Kuukausi: elokuu 2021

Kalenterimanian ystäväkirja – Heli

Nimi, ikä, paikkakunta

– Heli Lipponen, 40 vuotta, Savonlinna

Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa?

– 5. heinäkuuta tuli tasan kaksi vuotta täyteen kalenterimaanikkona.

Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua?

– Olin Karkkilan kesämiitissä syyskuussa 2020. Kyllä haluaisin joskus osallistua uudelleen, sen verran mukavaa oli.

Mikä oli sun eka kalenteri?

– En ole ihan varma, mutta miulla on hämärä muistikuva lapsuusajoilta kovakantisesta Karvinen -aiheisesta kalenterista, joka oli englanninkielinen. En ymmärtänyt siitä mitään. Olin tainnut saada sen tädiltäni, joka asui Englannissa.

Millainen on sun unelmien kalenteri?

– Tämän hetkinen kalenterini on aika unelma eli Personal Planner. Siihen kun saa itse päättää sisällön hyvin pitkälti. Tämä on jo toinen PP:ni ja ensi vuodelle aion myös hommata PP:n.

Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen?

– Kalenterituunailussa tulee käytettyä lähinnä vain värillisiä mustekyniä, puuvärikyniä ja Bitmoji -mobiilisovelluksesta tekemiäni kalenterimerkintätarroja.

Team vaakapäivät vai pystypäivät?

– No jos nuista pitää valita, niin pystypäivät. Mutta miun kalenterissapa onkin aika neliskanttiset päivät.

Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen?

– Täytin 40v korona-aikaan ja siksi en päässyt synttäreitäni oikein juhlimaan, niin sain ihanaa postia  ihanilta Kalenterimanian jäseniltä. Synttäripäivän iltana sitten availin kuoret, kera valkoviinin, tippa silmässä.

Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen?

– On muutamakin, mutta Antikaisen Päivin tahdon tässä tuoda esille, kun hänen Instagram-päivityksen myötä päädyin itsekin manialaiseksi. En ollut ennen sitä kuullutkaan kalenterien tuunailusta.

Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään?

– Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka tilaavat lähes kaiken netistä. Ei siis ole lemppari kivijalkaliikettä, eikä nyt tule mieleen mitään erityistä myymälää, missä haluaisin käydä. Toki jos käyn sellaisella paikkakunnalla, jossa on joku tuunailuun erikoistunut myymälä, niin ehdottomasti siellä pitää päästä käymään.

Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan?

– No osittain joo. Lähdettiin miehen ja koirien kanssa karavaanailemaan Tuuriin elokuussa 2019 ja sanoin miehelle, että kotiin päin mennessä ajetaan sitten Tampereen kautta, koska mie tahon käydä Se Hämeenpuiston Vihkokauppa -liikkeessä ostamassa Nuunan. Mies ei oikein ymmärtänyt, mutta ajettiin silti Tampereen kautta ja sain Nuunani ja muutamat washirullat.

Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa?

– Mökillä en, mutta lomalla kyllä. Mökillä ollaan aina niin lyhyitä aikoja kerrallaan, että haluaa vaan nauttia mökkeilystä.

Kesäterveiset muille maanikoille:

– Oikein ihanaa loppukesää kaikille! Voikaa hyvin ja nauttikaa elämästä.

Bullet journalin hiljainen kausi

Tyhjää. Todella tyhjää. Siltä näyttää tällä hetkellä suurin osa bullet journalin loppukevään ja kesän aukeamista. Viime viikon maanantaipostaus inspiraatioblokista osui itselläni myös erittäin lähelle tätä tilannetta, sillä olen kärsinyt joka kesäisestä inspiraation katoamisesta, väsymyksen lisätessä omaa vaikeustasoaan tilanteeseen.

En varmasti ole ainoa, jolla kasvaa kynnys palata takaisin muistikirjan tai kalenterin pariin kun päivät venyvät viikoiksi ja viikot kuukausiksi ja yhtäkkiä huomaat, ettet ole koskenutkaan kalenteriin muutamaan kuukauteen. Tilanteessa on vain pakko osata olla itselleen armollinen ja muistuttaa, että aina ei ole pakko jaksaa, aina ei pysty jaksamaan, ja se on ihan okei. Siitä huolimatta, että tiedän tämän, olen saanut itseni kiinni siitä, että syyllistän omaa jaksamistani (tai oikeastaan sen puutetta) ja puuttuvaa inspiraatiotani ties mistä turhasta.

Vielä en ole tosin löytänyt sitä virallista syytä, että miksi tämä sama tilanne tuppaa olemaan joka vuosi kesällä, oli sitten kyse alku- tai loppukesästä. Osaksi tämänhetkinen tyhjyys Nuunani sivuilla on perua loppukevään ja alkukesän vaivanneesta ylitsepääsemättömästä väsymyksestä, joka vei energiani kaikelta muulta kun yritin keskittyä siihen, että selvisin työpäivistäni hengissä. Nyt voin onneksi hyvillä mielin sanoa, että tuo väsymys alkaa olemaan takana päin, ja koen uutta energiaa ja jopa kaipuuta työpöytäni ääreen.

Koska hallitsen arkeani lähtökohtaisesti bujoni avulla, on pakko kuitenkin hehkuttaa, että kaaos ei ole iskenyt, sillä future logini eli tulevaisuuslokini on toiminut tänä vuonna enemmän kuin hyvin. Kenties tämä on ollut myös yksi mielenrauhani pelastaja, kun ei ole ollut pakko väkisin kaivaa tuunaustarvikkeita esille ja tehdä niitä aukeamia, jotta pysyisi itse kartalla menoistaan.

Näen kuitenkin tulevan valoisempana ja uskon, että tästä blokista selvitään kyllä, kuten aikaisemminkin on selvitty. Uudella tarmolla ja inspiraatiolla vain kiinni kun siltä tuntuu. Ja siihen asti aion nauttia ja ihastella mitä ihanaa muut ovat saaneet aikaiseksi Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolella.

Joten ollaan armollisia itsellemme tällaisissa tilanteissa ja luotetaan siihen, että kyllä se into sieltä vielä palaa. Ihania kesäpäiviä! – Laura