Ihanaa torstaita kaikille. Pitkästä aikaa ollaan sellaisen haasteen parissa johon minun oli aivan äärettömän helppo tarttua. Inspiroiduin heti ja tiesin välittömästi minkä kirjan valitsen – ja miksi. Deporah Harknessin Lumottu on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, tätä kirjaa lukiessani luin varmaan ensimmäistä kertaa elämääni hitaasti. En halunnut kirjan ikinä loppuvan. Rakastin jokaista koukeroa, jokaista pilkkua, jokaista tavua kirjassa.
Kirjan luettuani katsoin siitä tehdyn tv-sarjan ja rakastin sitäkin. Harvoin olen tällä tavalla hullaantunut mistään kirjasta. Toki monet kirjat, kuten esimerkiksi Potterit, ovat tehneet minuun ison vaikutuksen. Niin ison, että olen tutustuttanut jo tyttärenikin niiden maailmaan. Toivon, että Lumouksesta tulee seuraava sukupolvirajat ylittävä kirja meillä. Vielä lapseni on aivan liian pieni tarttumaan siihen, mutta vielä jonain päivänä, ehkä!
Sivua tehdessäni tartuin ensimmäisenä vesiväreihin. Mielessäni siinteli taianomainen galaxi-tausta. Mutta kuten arvata saattaa, minä, täysi noviisi vesivärien parissa, en saanut aikaan ihan sellaista lopputulosta jonka halusin. Kerrostin vesivärejä kolmesti, mutta välissä olisi pitänyt odotella hitusen kauemmin niiden kuivumista. Koska olen malttamaton, levisi keltainen eri tavalla kuin oli tarkoitus.
Mukaan hieman vielä kakkupapereita (joihin olen edelleen täysin rakastunut niiden monikäyttöisyyden takia) sekä kaunis printattu maaginen misukka, ja oli kokonaisuus melko valmis. Mukaan valitsin kuitenkin vielä lainauksen kirjasta. Lainaus on minulle itselleni tärkeä, uskon sen sanojen voimaan.
-Mirppu
