Hellurei! Taas on tullut aika uusien haasteiden. Sain jälleen kunnian aloittaa toteutusten kimaran – sen lisäksi että koko kuluneen viikon päässäni on soinut eräs teinivuosieni renkutus, olen miettinyt aihetta monelta kantilta. Siispä tämäkään aihe ei kohdallani ole yksiselitteinen eikä ole yhtä tiettyä asiaa, jonka tähän postaukseen nimeäisin. Aloitan kuitenkin konkreettisesti ihan oikeista valoista.
Jo samoihin aikoihin, kun kauppojen hyllyt alkoivat pikkuhiljaa notkua joulumakeisista, hiippaili muistini perältä viimevuotinen kalenterini, johon hankin pienet lankavalot. Asensin oitis langan myös nykyiseen Personal Planneriini.
Lankavalot eivät ole kallis ostos ja ne tuovat heti hauskaa fiilistä kaamosajan tuunailuun. Nämä minun valoni ovat Tokmannilta, ja niissä on litteä paristokotelo. Kotelo on helppo sujauttaa kalenterinkansien taskuun ja hieman rautalankaa muistuttava valolanka pujotella menemään.
Mutta kuten sanottua, konkreettinen valo on vain yksi puoli koko asiasta. Mielestäni koko vuoden kantavana valopilkkuna on toiminut koko Kalenterimanian ryhmä. Pimeimpänä, synkimpänä ja koleimpanakin päivänä ryhmän seinältä ja off topic-ketjusta löytää valoa ja lämpöä. Olen nyt ollut ryhmässä jo kolme vuotta, mutta tänä vuonna olen alkanut toden teolla hahmottaa kuinka hieno, suuri perhe minulla on muutaman napsautuksen päässä – Maniaperhe.
Kiitos, että olette ja kiitos, että saan olla!
Rakkaudella, Suvi