On aika uusien haasteiden ja tälläkertaa postauksien aiheeksi valikoitui koko kalenteriharrastuksen hitit ja hudit. Tsekkasin blogin arkistoja ja viimeksi hiteistä ja hudeista on puhuttu vuonna 2018! Silloin kerroin hittiostoksekseni Leuchtturmin pistemuistikirjat, ja hudiksi glitteriset tussit. Nyt kun oli tarkoitus pohdiskella ihan koko kalenteriharrastusta, joten pohdin tämän kirjoittamista useamman päivän.
Aivan selkein hitti harrastuksessani on Simply Gildedin traveler’s notebook, jonka sisään olen saanut monta erilaista vihkoa ja sellaisen kokonaisuuden aikaiseksi, että oikeastaan koko elämäni kulkee kansien välissä aina mukanani. On viikkovihko, kuukausivihko, reissuvihko (sattuneesta syystä vähän tyhjä sellainen), projektivihko ja mielenterveysvihko.
Kun sitten mietin, mikä olisi koko kalenteriharrastukseni huti, kelaan mielessäni kaikkia näitä neljää vuotta, kun olen ollut mukana ryhmässä ja myös ylläpidossa. Ehkä kaikkein suurin huti joka on monen asian summa, on se yltäkylläisyys, jossa olen väkisin lillunut. Olen ostanut tarvikkeita, tarroja ja vihkoja kulutusluotolla, äidinkin rahoilla ja omilla olemattomilla rahoillani. Tänä päivänä, tätä postausta kirjoittaessani olen juuri (ironisesti) ostanut itselleni kahden vuoden luottokiellon. Tämä ei ole sama asia kuin ostolakko, mutta ostokset pitää jatkossa tehdä joka kerta todella harkiten ja rahalla joka on oikeasti olemassa. Ostolakko auttoi tässä prosessissa alkuun, mutta ehdoton kieltäytyminen ei ole pitkässä juoksussa toimiva ratkaisu minulle tähän asiaan.
Yksi parhaista opeista joita Kalenterimania on elämääni tuonut, on se, että näidenkään asioiden kanssa ei tarvitse olla yksin, vaan näistä voi jutella ryhmässä sekä ryhmän kautta saatujen ystävien kanssa. Kiitos kun olette!
Kevätterkuin Suvi