Kauniina elokuisena iltana sain omasta mielestäni hulvattoman hauskan ajatuksen – millaisenkohan aukeaman koiramme Milli tuunaisi jos saisi mahdollisuuden? Aiemmin Milli on kyllä omalla osallaan osallistunut tuunailuun muun muassa tuhoamalla yhden silloin juuri ostamani Ajaston Planner -muistikirjan, nuolemalla päiväysmerkintöjä pois kalenterin sivuilta ja rei’ittämällä valvomatta jääneen kaksipuolisen teippirullan…
Nyt iskin koiralle kynät käteen ja katsoin mitä tapahtuu! Oikeasti kynä päätyi tietenkin siis Millin suuhun ja itse pidin kynän toisesta päästä kiinni niin, että se piirsi koiran liikkuessa art journalin sivulle. Äiti sai kunnian toimia tämän taiteellisen kokeilun kuvaajana, itsellä olisi loppunut auttamatta kädet kesken.
Kovin pitkään tässä tempauksessa ei mennyt, lyijykynä kun koki ensimmäisenä karun kohtalon ja menetti päästänsä pyyhekumin. R.I.P. lyijykynä. Tussien toiset päät olivat myös jokseenkin… ei-niin-uudenveroisia taiteilijahetkemme jälkeen. Onneksi olin osannut tähän varautua enkä valinnut välineiksi yhtäkään kynää, jota itse oikeasti aktiivisesti käytän.
Kauniiden koukeroiden lisäksi sivulta löytyy muutama tassunjälki karvaisen taiteilijan käveltyä teoksensa ylitse useampaankin kertaan. Sivun reunaan haettiin myös kevyttä kohokuviointia hampailla hellästi nipistellen. Yllätyin lopulta eniten siitä, että sivu ei päätynyt loppupeleissä täysin palasiksi! Milli tuntui hämmentyvän tästä luvallisesta tuunailusta kovin eikä se ollut enään niin kiinnostavaa kuin kiellettynä.
Koiraa ei satutettu millään tavoin tuunauksen kuvauksessa ja osallistuminen oli kaikille osapuolille täysin vapaaehtoista. Milli sai palkkioksi taiteestaan TES:n mukaisen määrän nakkeja ja rapsutuksia.
Mikäli sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy joku kenen mielestä vastaavan kokeileminen olisi hauskaa, niin alla muutama vinkki:
- ÄLÄ valitse tuunattavaksi mitään todella tärkeää, mikäli sinunkin lemmikkisi on taipuvainen tuhoamaan asioita sille päälle sattuessaan. Esimerkiksi upouuden bullet journalin tuhoutuminen ei todennäköisesti naurata, vaikka tuunailu yhdessä karvakaverin kanssa olisikin ollut aluksi hauskaa.
- Ole skarppina. Kynän saa napata suusta hyvin nopeilla reflekseillä, kun kuuluu ensimmäinen rusahdus antamaan osviittaa siitä, että kohta on kynä rikki ja sen sisukset koiran kidassa.
- Älä odota ihmeitä. Itse hieman toivoin Millin piirtävän minusta imartelevan muotokuvan, mutta aika karvaasti sai pettyä lopputulokseen.
Pilke silmäkulmassa tuunailuiloa toivotellen, Inka & Milli