Kuukausi: kesäkuu 2019

Shakertasku bujoon

Uusi bullet journalini näkee päivänvalon Heinäkuusta alkaen edellisen tultua täyteen, joten oli aika valmistautua uuden Nuunan käyttöönottoon. Sydämestä jää palanen vanhaan bujoon, mutta vielä enemmän minua vetää puoleensa uusi Nuuna, joka on tyyliltään hieman erilainen kuin vanha. Olen löytänyt pastellisen ja söpöilyn lisäksi myös synkemmät värit.

Puolitoista kuukautta olenkin sitä saanut tuunailtua viikkoaukeamien merkeissä, mutta jotain olellista puuttui, nimittäin tasku tarroille etukannen sisälle. Vanhassa bujossa minulla on teipattuna vain pala muovitaskua, joka sekin ajaa asian, mutta ei ihan miellytä silmää tavalla joka minua ilahduttaisi aina kannen avattuani. 

Hankin laminointilaitteen askarteluja varten, mutta minulla ei ole rengaskalenteria käytössä, johon voisi tehdä shakereita ja välilehtiä, eikä niitä oikein voi Nuunaan toteuttaa. Vai voiko? Enpä olisi uskonut, että vannoutunut Nuunatyttö onkin alkanut haaveilemaan rengasplannerista, koska sormet syyhyää shakeraskarteluun. Näin ollen sain ajatuksen, että haluan laminoida shakertaskun tarroille Nuunaan. Tässä postauksessa kerron miten toteutin tarrataskukokeiluni.

Sitten päästäänkin asian ytimeen ja kaivetaan kaikki askarteluhärpäkkeet esiin. Eihän vapaa-aikaa paremmin voisi käyttääkään, kun näpertelemällä kalenteriaskareiden kimpussa. L kokoiseen Nuunaan sopii täydellisesti A5 kokoinen laminointitasku.  Jos käyttää pienempää Nuunaa tai muuta vihkoa, täytyy laminointitaskua lopuksi pienentää.

Leikkasin lisäksi aavistuksen pienemmän palan muovitaskua sekä kolmanneksi vielä pienemmän läpinäkyvän pussukan. Niitä kun on kertynyt tuotetilauksista ja olen säilönyt ne askarteluja varten. Kaikki pakkauspussukat eivät sovi laminointiin. Kerran laminointikone veti kokeiluni ihan kuplalle ja rullalle. Ongelma kytee huonolaatuisessa muovissa. Yleensä sen kuitenkin erottaa onko kirkkaat pakkauspussukat hyvälaatuisia vai sekundaa.

Seuraavaksi leikkasin A5 kokoiset reunat. Tähän sopii hyvin kuviollinen kartonki tai miksi ei yksivärinenkin, mutta halusin maalata vesiväreillä galaksiteemalla. Toki tämän voi kukin toteuttaa haluamallaan tavalla tai jättää reunat kokonaan pois mikäli niitä ei halua.

Laminointitaskuun laitetaan ensin muovitasku jonka päälle pienempi muovipussukka. Laitoin varmuuden vuoksi washia että shakertasku olisi helpompi saada auki, mutta se olikin turhaa sillä eihän se umpeudu kun ei reunat osu laminointikalvoon. 

Kuten arvata saattaa siinä häärätessäni en liiemmin miettinyt miten työvaiheet etenee ja unohdin teipata shakerpussukan taustareunoihin takaa joten tein sen vaikean kautta jäljestäpäin. Työn suunnittelu ei niinkään ole vahvuuteni. Monesti alan vaan tekemään ja katson mitä siitä tulee. Onneksi aina ei tarvitse olla työvaiheiden tasalla ja pienet aivopierut ei haittaa.

Laitoin vielä pari planeettatarraa ennen laminointia ja sitten vedin työn laminointikoneesta läpi. Tämän jälkeen leikkasin yläreunan auki ja valitsin haluamani paljetit ja hileet. Tilpehöörit kuuluu etumaiseen pieneen taskuun ja sen jälkeen yläreuna suljetaan kirkkaalla teipillä kiinni. Isompi takatasku on tarrojen tallelokero. Tämän jälkeen ei tarvitse kuin teipata tasku kannen sisäosaan. Käytin tähän kirkasta pakkausteippiä. Myös ohuempi teippi tai kontaktimuovi käy tähän. Voisin ajatella laminointikalvonkin tilalle kontaktimuovia, jos en omistaisi laminointikonetta. Silloin reunakartongin kannattaa olla melko paksua, että shakerista saa jämäkän.

Taskusta tuli nätti ja tuplatasku on hyödyllinen, niin ei mene kaikki sekaisin samaan taskuun. Jos mielii niin viereiselle sivulle kanteen voi tehdä vaikka dashboardin muistilapuille. Ei sitten tarvinnutkaan hankkia rengasplanneria shaker ihastuksen takia. Nyt ei voi tulla kuin hyvälle mielelle kannen avattua.

-Jenessa

Kesä vei mukanaan

Huh huh, onpas ollut jotenkin kiireiset pari kuukautta. Onko teillä ikinä sellaista oloa, että elämä vain menee eteenpäin hirmuista tahtia ja perässä pysymisen kanssa on ongelmia? Oletan ja toivon etten ole ainoa josta tuntuu tällaiselta.

Kävipä sitten niin, että noin viikko sitten huomasin etten voikaan suoraan vain päivitellä tulevia asioita kalenteriini, koska tadaa! En ollut päivännyt sitä. Rakastan päiväämättömiä kalentereita, syitä siihen on useita: voin aloittaa uuden kalenterin koska tahansa (tiedätte, että olen tuuliviiri), voin vaihdella viikkonumeroinnin tyyliä helposti ja esimerkiksi jos jokin aukeama menee piloille, voin kalenterin loppupäästä ottaa tyhjiä sivuja tilalle. Ainoa miinus on tosiaan tuo, että se pitäisi muistaa numeroida.

Kun hankin ensimmäiset päiväämättömät kalenterini, päiväsin ne heti vuoden loppuun asti. Nyt olen oppinut ettei kannata tehdä niin, koska hyvin suurella todennäköisyydellä en koko vuotta, tai edes puolikasta vuotta, käytä samaa kalenteria. Tällä hetkellä minulla on edelleen aktiivikäytössä aiemmassa postauksessani mainitsemani Recollectionsin vetoketjullinen kalenteri ja kyllä, edelleen rakastan sitä.

Mutta se ei ole tuonut lisäaikaa viikkoihini, valitettavasti. Erityisesti pari viimeistä viikkoa olivat yhtä hurlumheitä, sillä vietimme ihanan kesäisen viikon Kotkassa ja siitä seuraavalla viikolla meillä olikin kaksi hoitolasta. Eipä noiden viikkojen aikana hirveästi ehtinyt istua alas tuunaamaan kalenteria. Kotkaan pakatessani mietin kyllä, että pakkaanko kalenterini ja tuunauskamat mukaan, sillä tiesin, että treffaamme Chic Companyn Omziinin kanssa. Onneksi jätin tarrat ja muut kuitenkin kotiin, sillä ne olisivat olleet täysin tarpeettomia.

Tällä kertaa en kuitenkaan tunne syyllisyyttä tekemättömyydestä eikä minulla ole edes täysin tyhjiä aukeamia. Merkintöjä on sen verran, että pysyn perässä sovituissa asioissa ja tuunaan kun siltä tuntuu. Kalenteri on Se Oikea, joten mitä sitä stressaamaan.

Aurinkoista kesää kaikille, Mirppu