Kuukausi: elokuu 2020

Art journal with Inka – kuvan uudelleen luominen

Helou helou helou! Tällä postauksella toivon antavani hieman vinkkiä siihen, jos art journalin kanssa iskee stoppi eikä keksi mitä tekisi. Itselläni nimittäin on iskenyt hieman seinä vastaan arttihommissa viimeaikoina, nimittäin taustojen tekemiseen on tuntunut kaikki tekeminen jäävän. Valmiita sivuja ei ole meinannut syntyä kirveelläkään, ja se on harmittanut. Taustajuttuja sen sijaan on tullut läträiltyä, ja vihdoin päätin että haluan saada niitä tehtyjä taustoja myös käyttöön.

Ryhmän puolella jo kirjoittelinkin tovi sitten kuinka sain äidiltäni oraakkelikorttipakan. Korttipakan joka puhuttelee allekirjoittanutta suuresti. Ja tämän pakan myötä sain myös ylitettyä art journalin tekemis taukoni, kun päätin jäljitellä yhtä nostettua korttia omalla tyylilläni artti-sivuksi.

Ylläolevassa kuvassa näkyy kortti jota lähdin jäljittelemään, sekä tausta jonka päälle aloin kuvaa rakentamaan. Taustan akryylimaaleilla tehtyjen kuvioiden sinertävät ja vihertävät sävyt sopivat mielestäni alkuperäisen kuvan taustan kanssa yksiin. Alkuperäisessä taustassa näkyy myös nuolia, ja satuin löytämään jemmoistani pienen nuolileimasimen. Käytinkin siis sitä mustan Versafine-musteen kanssa lisäillen nuolia ympäri sivua. Kynälläkin nämä olisi toki voinut tehdä, jos olisi halunnut mahdollisimman tarkkaan kopioida mallista. Halusin kuitenkin tehdä juuri omalla tyylilläni, ja leimasin tuntui siihen sopivammalta.

Jatkotyöstin taustaa vesiväreillä ja vesivärikynillä sinistä lisäten. Myös keltaista väriä töpöttelin sinne tänne, ja oranssiakin tuli hiukan roiskaistua mukaan. Vesivärien kanssa tein myös alustuksen kuvan naisen kasvoille, lyijykynällä ensin tehdyn hahmotelman päälle.

Kun kasvojen pohja alkoi olla kondiksessa ja kuivunut, leikkelin pään kokoon sopivan pupu-maskin punaisesta askartelukartongista. Tässä vaiheessa aloin olla kauhuissani – osaset näyttivät typeriltä, irrallisilta, eikä yhtään siltä miltä toivoin niiden näyttävän. Teki mieli heittää hanskat tiskiin ja tekeleet roskiin. Onneksi maltoin mieleni ja jatkoin antaen työlle mahdollisuuden kehittyä parempaan suuntaan.

Kun sain liimattua naisen kasvot ja kaulan sivulle, tehtyä kasvoihin silmät sekä maalattua naisen kaljuun päähän tukkaa akryylimaaleilla, alkoi työ näyttää uudelleen merkkejä siitä että sitä kannatti jatkaa. Itselleni oli ihan uusi maailma tehdä työtä näin erilaisista paloista, kollaasimaisesti, vaikka eri materiaalien yhdistely muuten tuttua on ollutkin. Huomasin hyvin tehdessä sen, että vasta kun kaikki palaset alkaa olla paikoillaan kannattaa työtä ollenkaan arvioida.

Kun hiusten maalikerros oli kuivunut, lisäsin joukkoon vielä mustaa ohutta tussia, ja vesivärikynällä reunustukseen syvyyttä. Tässä vaiheessa sai maskinkin jo liimata paikoilleen. Maskikin koostui lopulta kolmesta eri osasta: itse maskista, ja kahdesta maaleilla sopiviksi värjätyistä sinisistä otsan väkäsosasista.

Tein maskin ulkoreunoille samaa sarjaa olevat varjostukset kuin hiusten reunoihinkin, vesivärikynällä tehden. Loppusilauksien tekeminen maskiin oli koko työn ehdottomasti hauskin osuus! Jäljittelin alkuperäisiä muotoja ja värejä, mutta en kuitenkaan orjallisesti. Koristeluissa käytin useampia eri mömmöjä: akryylimaalia, kultatussia, akryylimaalitussia, pinkkiä ja mustaa tussia, kohohelmikyniä ja glitterliimaa. Kohohelmet ja glitterliima toivat lättänään kartonkiin kivasti tekstuuria, ja koko maskiosuus heräsi henkiin ihan eri tavalla. Samoin kävi huulille, jotka päällystin lukuisten eri värityskerroksien jälkeen vielä glossy accentsilla. Kuivuttuaan aine sai huulet kolmiulotteisimmiksi, ja ah niin kiiltäviksi. Tämä efekti ei kuvasta oikein kunnolla välity, mutta luottakaa kun sanon, kyllä on muhkeat ja kiiltävät huulet livenä!

Itse olen lopputulokseen melko tyytyväinen, mutta kaikkein iloisin olen siitä että sain pitkästä aikaa tehtyä sivun valmiiksi asti. Ja vieläpä täysin uusia tekniikoitakin kokeillen, jes! Vaikka uutta tekemisblokkia ei ihan heti ilmenisikään, niin taidan silti tehdä uudestaankin tälläisiä kuvan uudelleen luomisia. Toivottavasti tässä oli uutta ideaa sinne ruudun toisellekin puolelle, jos ideoiden puute vaivaa. Miltä näyttäisi oma versiosi esimerkiksi lempikirjasi kannesta..?

Kortin alkuperäisen kuvan on tehnyt Lisa Ferrante.

♥, Inka

Villikasvit Aura notebook Elements -vihkossa

Moikka muruset! Maailmassa on lukematon määrä erilaisia kasvioppaita. Niissä on paljon tietoa, mutta aivan liian paljon kasveja. Suunnittelin itselleni oman pienen tietopaketin niistä luonnonkasveista, joita kasvaa omalla kotipihallani. No, on vihossa mustikka ja puolukka, joita pihalla ei kasva, mutta niitä on helppo löytää lähimaastosta. Vihkona on Aura notebook Elements A6 -setin Earth-vihko. Vihko valikoitui nimensä vuoksi, koska kovin maanläheistähän tämä villikasvien kanssa kaveeraaminen on.

Sain vihkoon asiaa kolmestatoista eri kasvista. Viimeinen aukeama on pysynyt tyhjänä eli yksi näppärä tietopläjäys mahtuisi vielä! Ehkä sitten myöhemmin… Olkoon tyhjänä toistaiseksi.

Rakensin vihkoa omista lähtökohdistani ja tarpeistani. Tarkoituksenani on kerätä ja hyödyntää helposti kerättävissä olevia luonnonkasveja, joilla on terveysvaikutteita. Kaikilla niillä näyttää olevan useita hyviä ominaisuuksia, mutta myös haittoja. Suoranaisia vaarojakin joillakin kasveilla on, joten on hyvä ymmärtää niiden vaikutuksista vähän enemmän kuin että ne sisältävät jotain vitamiinia.

Vihossa olevat kasvit: kuusi, nokkonen, voikukka, piharatamo, siankärsämö, maitohorsma, pihlaja, koivu, apilat, vadelma, mustikka, puolukka ja paju. Suurinta osaa edellä mainituista kasveista voidaan käyttää sisäisesti mm. ruoanlaitossa tai teeaineksena. Osa taas on tarkoitettu ulkoiseen käyttöön esim. hauteena tai kylpynä.

Etsin tietoa eri lähteistä ja referoin itselleni tärkeimmät kynällä vihkoon. Tilaa ei A6-kokoisessa vihossa ole paljon, joten pakkohan sitä oli karsia. Poimin ylös oikeastaan vain sellaisen tiedon, jonka voin käytännössä hyödyntää. Tällä tavoin sain rakennettua omien tarpeiden pohjalta löytyvää, helposti ymmärrettävää asiaa.

Koristeluun käytin itse kasveja, jotka kuivatin ja laminoin, leimaamista, leikattuja kuvia, tulosteita netistä, vähän washiteippiä ja jopa vanhan postikortin, koska siinä oli voikukka varsin somasti.

Vihon pieni koko aiheutti alussa vaikeuksia. Tila tuntui loppuvan väkisin kesken, pisteväli ei ollut paras mahdollinen omalle käsialalle. Osa pisteistä ei näkynyt kunnolla, mutta siitä selvisi piirtämällä lyijykynällä apuviivoja. Ajoittain ongelmia oli myös tekstin saamisessa näkyviin. Kynät, joita käytin ovat Gelly Roll Moonlight, Pilotin Maica ja tietenkin Zigin Clean Color Real Brush. Vihkosta tuli eräänlainen hakuteos, jonka tietoja on tarkoitus täsmentää seuraavassa vihossa reseptien ja muiden ohjeiden avulla. Ensi keväänä ja kesänä niille tiedoille tulee toivottavasti olemaan runsaasti käyttöä!

-Leena