Kuukausi: maaliskuu 2020

Kalenterirauhan löytäminen yksinkertaisista asioista

Kalenteriharrastus usein alkaa varsin viattomasti yhdestä kalenterista, kenties jo olemassa olevan kalenterin koristelusta, tai jonkin ajanhallintasysteemin kokeilusta. Itselleni tässä ei koskaan ole ollut kyse tarpeesta tai halusta varsinaisesti askarrella, vaan ennenkaikkea elämän- ja ajanhallinnasta visuaalisesti viehättävällä tavalla.

Kuin huomaamatta hyllyyn solahtaa pari muistikirjaa lisää; työ- ja kotiasioille on erilliset kalenterit, kissalle, ruuanlaitolle ja positiivisille lauseille omansa. Erilaisia asioita seurataan erilaisissa vihkoissa, ja tulevan viikon tapahtumien päivittäminen kaikkialle vaatii aikaa, keskittymistä sekä suklaata. Ihanaa ja kivaa! Kunnes tulee se yksi sunnuntai kun ei ehdikään, ei jaksa, tai ei yksinkertaisesti huvita. “Tämähän on harrastus eikö, tarkoitus olla kivaa, päivitän kalenterit joku toinen päivä” ajattelee kalenterimaanikko ja hallinnoi valtavaa datamäärää päässään ja irrallisilla lippulappusilla.

Löysin itseni tuosta tilanteesta joku aika sitten. Oli tällaisia jaksoja ollut aina välillä eikä se mua haitannut juurikaan. Nyt kuitenkin havahduin – olin vaikeassa elämäntilanteessa, jota yritin epätoivoisesti hallita suunnittelemalla, listaamalla, ruksimalla tehtyjä, maalailemalla haaveita. Tein tätä niin moneen eri vihkoon ja kalenteriin, etten edes muistanut mitä kaikkea missäkin on. Olin juuri ottanut käyttöön aivan ihanan traveler’s notebookin, johon olin tehnyt itse kalenteria muutamalle kuukaudelle (siis todella fiksua ajankäyttöä.) Rakastin mun suunnitelmia ja sitä, että kaikki oli niin järjestyksessä edes paperilla.

Samaan aikaan se kaikki teki mut hulluksi. Yks lauantaiaamu istuin juomassa kahvia ja funtsin “mä tarvitsen tavallisen kalenterin”. Ja sellaisen ostin, Ajaston simppelin peruskalenterin. Todella tylsä. Todella tavallinen. Todella käytännöllinen, toimiva ja riittävän hyvä. Pakkasin kaappiin kaikki muut vihkot ja kalenterit, sekä suurimman osan teipeistä ja tarroista.

Kaikki tarvittava mahtuu tähän. Koristelen jos huvittaa, sillä mitä sattuu olemaan saatavilla. Ajatus on, että jos mun viikon suunnitelmat ei mahdu viikkoaukeamalle, niitä on liikaa. Ja tää toimii mulle, just nyt, tähän hetkeen.

Haluan kannustaa jokaista miettimään, miksi tekee mitä tekee, ja mitä siitä saa. Kalenteriaskartelu on siitä kiva harrastus, että voit tehdä siitä ihan sun näköisen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, eikä sun kalenterin tarvitse viehättää ketään muuta kuin sua.

<3 Susanna

Doodle challenge fiilistelyä

Postauksen muistikirja ostettu kaupallisessa yhteistyössä Teippitarhalta ja vesivärit ostettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisesta kirjakaupasta.

Terveiset koronakaranteenista! Näinä poikkeuksellisina aikoina on hyvä hetki tarttua Kalenterimanian Facebook-ryhmässä käynnissä oleviin teemahaasteisiin tai toteuttaa aiempia ryhmässä olleita haasteita uudelleen.

Olen itse kamalan huono tekemään mitään haasteita loppuun, vaikka niihin innolla mukaan lähdenkin. Kyllästyn helposti ja useamman päivän kestävä haaste tuntuu työläältä. Helmikuun doodle challenge – piirrustushaasteeseen ryhtyessäni päätin, että teen haasteen loppuun. Matkan varrella oivalsin, ettei haastetta tarvitse tehdä orjallisesti joka päivä. Minulle sopiva tyyli haasteen toteuttamiseen oli tehdä muutama päivä kerrallaan hieman jälkijunassa.

Ennen haasteen aloittamista mietin mihin haluan sen toteuttaa. Ryhmää selaamalla toteutusvaihtoehtoja löytyi yhtä monta, kun haasteeseen osallistujiakin. Kerran haasteeseen lähdettiin päätin poistua mukavuusalueelta heti alkuun. Lopulta haasteen toteuttamiseen valitsin Teippitarhalta ostamani Archer & Olive -muistikirjan, jonka vahvat sivut kestävät hyvin vesiväreillä leikkimisen. Käyttämäni vesiväripaletti ja siveltimet on ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta.

Olen kamalan huono mieltämää asioita päässäni miltä mikäkin näyttää. Onneksi Pinterestiä ahkerasti selaamalla löytyi mallikuvia joiden pohjalta oli helppo lähteä varioimaan omaa. Hahmottelin alkuun piirrokset kevyesti lyijykynällä ennen lopullisen työn tekemistä vesiväreillä. Haasteen edetessä maalaaminen vuosien jälkeen ei enää tuntunutkaan niin pelottavalta.

Ryhmässä pyörivät haasteet ovat helppoja, matalankynnyksen mahdollisuuksia poistua sieltä omalta mukavuusalueelta. Näissä poikkeavissa olosuhteissa, kun moni on jäänyt lastensa kanssa kotiin voi ryhmästä löytyi koko perheelle yhteistä tekemistä. Mikä olisikaan hauskempaa, kun toteuttaa lasten kuvaamataidontunnit doodle challenge -teemaisesti. Hashtagilla #kmhaaste voit jatkossa merkata kaikki ryhmässä tulevat haasteet ja etsiä jo menneitä haasteita. Tehdään yhdessä, turvallisesti somessa.

xoxo Nanna