan piirrokset väreillä tai en muuten ole tyytyväinen lopputulokseen. Nyt olen tietoisesti yrittänyt löysätä vannetta pään ympärillä ja antanut vaan mennä!

Neuvoksi antaisin muille, että kokeile rohkeasti! Älä lopeta, vaikka tulee tunne että en osaa! Siitä se pikkuhiljaa lähtee ja joka kerralla oppii jotain uutta. Odotan innolla kuvia teidän vesiväreilyistä!

-Mira

Ei tupa- vaan tuunausjumi

Heippa taas! Tällä kertaa en avaa käsilaukkuni sisältöä. Haluaisin avata kalenterini sisältöä, mutta juttu on niin, että tyhjyyttä se vain huutaa. Älkääkä käsittäkö väärin – on siellä merkintöjä, kiireessä hutaistuja harakanvarpaita, vaikka millä mitalla. Perinteinen kalenteri on ja tulee aina olemaan ensisijainen arjenhallintavälineeni, vaikka käytössä on myös perheen kesken jaettu FamilyWall-sovellus. Juuri nyt elämä on tuonut eteen pääasiassa kaikkea hyvää. Menemistä, näkemistä, menemättä jättämistä, kokemista ja tekemistä. Kotona ollessa hoidan lapsia ja kotiaskareita, ja tosi usein päädyn iltaisin neulomaan ja pläräämään puhelinta, vaikka olisikin aikaa tuunata tai hypistellä tavaroita. Ensin ajattelin vain, että no menkööt kesän yli näin, mutta nyt alan taas kaivata keittiönpöydän ääreen tarrojeni kera. Tietty lähenevä syksy saa minussa aina aikaan tiettyä levottomuutta, mutta pikkuhiljaa alan taas käpertyä kahvikuppini ja fleecevilttieni kanssa sohvannurkkaan eikä hinku ulos maailmaan ole enää niin suurta.

Meillä on nyt alkamassa vanhempainvapaani viimeinen etappi, eli se, kun esikoinen menee päiväkotiin ja minä ja kuopus ollaan vielä vuoden loppuun asti kotona. Harras toiveeni onkin, että niinä muutamana päivänä viikossa, kun olemme kuopuksen kanssa kaksin, voisin vähän taas uppoutua tarrojen ja washiteippien maailmaan. Rohkaistuin osallistumaan kirjanmerkkivaihtoonkin, eli ainakin yksi elokuinen päiväkotipäivä on pyhitettävä askartelulle. Olen myös hankkinut pikkuhiljaa kasvavalle taaperolle arsenaalin askartelua varten, joten häntäkin on kiva ottaa puuhiin mukaan – sitten kun kaikki arvokas on ensin nostettu pienten tahmatassujen ylttämättömiin.

Tätä kirjoittaessani on viikonloppuna tulossa pitkästä aikaa pieni kahvilamiitti Turussa, johon yritän päästä käymään. Ehkä samanhenkisten ja rakkaiden ystävien näkeminen rakkaan puuhan parissa toimii hellänä tuuppauksena takaisin kaninkoloon!

Rakkain terveisin Suvi