Muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Ainoan kanssa.
Aura-perhe sai muutamia kuukausia sitten ihania uutuuksia, joita on ihasteltu Kalenterimaniassa hartaasti. Tänään esittelyvuorossa on uusi kapeampi muistikirja, Monochrome slim!
Muistikirja on A5 kokoinen ja kätkee sisäänsä kauniin mustavalkoisen maailman. Pistesivuilla liukuu kaunis liukuvärjäys, ja jokainen aukeama on erilainen. Pistegridi on 4mm ja pisteissä on myös liukuva väri. Sivuja muistikirjassa on 144 ja sivut on haaleasti numeroitu.
Kannet ovat soft- touch laminoidut. Se lisäksi, että Aura tarjoaa silmänruokaa, kansien materiaali houkuttelee hipsuttelemaan kansia tuon tuosta. En myönnä mitään, mutta olen useamman kerran saanut itseni kiinni kansien silittelystä!
Muistikirjassa on kaksi mustaa nauhaa, joilla saa merkattua missä kohdassa on menossa. Sivut ovat ylellisen paksut, 150g päällystämätöntä paperia. Näille sivuille voi huoletta kirjoitella ja käyttää erilaisia tekniikoita.
Kaiken kaikkiaan monochrome on yhtäaikaa voimakas ja samaan aikaan täydellisen rauhallinen millaiseen työskentelyyn vain. Jokainen yksityiskohta täydentää vahvaa kokonaisuutta ja on harkkaan tarkittu.
Ensin pidin tätä torstaihaastetta aivan ihanana ideana – mukavia muistoja Kalenterimaniasta vuosien varrelta! Kun haaste pyörähti käyntiin, tajusin kuitenkin että voi elämä – minunkin pitäisi siis kyetä valitsemaan YKSI muisto, josta kirjoittaa?! Pidän tätä melko lailla mahdottomana tehtävänä. Lisäksi haasteen postauksista muun muassa Miran osallistuminen sai sitä lukiessani minut parkumaan silmät päästäni.. itkua ja päänvaivaa oman muiston valitsemisesta, ah kuinka rentouttavaa!
Tekisi hieman mieli valita sama muisto Lauran kanssa, eli vuoden 2019 suurmiitti ja etenkin sen etkot Turussa. Hyvää pizzaa, ihania naisia ja naurua – bueno. Yritän kuitenkin keksiä jotain omaa sanottavaa, vähän kuin Piia Tamperetta muistellessaan ja Suvi haasteen starttauspostauksessa.
Tykkään monesta miittimuistosta, ja ensitapaamiset kaikkien ylläpitäjien kesken ovat myös kullanarvoisina mielessäni. Pohdin, pohdin ja pohdin piiiitkään, mikä olisi ollut se hetki jossa yhdistyisi lempparipiirteeni Kalenterimaniasta yleensä, sekä ylläpidon kesken toimimisesta manian eteen. Postauksen deadline alkoi jo painaa kovasti päälle, kun vihdoin sen oivalsin. #kmkesämiitti20 oli niin monen hyvän asian summa, etten voisi olla valitsematta sitä. Kyseessä ei ole vuosien taakse palaava muistelo, vaan hyvinkin tuoreessa muistissa oleva tapahtuma.
Vuosittaisten suurmiittien järjestäminen on aina ison ja pitkäjänteisen työn tulos, eikä stressaamiselta ole yhtenäkään vuonna ylläpidonkaan kesken täysin vältytty. Tänä vuonna kuitenkin tuntui että asiat sujuivat – koronasta huolimatta! Pandemia laittoi kapuloita huolella rattaisiin, ja muutoksia jouduttiin tekemään miitin ajankohdasta lähtien useita. Yhteistyöllä kuitenkin selätettiin eteen tulleet haasteet, ja miittipäivän aamuna vallitsi Karkkilassa hyvä fiilis. Työnjaot olivat selvät, koristeita lensi somistetiimin toimesta seinälle ja tavaroita pussitettiin järjestelmällisestä goodie bageihin. Koko miittipäivän tunsi tilassa ympärillään lämpöä, iloa ja naurua kuului milloin mistäkin puolelta hallia. Päivä tuntui erittäin onnistuneelta. Loppusiivoilut yhdessä kaikkien osallistujien kesken sujuivat lähes silmänräpäyksessä kun kaikki osallistuivat – kiitos vielä siitä jokaiselle!
KIITOS vielä kerran tästä kesämiitistä ylläpito – päivä oli kultaa ja oon meidän tiimistä super ylpeä, tästä jäi ihana musito!
