Kuukausi: huhtikuu 2019

Vasenkätinen ja sivellintussit

Kun aloittelin kalenteriharrastustani kaksi vuotta sitten, halusin tietenkin oppia myös kirjoittamaan kauniisti. Aloin etsimään tietoa erilaisista kynistä ja kohtasin termit lettering, brush pen ja sivellintussit. Ei kestänyt kauaakaan, kun mieheni sitten eräänä iltana haki minulle Suomalaisesta kirjakaupasta ensimmäiset sivellintussini, Sakuran Pigma Brush penit. Niissä on ohut ja todella joustava sivellinkärki.

Olen vuosia sitten yrittänyt opetella kalligrafia-kirjoitusta ihan oikean kynän ja hyvän opaskirjan kanssa. Huomasin kuitenkin erään merkittävän ongelman: en pystynyt ohjeiden mukaan tekemään yhtään mitään, koska olen vasenkätinen! Pidin kynää väärinpäin, liikutin sitä väärään suuntaan enkä saanut aikaiseksi kuin suttua. Siispä nyt olin sivellinkynieni kanssa samassa tilanteessa. Meinasin jo lannistua, mutta ajattelin, että sivellin on kuitenkin parempi, koska se taipuu myös vasenkätisen käteen. Päätin siis yrittää. Etsin (ja löysin) YouTubesta paljon opasvideoita vasenkätisille! Alkoi pitkäjänteinen opettelu, ja haluan jakaa oppimani vinkit myös teille.

Ensinnäkin paperin asento on tärkeä. Normaalisti kirjoittaessani paperi on vinossa, siis todellakin lähes poikittain edessäni. Sivellintusseilla kirjoittaessa sen on oltava suorassa. Käden on hyvä liukua paperin päällä, joten jonkinlaisen suojapaperin käyttö käden alla on suositeltavaa. Jotkin musteet kuivuvat hitaammin, joten on vaarana, että sotken jo kirjoitetun tekstin kädelläni. Malttia siis!

Myös kynän asento on tärkeä. Joidenkin kynien kanssa joudun vaihtamaan otetta joka vedon jälkeen, jotta saan haluamaani jälkeä. Kirjoittaminen on siis hidasta ja aluksi otteen vaihtaminen joka välissä tuntui turhan työläältä. Lopputulos kuitenkin palkitsee!

Vasenkätisenä kirjoittaessani myös työnnän kynää ennemmin kuin vedän, joten kynät ehkä myös kuluvat nopeammin, koska etenkin oikealla sivellinkärjellä varustetun tussin kärki alkaa hapsottamaan helposti. Kärjen rasitusta voi kuitenkin vähentää kiinnittämällä erityistä huomiota kynän asentoon kirjoittaessa.

Jokaisella on omat mieltymyksensä kynien suhteen, mutta omassa käytössäni pidän erityisesti Tombown Fudenosuke –tusseista. Niiden kiinteä kärki sopii hyvin minulle. Käytän sekä pehmeää että kovaa kärkeä. Myös Ecolinen brush penit ovat mainioita, mutta niillä ei saa kovin pientä jälkeä aikaan ja ovat melko märkiä, joten eivät sovellu kaikille papereille.  Tombown ATB -tussit tuottavat hankaluuksia, koska en saa niillä tarpeeksi tasaista jälkeä ja aivan alussa mainitut Sakuran sivellintussit ovat myös erittäin haastavia

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan YouTuben tutoriaaleihin vasenkätisille (hakusanoina esim. lettering for left-handers). Minä koin monta ahaa-elämystä ja huomasin, että ohjeista ja vinkeistä oli suuri apu. Sivellintusseilla kirjoittaminen on jatkuvaa oppimista ja edelleen tietyt kirjaimet tuottavat hankaluuksia, mutta eteenpäin on menty ja paljon! 

-Heidi

Kaksivuotias Neiti Näpsä tuunailee

Minusta on ihanaa nähdä, kun vanhempi ja lapsi harrastavat yhdessä. Minusta se on jotain niin suloista, ja meillä ainakin se tuo sitä vaivatonta yhdessäoloa arkeen. Ei aina tarvitse keksiä jotain erityistä tekemistä tai lähtemistä. Meillä Neiti Näpsä haluaa leikkimään leluhuoneeseen ja minä tulen kalenteritarvikkeineni seuraksi.

Joskus käy niin, että hän ei jaksakaan keskittyä omaan touhuunsa, vaan haluaa mukaan siihen mitä minä teen. Silloin kaivamme esiin Näpsän oman art journalin ja avaamme uuden, puhtaan aukeaman. Siitä alkaa tohina!

Neiti Näpsä pitää kaikista eniten washiteipistä. Sitä otettaisiin joka rullasta ainakin metrin verran heti kättelyssä. Aina yritän kärsivällisesti selittää, että pienikin palanen riittää, mutta me emme ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen. Yritän aina kirjoittaa ylös milloin mitäkin on tehty – on ollut korvatulehduspäivää, syyslomaa ja mammalareissua, kaikista on joku pieni koriste tehty. Niitä on kiva katsella myöhemmin!

Ostin pikkuiset värikynät Näpsälle, jotta ne kulkevat kätevästi mukana. Hammastikuksi näyttää joutuneen yksi reppana ainakin. Näillä Näpsä signeeraa tekeleensä missä vain ja milloin vain!

Eräänä päivänä levitin kaikki washini lattialle tehdäkseni inventaariota. Näpsä alkoi sieltä katselemaan itselleen mieluisia. Sitä mukaa kun hän otti teipin, otin pienen palan hänelle liimattavaksi ja laitoin loppurullan Näpsän omaan washikoriin. Nyt hänellä on ikioma pieni kokoelma!

Äidillä toki on suunnitelma senkin varalle, kun Neiti Näpsä tuosta hieman kasvaa ja tulee näppärämmäksi sormistaan. Kerään tyttömäisimpiä juttuja tänne rengasplannerin väliin aina kun muistan ja aina kun niitä minulle eksyy. Voihan olla, ettei Neiti Näpsä kelpuuta niitä yhtäkään, mutta pakko on vähän yrittää! Hän on niin omanlaisensa tyyppi, etten varmasti edes osaa ajatella mitä hän valitsisi, kun itse pääsee katselemaan. Vielä toistaiseksi äiti saa ohjailla lempeästi ja tottahan suunta on tämä kalenterimania. Ja mites muutenkaan? On tämä niin hieno juttu – äidille ja tyttärelle.

Kalenteri-iloa kaikille viikkoon!

-AJ & Neiti Näpsä