Kuukausi: kesäkuu 2019

Kalenteriminää etsimässä

Hei! Olen Satu ja kalentereiden parissa värkkäillyt aktiivisesti kohta vuoden. Ensi kosketuksen sain tyttären kautta kun hän kertoi bujoilusta. Useampana iltana levitimme värikynät ja vihot keittiönpöydälle ja bujoilimme. Tytär huomattavasti rennommalla otteella kuin minä! Muutaman kuukauden ajan piirsin pohjia ja täyttelinkin, kunnes totesin bullet journalin hieman liian työlääksi.

Samoihin aikoihin löysin Kalenterimanian blogin ja Facebook-ryhmän. Suorastaan ahmin juttuja kalentereista ja viikkoaukeamista ihastellen toinen toistaan kauniimpia ryhmäläisten sivuja. Hetken mielijohteesta tilasin Heidin Korttipajalta Classic-kokoisen Happy Plannerin ja homma lähti rullaamaan. Tulostin tykitti ilmaiskittejä solkenaan ja kalenteri alkoi täyttyä.

Syksyllä hankin vielä toisenkin kalenterin alennusmyynnistä, Ajaston Makerin, ja tuunailin näitä kahta kalenteria tuonne alkuvuoteen 2019 rinnakkain. Välillä aukeamia syntyi parikin illassa ja toisinaan väliin jäi tyhjiäkin viikkoja. Halloweenin aikaan innostuin piirtämään itse die cutseja ja siitä viikosta tulikin ehkä yksi onnistuneimmista aukeamista mitä Happy Planneriin tein.

Ammensin ideoita sekä ryhmästä, Youtubesta että Pinterestistä. Jossain vaiheessa vastaan tuli termit Art Journal, Traveler’s Notebook, Travel Journal sekä Junk Journal. Kaikkiin näihin piti syventyä ja ottaa selvää mistä näissä oikein on kyse. Osallistuin ensimmäiseen Art Journal -haasteeseen ja löysin uudestaan itsestäni sen luovan puolen, joka on uinunut muutaman kymmenen vuotta! Mikä ihana ja vapauttava tunne, että osaan vielä piirtää ja maalata!

Tämän heräämisen myötä palasin takaisin bujoilun maailmaan, mutta nyt ihan eri pohjalta. Ihan puhdasta bullet journaliahan tämä mun tekeminen ei taida olla, sillä yhdistän sivuilla lehdistä leikattuja kuvia, vesivärimaalauksia sekä päiväkirjamaista kerrontaa.

Nämä vihkotkin innostuin tekemään itse. Ajatuksena oli koota niistä Traveler’s Journal, mutta kannet ovat vielä etsinnässä. Haluaisin tehdä ne itse, joten tuotekehittelyä on tiedossa.

Hurjasti on muutenkin ideoita, ja joka päivä tulee vastaan jotain uutta mitä haluaisi kokeilla. Ryhmäläiset ovat huikean taitavaa porukkaa ja välillä oma rima nousee ihan pilviin, mutta olen jo oppinut olemaan hieman armollisempi itselleni. Huomasin, että kun antaa vain mennä rennolla otteella, niin usein tulee ihan mukavan näköistä jälkeäkin!

-Satu

Ikävä entistä kalenteria

Moni manialainen on tuuliviiri kalentereiden osalta. Rakastutaan yhteen, ihastutaan toiseen, seilataan vaihtoehtojen välillä ja parhaimmillaan vaihdetaan kalenteria useita kertoja viikossa. Minä olen yksi näistä seilaajista. Olen ollut läpi elämäni samanlainen, olen esimerkiksi muuttanut miljoonia kertoja, koska minun on vaikea juurtua paikoilleni. Nykyinen kotimme on edelleen koti, koska en halua tyttärelleni loputonta muuttorumbaa. Sen sijaan teen jatkuvasti muutoksia kodissamme. Siirrän huonekaluja, vaihtelen kaappien sisältöjä tai teen muita isompia ja pienempiä muutoksia.

Kalenterimeressä seilatessani en oikeastaan jää kaipaamaan aiempia kalentereitani. Kun sen aika on ohi, se on ohi ja olen mennyt jo eteenpäin. Paitsi yhden kohdalla. Muutama vuosi sitten sain käsiini Recollectionsin vetoketjuplannerin ja se olikin sitten menoa. Sitä käytin melkein koko vuoden. Käyttö loppui, kuten olen useampaan kertaan maininnutkin, isoveljeni kuolemaan. Kalenteri ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, joten nyt noin kuukausi sitten päätin, että on aika tehdä asialle jotain.

Arvelin, ettei kukaan myy minulle pelkkää sisältöä ja halusin nimenomaan Recollectionsin insertit enkä esimerkiksi Ajaston, vaikka nekin kansiin sopivat. Tein ostoilmoituksen Kalenterimanian Kirppikselle. Ilmoituksessa kerroin, että haluan kannet ja sisukset. Muutamia tarjouksia tuli, mutta lopulta Karita tarjosi jättipottia. Käyttämättömät, päiväämättömät insertit ilman kansia. Järkihintaan. Hieman hypähtelin riemusta.

Nyt kaunis Live for today, Plan for tomorrow -kalenterini on ollut taas muutaman viikon käytössäni ja se on tehnyt minut todella onnelliseksi. Vaikka taas kerran haen omaa tyyliäni, tiedän, että tämä on nyt tässä taas hetken. Muutoksia on tullut verrattuna aiempiin kalenterihini. En edes yritä pitää päiväkirjaa tässä, vaan minulla on (vielä tyhjä, voi aloittamisen vaikeus!) Wonder Woman Moleskine sitä varten. Olen unohtanut käyttää washeja ja mm. käyttänyt kittejä, vaikka en niistä mitään ymmärrä.

Aika näyttää millainen matka meillä on edessämme, mutta juuri nyt, tällä hetkellä, olen taltuttanut kalenteri-ikäväni.

-Mirppu