Kuukausi: tammikuu 2020

Kalenteritermistö auki – paperi vs vellum vs asetaatti

Kalenterimanian ryhmässä tulee puheenaiheeksi usein erilaisten arkkimuotoisten tuotteiden erot. Monelle sanat ”vellum” sekä ”asetaatti” ovat lähinnä paljon puhuttuja mysteeriasioita tavallisen paperin rinnalla.

Paperi itsessään ei varsinaisesti mitään yllätyksiä tässä postauksessa tuo mukanaan, mutta se toimii hyvänä vertailukohteena muiden termien vierellä.

Vellum eroaa niin sanotusta ”tavallisesta” paperista koostumukseltaan ja ulkonäöltään. Vaikka molemmat kulutustavarat on valmistettu selluloosakuidusta, ja ne ovat kummatkin papereita, on vellum nimensä lailla täysin erilaista. Vellum valmistettiin itse asiassa entisaikoina venytetystä, usein vasikan, nahasta – mutta on nyttemmin modernisoituneiden tekniikoiden ansiosta lähes aina paperimassasta tehtyä.

Vellum on miltei muovimaisen pinnan omaavaa, läpikuultavaa paperia. Sen valmistuksessa selluloosakuidusta prosessoidaan ilma kokonaan pois, jolloin kuidun kosteuden ansiosta paperista tulee lopputulokseltaan läpikuultavaa. Vellumin pinta on usein kiiltävää, sileää, ja tuntuu hieman hienovaraiselta käsitellessä. Sormituntumasta huolimatta vellum on kestävää paperia, jota voi käyttää niin kirjoittamiseen, askarteluun, kalenterin välilehtien tekoon tai sille tulostamiseen.

Asetaatti, eli usein kalenteriharrastuksessa asetaattikalvoina käytetty, on myös selluloosa- tai puuvillapohjainen tuote. Vaikka asetaatti tehdään useimmiten puumassapohjasta, kuuluu se polymeerimuovien porukkaan. Asetaattia on saatavilla sekä täysin läpinäkyvänä, värjättyinä, että kuvioituina versioina.

Materiaalina asetaatti on kevyttä, muovista, joustavaa ja kestävää kalvoa. Nykyään useat asetaattityypeistä ovat myös täysin biohajoavia, sillä sitä on mahdollista tuottaa täysin ympäristöystävällisenä, mitä se jo valmiiksi on öljyttömyytensä ansiosta. Moni ruokavalmistekin hyödyntää läpinäkyvää, ohutta asetaattikalvoa pakkauksissaan nykyään, kun ennen asetaatti kuului lähinnä piirtoheittimien kalvoille. Kalenteriharrastuksessa asetaatti toimii erinomaisesti muun muassa välilehtien ja kirjanmerkkien tekemiseen.

Pähkinänkuoressa nämä kolme tuotetta on helppo ajatella ikkunan muodossa, niin järjettömältä kuin se kuulostaakin. Paperi on verrattavissa verhoilla pimennettyyn ikkunaan, josta ei pysty näkemään ulos. Vellum on kuin jään ja pakkasen huurtama ikkuna, josta näkee ulkopuolelle, mutta näkymä on huurteisen sumea. Asetaatti puolestaan on aurinkoisen kesäpäivän puhdas ja kirkas ikkuna, josta pystyy katselemaan ohikulkijoita niin tuomitsevasti kuin haluaa.

Toivottavasti tästä pienestä infopaketista oli apua! Mukavaa keskiviikkoa kaikille.

– Milja

Art journalia Nellin kanssa

Mietin pitkään minkälaisen postauksen teen, pohdinta kävi art journalin ja traveler’s notebookin välillä. Art journal on kuitenkin enemmän lähellä sydäntä, joten se tuntui luontevammalta. Tein siis aukeaman Dylusions creative journaliin.

Pidän Tim Holtzin tuotteista ja saan niistä inspiraatiota, joten aukeama oli helppo aloittaa Idea-Ology Collage -paperilla ja decoupage-lakalla.

Lisäsin reunoille kahta erisävyistä akryylimaalia tuputtamalla ja sotkemalla, oikeastaan välittämättä minne sitä menee ja kuinka paljon.

Käytän art journalissa aina paljon sapluunoita, joten ne pääsivät tähänkin työhön. Ruskealla akryylilla tein roiske- ja kahvikupin pohjan kuviot ja harmaalla akryylillä nuolia. Sävyt olivat samat, joita tuputtelin jo pohjalle, koska tuntui etten halunnut työstä kovin räiskyvän värikästä.

Sitten iski stoppi, miten jatkan? Kirja oli työpöydällä auki viikon eikä inspiraatio enää vaan löytänyt mun luo. Mutta sehän on art journalin paras puoli; tee vain silloin kun tuntuu siltä. Laitoin kirjan kiinni odottamaan parempia päiviä.

Selailin Kalenterimanian Facebook-ryhmää etsien inspiraatiota jatkaa samalla, kun art journal keräsi pölyä. Sitten muistin ylläpidon Miran tehneen tosi hienon aukeaman, jossa oli mustekala. Päätin kaivaa vesivärit jostain kaapin perältä ja tehdä niillä itse ison mustekala- die cutsin.

Silmien maalaus epäonnistui pahasti ja meinasin jo heittää koko merenelävän roskiin, kunnes muistin omistavani googly eyes -tarroja. Tajusin, ettei epäonnistumista tarvitse hävittää, vaan koittaa ottaa se huumorilla ja korostaa sitä. Niinpä työhön syntyi myös teksti.

Oikea sivu kaipasi myös jotain vielä, joten lisäsin Pepin Pressin tarrakirjasta suikaleita. Työ oli nyt valmis, sisältäen kaikki mahdolliset tunneskaalat tekeytyessään.

Askartelun iloa toivottaa Nelli