Kuukausi: syyskuu 2021

Kalenterimanian ystäväkirja – Sara

Nimi, ikä, paikkakunta
– Sara, 24, Helsinki

Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa?
– Liityin syksyllä 2017 eli nelisen vuotta

Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua?
– Osallistuin Karkkilan miittiin. Haluan osallistua vielä uudestaankin miitteihin.

Mikä oli sun eka kalenteri?
– Ensimmäinen vihko, jota muistan ala-/yläkoulun vaihteessa alkaneeni käyttämään arjen hallintaan oli mustakantinen perusviivallinen vihko. Se kulki rinnalla niin syvän kuilun pohjalla kuin myös iloisemmissa hetkissä. Kalenterimania-ajan ensimmäinen kalenterini puolestaan oli Personal Planner, vaakanäkymällä, kuukausiaukeamilla ja erilaisilla lisäsivuilla.

Millainen on sun unelmien kalenteri?
Bujo, jossa kaikki tärkeä on selkeästi jäsennelty ja nopeasti löydettävissä, mutta samalla täynnä elettyä elämää ja värejä.

Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen?
– Tussit (Mujin 0,38 musta ja stabilot), mobiilitulostin (Hp scrocket), valokuvatarrat (näillä kiinnitän suunnilleen kaiken bujon sivuille)

Team vaakapäivät vai pystypäivät?
– Vaakapäivät. Tykkään laittaa sivuille paljon valokuvia ja muita koristuksia, jotka kuvaavat sen hetken olotiloja ja tunnelmia. Tällä hetkellä bujossa aukeama / viikko, jossa ei ole valmiiksi rajattu päiväkohtaisia boxeja, vain harrastusseuranta ja työvuoroboxit. Viikon edetessä sitten muovautuu merkintöjen mukaan päivärajat.

Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen?
– Näitä on monia. Mutta yksi parhaista on se, kun olin syksyllä 2019 harjoittelussa Tampereella ja tapasin yhden kalenterimanialaisen, jonka kanssa kävin Ideaparkissa.

Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen?
– Näitäkin on monia. Vuosien aikana on ollut monia hyviä kohtaamisia niin livenä kuin ryhmässäkin.

Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään?
– Lemppari kivijalkaliikettä ei taida olla tai ainakaan nyt ei tule mieleen sellaista. Lempparitarrani ovat Stickering Studion käsialaa.

Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan?
– Suunnittelin pitkään reissua Tampereelle, jotta pääsin käymään Vihkokaupassa ja Tallipihalla. Tallipihan Suklaapuoti on ihana paikka.

Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa?
– Kyllä. Tuunaustavaroita kulkee lähes aina mukana.

Kesäterveiset muille maanikoille:
– Pidetään huolta itsestämme ja toisista. Tehdään mukavia asioita ja muistetaan myös välillä levätä.

Kaikki on tahmeaa ja lemuaa

Postauksessa mainittu tahmea traveler`s notebook on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Klemmarikellarista

Pirteää alkuviikkoa kaikille, mitä teille kuuluu? Olisi kiva kuulla teidän kaikkien kuulumisia, sillä tällä hetkellä tuntuu että lillun täysin oman arkeni vietävissä. Rehellisesti on jotenkin todella irtonainen olo, vaikka samalla tunnen vahvasti olevani juuri siellä missä pitääkin. Viihdyn töissäni, vaikka nyt onkin erinäisistä syistä ollut aikamoista emotionaalista vuoristorataa. Olen oppinut paljon omasta jaksamisestani, löytänyt itseni jollain tasolla uudestaan ja oikeastaan ehkä tärkeimpänä: saanut uuden ystävän. Tämähän ei siis mitenkään liity Kalenterimaniaan, mutta halusin silti kertoa.

Mutta jos menen nyt vihdoin siihen asiaan tai aiheeseen, eli kalentereihin. Kalenteri ja penaali kulkevat minulla mukanani töissä ja ovat aiheuttaneet parin työkaverin osalta kiinnostuneita kysymyksiä. Minullahan on käytössäni standard-kokoinen traveler`s notebook jota oikeasti tykkään esitellä. Se on simppelin ja siistin näköinen, mutta kätkee sisäänsä kaikenlaista. Nyt myös Teho-juomaa. Nimittäin juuri tänä aamuna, samana päivänä siis kun kirjoitan, hajosi laukkuuni Teho-juomatölkki. En voi käsittää miten tuo jumalten juoma kääntyi minua vastaan, mutta niin vain kävi. Ja voin kertoa, että se tähmärä litku, niin paljon kuin sitä juotuna rakastankin, on varsin kettumainen siivottava nahkalaukusta. Ja kalenterin kansista, puhumattakaan kangaslompakosta ja kankaisesta penaalista. Tai niistä maskeista joita kannan mukanani. H U O H.

Oikeasti tämä onnettomuus ei suuremmin harmittanut minua, oikeastaan se nauratti. Koska se on juuri sellainen asia mitä minulle tapahtuu. Syy hajoamiselle oli nimittäin virkkuukoukku. Niinpä, tiedän että jokainen siellä ruudun toisella puolen joka oikeasti tuntee minut, kohottaa nyt kulmiaan. MITÄ, VIRKKUUKOUKKU? Mutta kyllä vain, olen tässä syysalkajaispuhteikseni opetellut virkkaamaan. Teen tossuja. Ja sitten aion tehdä uuden aluevaltauksen ja yrittää kutoa kirjoneulesukat. Ja ehkä jotain kalentereihin liittyvää! Uusi ystäväni nimittäin opetteli myös virkkaamaan ja hän teki penaalin! Ja se vasta nätti penaali onkin.

Mitä minulle siis kuuluu? Tähmärää ja lemuavaista. Toivottavasti teillä on ollut rauhallisempi viikon aloitus.

-Mira