Kalenterit ovat aina olleet lähellä sydäntä ja kulkeneet mukana lukiosta lähtien. Tentit, harjoittelut, tehtävien deadlinet ja työvuorot oli kirjattuna eri värisillä kynillä ja tuntui, että nyt tästä vuodesta selvitään. Tai sitten ei, kalenteri oli hukassa, tehtävät/tentit unohtuivat tai olivat myöhässä ja muutenkin arki oli yhtä kaaosta.
Sain ADHD-diagnoosin. Vuosien kipuilun jälkeen aloin löytää keinoja arjen hallintaan erilaisten listojen ja nimenomaan kalenterin avulla. Puhelimessakin oli erilaisia sovelluksia ja muistutuksia tekemättömistä tehtävistä. Puhelin kalenterina ei kuitenkaan tuntunut hyvältä.
Olen aina ollut hyvin visuaalinen ihminen, asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne näkee ns. mustana valkoisella. Opiskelukaverit tekivät muistiinpanoja tabletilla, läppärillä… Minä kuuliaisesti kirjoitin kaiken käsin.
Viime vuoden loppupuolella päätin, että nyt ihan oikeasti otan kalenterin käyttöön ja kuumeisen harkinnan jälkeen käyttöön tuli Burden Scribble II. Googlettelin hartaasti kalenteria ja sitä kautta päädyin Kalenterimanian blogiin. Blogikirjoituksessa oli kaunis, tarroin koristeltu kalenteri ja vinkkejä rakentaa toimiva kalenteri. Olin myyty.
Burden kanssa taival päättyi lyhyeen, kun Kalenterimanian Facebook-ryhmän inspiroimana innostuin bujoilusta. Tarkan harkinnan ja perehtymisen jälkeen päädyin Leuchttrumin vaaleanvihreään muistikirjaan. Rakkaustarinamme alkoi hyvinkin kiihkeästi ja palavasti, kunnes se sammui. Sivuja selatessani havahduin siihen, että eihän tämä ole bullet journal. Missä listat, trackerit? Eihän tämä minua auttaisi mitenkään arjessa. Hetken kipuilin osaamattomuuttani ja päätin, että uusi muistikirja lähtee tilaukseen.
Nuuna to the rescue! Nyt vihdoin minulla on BUJO. Ennen Nuunani korkkaamista suunnittelin tarkkaan layoutit, future logit ja mitä näitä nyt on. Nyt aukeamia koristavat to do -listat, tyttären hoitoajat jne. Muistiinpanoille ja tajunnanvirralle on runsaasti tilaa. Ja ne trackerit! Minulla on trackerit! Aion seurata mm. rahankäyttöä ja omaa osuuttani kotitöistä.
Aamuni alkaa bujon kanssa. Katson päivän menot, tarkistan hoitoajat ja mitä tehtävälistalla vielä on jäljellä. Arki tuntuu nyt rullaavan paljon helpommin, miehenikin on aamuisin oppinut kysymään, että mitä bujo sanoo?
Sivujen tuunaaminen on terapeuttista ja loistava tapa rentoutua kuormittavan päivän jälkeen. Tällä hetkellä käytössä on vain kasa tusseja, akvarellikynät ja lyijykynä. Nukuksissa ollut piirrustusinto on nostanut päätään ja Nuunan sivut ovat toimineet myös eräänlaisena luonnoskirjana.
Kalenterimanian jäseniltä olen saanut valtavasti tukea, ymmärrystä, inspiraatiota ja vinkkejä. On ihanaa olla osa tätä yhteisöä, jossa luova hulluus sallitaan ja siihen jopa kannustetaan.
– Minttu
Täällä toinen ADHD diagnoosin saanut tosin jo lapsena, mutta vasta aloittanut bujon alkuvuodesta ja huomaan muutoksen arjessa.